Tämä näkyy esimerkiksi hankaluuksina sovittaa yhteen kansanedustajien eri rooleja, puutteina päätöksenteon kokonaisuuden johtamisessa ja epäjohdonmukaisuuksina valiokuntien toimintamalleissa.

Tiedot ilmenevät Sitran tekemästä selvityksestä Miten kansaa edustetaan? (Ville Aula ja Lea Konttinen 2/2020) Raportti pohjaa kansanedustajien kirjallisen kyselyyn, henkilökohtaisiin suullisiin haastatteluihin sekä eduskuntatyötä kuvaavaan tilastoaineistoon. Raportti on kiinnostavaa luettavaa, sillä kansanedustajat arvioivat siinä varsin suorasukaisesta ja rehellisesti työnsä ongelmakohtia ja samalla kehittämiskohteita.

Eduskunnassa on käynnistynyt uudistamishanke, jonka tavoitteena on päivittää eduskunnan toimintatapoja ja kansanedustajien tukipalveluja. Sitran raportti on tehty juuri tämän työn tueksi.

Selvityksen keskeisin havainto on, että eduskunnan käytänteet tukevat yksittäisiä kansanedustajia ja valiokuntaa, mutta kokonaisuuden hallinnalle on tarjolla vain vähän tukea. Eduskunta instituutiona ei tue eduskunnan sisällä toimivia sääntelemättömiä poliittisia prosesseja sen omilla ja kansanvallan ehdoilla.

Sen sijaan, että eduskunnan muodolliset toimintatavat auttaisivat kansanedustajia keskittymään olennaiseen, ne pelkistävät haastattelujen perusteella eduskuntatyön poukkoilevaksi ja ennakoimattomaksi kokouksissa istumiseksi.

Kansanedustajien arki näyttäytyy haastatteluissa jatkuvana kiirehtimisenä ja selviämisenä, minkä keskellä on vaikeaa keskittyä tai vaikuttaa mihinkään. Tämä on raportin mukaan merkittävä riski kansanvallalle, koska eduskunta toimii vain niin hyvin kuin kansanedustajat pystyvät sen puitteissa onnistumaan.

Onnistuakseen työssään kansanedustajan on sovitettava yhteen lukuisia rooleja kuntapoliitikosta puolueen johtamiseen, palopuhujasta valiokuntien työmyyrään tai järjestöjyrästä perheenjäseneen, raportti kuvaa. Eri roolien yhteensovittaminen on kansanedustajien itsensä vastuulla, ja paineet revetä kaikkiin suuntiin yhtä aikaa ovat suuret.

Kansaedustajien eri roolien moninaisuus ei olisi ongelma, mikäli näiden hallitsemiselle on riittävästi mahdollisuuksia, ja eduskunnan viralliset toimintamallit tarjoaisivat selkeyttä kansanedustajien arkeen.

Täysistunnot arvioidaan haastatteluissa valiokuntatyötä vähemmän tärkeäksi osaksi kansanedustajien työtä.

Vaikka täysistunnot ovat virallisesti eduskunnan tärkein elin, kuvaavat monet kansanedustajat niitä teatteriksi, jota näytellään julkisuutta varten. Eduskunnan viralliset päätökset tehdään täysistunnossa, mutta haastattelujen perusteella sen tosiasiallinen merkitys määrittyy kuitenkin ennen kaikkea mediahuomion kautta.

Monien kansanedustajien mielestä täysistunnon puheenvuorot ovat suunnattu ennen kaikkea medialle todellisen poliittisen ja sisällöllisen debatin sijaan. Puheenvuoroja pidetään ja esityksiä laaditaan usein pöytäkirjaan merkitsemisen vuoksi, jolloin ne näkyvät tilastoissa tai niistä voidaan viestiä äänestäjille.

Kansanedustajat kertovat ylipäänsä ajankäytön julkisuuskuvan ohjaavan heidän käyttäytymistään riippumatta uutisoinnin todenperäisyydestä. Julkisuuskuvan vuoksi kansanedustajat kokevat välttämättömäksi pitää huolta kokoustilastoista, vaikkei osallistumisella koettaisi olevan merkitystä tai kansanedustaja poistuisi kokouksesta välittömästi nimenhuudon jälkeen.

