– Kyseessä on iso kansallinen kysymys. Joka kolmas Suomen koululainen käy koulua yhdeksässä suurimmassa kaupungissa, eduskunnan sivistysvaliokuntaan kuuluva  Torsti sanoo.

Eriarvoistumiseen pitäisi Torstin mukaan puuttua pitkäjänteisesti, mikä edellyttää kaupunkisuunnitteluun ja koulujen vahvistamiseen suunnattua valtion ohjelmaa.

– Elämän mahdollisuudet eivät saa määrittyä asuinpaikan mukaan. Myös tasa-arvon merkitys pitää määritellä uudelleen. Helsingin koululaisista jo noin viidennes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Pelkästään monikielisyys haastaa aiemmat käsitykset koulutuksen tasa-arvosta, Torsti toteaa.

– Meillä on myös tutkimusnäyttöä siitä, kuinka tilastollisesti huono-osaisilla alueilla asuvat nuoret sijoittavat unelmiensa kuvitellun tulevaisuuden muualle kuin omaan lähiympäristöönsä. Omille kulmille ajatellaan sellainen elämä, joka on jäänyt jumiin eikä se, mistä nuori unelmoi, Torsti sanoo ja viittaa Anne Ollilan väitöskirjaan.

Myönteinen esimerkki segregaation hillitsemisestä on Torstin mukaan Helsingin Helsingin Myllypuro, joka on “keskellä renessanssia, kun Metropolian kampus tuo arkeen opiskelijat ja ostari on laitettu uuteen uskoon”.

– Viime viikolla puolestaan tehtiin päätös Jakomäen sydän -rakennuskokonaisuudesta, joka uusii Jakomäen nuoriso- koulu-, päiväkoti- ja järjestötilat.

Torsti painottaa, että kaupunkikehitys on tärkeää kaikissa isommissa kaupungeissa.

– Monet lähiöt ovat sen ikäisiä, että peruskorjauksia kaivataan. Tämä avaa mahdollisuuksia kaupunginosien kehittämiseksi niin, että asukkaiden arkinen elämänpiiri kohenee ja samalla alueen maine ja haluttavuus uusien asukkaiden silmissä kasvaa, Torsti toteaa.