Ratkaisu ei voi olla yksipuolinen keskittäminen keskussairaaloihin. Hyvinvointialueiden strategiassa on selkeä asennevamma, kun palveluja keskitetään ja samalla luodaan myös taloudellista eriarvoisuutta ajamalla ihmisiä maantielle.

Aiemmassa, jo tammikuussa 2016, soten valmistelussa Pohjois-Savon pitkien etäisyyksien maakunnan terveydenhuoltoa arvostettiin oikea-aikaisten, kustannustehokkaiden ja laadukkaiden palvelujen toteuttamisesta ikääntyneelle ja monisairaalle vähemmistölle – myös alivaltiosihteeri Tuomas Pöystinkin taholta.

Nousevien kustannusten hillitsemiseksi Pohjois-Savossa todettiin välttämättömäksi tarjota peruserikoissairaanhoitoa Varkauden ja Iisalmen sairaaloissa. Palveluverkkoa tuki Pohjois-Savon liiton johdolla yhteinen Posote-valmistelu sekä myös STM ministeri Krista Kiurun johdolla.

Mielenkiintoista, että järjestäjät toivat jo vuonna 2016 esille vaaran, miten poikkeustila tai antibiooteille vastustuskykyiset mikrobien aiheuttamat infektioepidemiat ja uudet infektiouhat voivat lamauttaa yhden yksikön kokonaan. Huoltovarmuuskeskustelukin tuntuu tulleen ja menneen?

Varkauden malli on dosentti Hirnin kuvaamalla tavalla toteutettu niillä erikoisaloilla, joilla ei ole onnistuttu rekrytoimaan KYS-kumppanuutta eli tarjoamalla ostopalveluja pääsääntöisesti KYS:n erikoislääkäreiden kanssa.

Ekologisesti kestävää on ollut järjestää pikkubussilla lääkärikuljetukset Kuopio-Varkaus-Kuopio. Tämä on ennen hyvinvointialueen käynnistämistä ollut rekrytointivalttina täysille terveyskeskusvakansseille.

Valtiovarainvaliokunta sote-laista antamassaan lausunnossa vuonna 2014 piti mallia esimerkkinä kuntaperusteisesta kustannuksia alentavasta mallista, jolla vahvistettiin omaa tuotantoa ja integroitiin palvelutuotantoa.

Peruspalvelut ja tavanomainen erikoissairaanhoito tuotetaan Varkauden sairaalassa ja lähipalvelut on turvattu myös liikkuvien julkisten lääkäripalvelujen (KYS-kumppanuus) avulla. Samalla säästetään asiakkaiden aikaa ja matkakustannuksia. Periaate, että lääkäri matkustaa sen sijaan, että tuhannet potilaat matkustavat, on kustannustehokasta ja ekologisesti kestävää. Mikä tässä on niin vaikeata?

Valtiovarainvaliokunta korosti, että sote-uudistuksella on kavennettava terveyseroja ja parannettava perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta.

Valtiovarainvaliokunta korosti yksimielisesti myös, että sosiali- ja terveydenhuoltoon liittyvät säästötoimet eivät saa aiheuttaa myöhemmin uusia ja mahdollisesti syntyneitä säästöjä suurempia menoja!

On vakavan pysähtymisen paikka. Toteutammeko me hyvinvointialueiden syntymistä vai valtiovarainministeriön viikatemiesten leikkuuta?

Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos, enstinen sisäministeri ja kansanedustaja (sd.)