Vastaavasti kansanedustajat joutuvat miettimään tarkasti osallistumistaan sellaisiin virkamatkoihin, tehtäviin ja tilaisuuksiin, jotka voidaan julkisuudessa leimata laiskotteluksi, vaikka nämä olisivat kansanedustajan työn kannalta tärkeitä.

Selvityksen perusteella eduskuntaryhmät ovat selvästi puolueita tärkeämpiä eduskunnan toiminnan kannalta. Puoluetoimisto voikin haastattelujen perusteella jäädä kansanedustajille perin vieraaksi. Osa haastateltavista kertookin tuskin koskaan käyneensä puolueensa puoluetoimistolla, kun taas osa vanhemmista haastateltavista on huolissaan puolueiden maakunnallisten elimien kuihtumisesta.

Eduskuntaryhmiä tai eduskuntaryhmien kanslioita ei ole aiemmin hahmotettu osana eduskunnan toimintamallien kokonaisuutta ja eduskunnan virallista toimintaa. Niiden nähdään olevan eduskunnan ja valtiollisen päätöksenteon virallisten toimintamallien ulkopuolella, kiinnittyen vain heikosti eduskunnan tukirakenteisiin.

Haastateltujen näkemykset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia eduskuntaryhmän roolista päätöksenteossa. Toisaalta edustajat painottavat, että nimenomaisesti eduskuntaryhmä muodostaa kannan päivänpoliittisiin asioihin ja muiden puolueiden ja valtioneuvoston esityksiin.

Toisaalta osa edustajista kritisoi eduskuntaryhmien olevan pitkälti eduskuntaryhmän johdon ohjailtavissa ja tavallisella kansanedustajalla on vain vähän valtaa kannanmuodostamisessa.

Monet kansanedustajat käyttävät järjestöjen ja kuntapolitiikan ohella runsaasti aikaa suoraan kanssakäymiseen kansalaisten ja sidosryhmien välillä. Kansanedustajien mukaan illat ja viikonloput täyttyvätkin erilaisista tapahtumista, tilaisuuksista, vastaanotoista ja torikahveista, jotka tulevat kaiken muun työn lisäksi.

Näiden ohella kansanedustajat pitävät suoraa yhteyttä kansalaisiin sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa ja puhelimitse.

Haastateltavat kuvaavat kuinka kansanedustajan arjen täyttää kokouksesta toiseen kiirehtiminen, minkä lomassa ei ehdi pysähtyä miettimään tai perehtymään asioihin tarkemmin. Kiireen keskellä onkin vaikeaa nousta yhteiskunnallisen päätöksenteon vaatimalle kokonaisuuksien hallinnan tasolle tai vaikuttaa politiikan suuntaan.

Selvitystyön perusteella keskeinen syy kiireelle on, etteivät eduskunnan toimintamallit ja tukipalvelut tunnista kansanedustajan työn todellista moninaisuutta.

Raportin mukaan kansanvallan ja demokratian kannalta kansanedustajien jatkuva kiire ja työn hallitsemattomuus ovat kestämättömiä. Selvityksen valossa ne vaikuttavat suoraan poliittisen päätöksenteon ja lainsäädännön laatuun.

Miten eduskunnan ajankäyttöä sitten voitaisiin uudistaa? Raportin ehdotukset tulkitsevat kansanedustajien selvityksessä esiin tuomia näkökulmia.

Esimerkiksi valiokuntien kokousaikatauluja tulisi selvityksen perusteella muuttaa, sekä arvioida tarkemmin valiokuntakohtaisia jäsenmääriä ja kansanedustajakohtaisia jäsenmääriä.

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) on esittänyt valiokuntatyöskentelyä uudistettavaksi siten, että kullakin edustajalla olisi pääsääntöisesti vain yksi valiokuntajäsenyys ja varajäsenyyksiä voisi olla nykyistä enemmänkin.

Kansanedustajien yleistä halukkuutta kuulua vain yhteen valiokuntaan kysyttiin Sitran kyselyssä. Vastaajista 55 prosenttia suhtautui ajatukseen myönteisesti ja kolmannes kielteisesti.

