– Varmaan ainut plussa on se, että ilman luottamusmiestä tehtävät paikalliset sopimukset on ilmoitettava aluehallintovirastoon ja jos näin ei tee, tulee sakkoja, Malm sanoo.

Tosin hän epäilee, että pieni sakko ei pidättelisi sellaisia firmoja, jotka haluaisivat fuskata.

Malm viittaa siihen, että työnantajan on toimitettava henkilöstön edustajan kanssa tehty sopimus työsuojeluviranomaiselle. Jos näin ei tee, seuraa 1 000-10 000 euron rapsut.

Lähtökohtaisesti paikallisen sopimisen osapuolet määräytyisivät jatkossakin työehtosopimuksen mukaan. Jos siinä edellytetään paikallisen sopimisen osapuoleksi luottamusmiestä ja sellainen on valittu, paikallinen sopimus tehtäisiin yhä tämän kanssa. Kyseeseen voisi tulla myös luottamusvaltuutettu.

Työnantajan olisi edistettävä tämän osaamisen ja työpaikan toimintaympäristön ”tuntemuksen valmiuksia”.

Malm toteaa työnantajien arvostaneen liittojen luottamusmiehille antamaa työnantajan kannalta ilmaista koulutusta. Nyt luottamusvaltuutettujen kouluttamisesta tulee lisäkustannuksia työnantajille.

Lisäksi ei- järjestäytyneiden yritysten tessien valvontaan tulee ”hallintohimmeli”. Malm viittaa tällä paitsi työsuojeluviranomaisten valvontatehtävään sekä siihen, että järjestäytymättömässä kentässä riitaisuudet ratkaistaisiin työtuomioistuimen sijaan yleisessä tuomioistuimessa.

TYÖNTEKIJÄPUOLELLA tunnetaan tällä hetkellä suurta närää siitä, että hallituksen esityksen katsotaan romuttavan työehtosopimuksen yleissitovuutta.

Malmkin näkee, että pitkällä aikavälillä hallitus tähdännee siihen, että Suomessa tehtäisiin yrityskohtaisia sopimuksia.

– Minun mielestäni tässä on tarkoitus romuttaa meidän tämänhetkinen työmarkkinasopimusjärjestelmä. Tämä on tällainen ”työmarkkinoiden taksiuudistus”. Koska paikallinen sopiminen on jo nyt helppoa ja mahdollista, jos sitä halutaan käyttää ja siihen on todella paljon erilaisia vaihtoehtoja, se ei ole syy siihen, että tällainen uudistus tarvitaan, Malm sanoo.

Yleissitovuuden romuttaminen johtaa Malmin mukaan siihen, että poliitikot ryhtyvät entistä enemmän tekemään lainsäädännöllisiä toimia.

– Tällä hallituksella on ollut kova halua puuttua työmarkkinoihin ja käydä työmarkkinoissa määrääjän penkille, Malm sanoo.

Hän uskoo, että hallituspuolueet voivat vielä yrittää viedä eduskunnassa läpi Suomen yrittäjien toivetta siitä, että paikallista sopimista voisi tehdä myös yhdessä henkilöstön kanssa ilman luottamusmiestä tai valtuutettua.

Mahdollisuus tehdä paikallinen sopimus suoraan henkilöstön kanssa oli pudonnut matkalla esityksestä pois.

MISTÄÄN luottamusmieslukosta ei kuitenkaan Malmin mielestä voi puhua, koska sopiminen vapautuu yleissitovan kentän ulkopuolelle.

– Minun mielestäni tämä monimutkaistaa selkeää järjestelmää ja pahimmassa tapauksessa hidastuttaa ja jumiuttaa koko paikallisen sopimisen.

Uudistuksessa työehtosopimuksen osapuolet voisivat määrittää vaihtoehtoisen menettelytavan sopimuksen tekemiselle, jos luottamusmiestä ei ole valittu. Jos vaihtoehtoista toteutustapaa ei ole, viimesijassa paikallinen sopimus voitaisiin tehdä luottamusvaltuutetun kanssa.

HALLITUKSEN esityksen takia aluillaan olevalla työmarkkinakierroksella saatetaan nähdä neuvotteluja, joissa työntekijäosapuoli pyrkii kaventamaan tessien mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen.

– Tällä menolla työmarkkinaosapuolille ja työntekijöiden edustajille ei oikein jää mitään muuta kuin tessit, joissa pystytään toteuttamaan sitä työtä, mikä heillä on ja minkä takia heidät on synnytetty eli turvaamaan palkansaajan palkkaus, sosiaaliset edut ja kaikki siihen liittyvä. Kyllä tästä varmasti vaikea syksy tulee, Malm arvioi.

Työnantajapuoli saattaisi taasen uhata sillä, että yritykset lakkaavat järjestäytymästä, jolloin yleissitovuus vaarantuisi. Malm huomauttaa, että tällaista on jo nähty muun muassa metsäteollisuuden puolella. Eli on siirrytty yrityskohtaiseen sopimiseen. Tämä tarkoittaa lukuisten sopimusten neuvottelemista ja sitä, että sopimuskierros on ikään kuin jatkuvasti käynnissä.

Malm varoittaa, että vastedes poliitikkojen puuttumisesta työmarkkinoihin syntyy ”valtava heiluri”.

– Kun valitaan jonkinlainen hallitus ja se rupeaa säätämään työmarkkinapolitiikkaa ja sitten tulee toisenlainen hallitus, joka säätää taas työmarkkinapolitiikkaa, tämä heiluri ei koskaan pysähdy. Aikaisemmin tämä on ollut nimenomaan työmarkkinaosapuolten eli työnantajien ja työntekijöiden hallinnassa. On voitu neuvotella, on voitu sopia. Nyt tästä tulee tällainen pakottava ikiliikkuja, neuvottelut ovat päällä kaiken aikaa.