Haastatellut kansanedustajat ovat myös kriittisiä muun muassa budjetin käsittelyä kohtaan. Syksyllä budjetin käsittelyyn käytettyä aikaa tulisi vähentää ja valiokuntien ja valtiovarainvaliokunnan jaostojen työtaakkaa budjetin käsittelyssä helpottaa.

Haastateltavat katsovat eduskunnan olevan tulevaisuudessa nykyistä kansainvälisempi. He ennakoivat myös tiedon ja asiantuntijuuden tulevan vieläkin suuremmaksi osaksi eduskunnan toimintamalleja. Tiedon korostuva rooli voi näkyä esimerkiksi lisäpanostuksina eduskuntaryhmien ja valiokuntien käytössä oleviin asiantuntijaresursseihin.

Tulevaisuudessa kansanedustajien tyypillisten profiilien uskotaan muuttuvan, millä tarkoitetaan, että jatkossa menestyvät erilaiset kansanedustajat kuin nykyisin. Kansanedustajille tämä näyttäytyy useimmiten uhkakuvien kautta: eduskunnan ei toivota olevan vain sosiaalisen median taitureiden tai rikkaiden ja menestyneiden kokoontumispaikka. Tämän katsotaan kytkeytyvän politiikan pinnallistumiseen, minkä sijaan kansanedustajat arvostavat syvällisempää yhteiskunnallista ymmärrystä.

Selvityksen perusteella eduskunnassa on tarve luoda eduskunnan kansliaan aktiivinen kehittämistoiminto, joka tukee eduskunnan johtoa päätöksenteossa ja toimintatapojen kehittämisessä.

Eduskunnassa koetaan selvityksen perusteella olevan myös liian vähän mahdollisuuksia kansanedustajien väliselle yhteistyölle. Erityisesti haastatellut kansanedustajat kokevat ongelmaksi, ettei valiokuntien sisäisen yhteistyön ja ryhmäytymisen kehittämiselle ole annettu eduskunnassa huomiota.

Merkittävä osa kansanedustajista kertoo kokevansa kärjekkään ja julkisuuden kautta tapahtuvan politiikanteon ongelmalliseksi.

Muiden edustajien tunteminen vaikuttaa positiivisesti myös kansanedustajien tyytyväisyyteen omaan työhönsä, koska eduskunnassa vietetty aika on tällöin merkityksellisempää ja yhteisöllisempää.

Selvityksen perusteella puhemiehiltä ja puhemiesneuvostolta toivotaan aktiivisempaa otetta lainsäädännön ja eduskuntatyön johtamisessa ja toimintatapojen uudistamisessa. Samalla eduskunnan kanslialta toivotaan selkeämpää roolia eduskunnan työskentelyn johtamisessa ja sen puolueettomassa koordinoinnissa.

Luomalla selkeämpiä toimintamalleja ja tukirakenteita lainsäädäntötyön johtamiselle eduskunnan hallinto voisi selvityksen perusteella sekä vahvistaa eduskunnan poliittista johtamista että ratkaista yksittäisten kansanedustajien arkeen liittyviä ongelmia.

Toimintamalleja voidaan muuttaa vain eduskuntaryhmien tuella, mutta varsinainen toimivalta uudistamisessa nähdään olevan puhemiehillä ja puhemiesneuvostolla.

Käynnissä oloevaa eduskunnan uudistamistyötä johtaa puhemiehistöstä ja eduskuntaryhmien edustajista koostuva ryhmä sekä kolme eri asioihin keskittyvää alaryhmää.

Ensimmäisessä työryhmässä keskitytään valiokuntatyön uudistamiseen, budjettiprosessin kehittämiseen sekä valtioneuvoston kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseen.

Toinen ryhmä selvittää eduskunnan kanslian ja eduskuntaryhmien kanslioiden työnjaon ja yhteistyön parantamista. Asialistalla ovat myös uudet vuorovaikutustavat kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kirjastoista halutaan päättäjien ja kansalaisten kohtaamispaikkoja.

Kansanedustajien tukipalvelujen parantamiseksi kolmostyöryhmä selvittää sähköisen asioinnin, tietohallinnon ja verkkopalvelujen, päätöksenteon tietotuen sekä koulutuksen kehittämistä.

Tavoitteena on, että uudistusesitykset ovat valmiina tämän vuoden loppuun mennessä. Vaalikauden jälkiosa käytetään esitysten toimeenpanoon.