Talouskasvuun vaikuttaa kaksi tekijää: työn määrä ja työn tuottavuus. Koska työikäisen väestön määrä ei kasva samaan tapaan kuin aiemmin, talouskasvu riippuu entistä selvemmin tuottavuudesta.

Tuottavuuden taustalla ovat innovaatiot. Ne ovat siinä mielessä oikukkaita, että niitä ei voi synnyttää käskemällä. Julkinen valta voi lisätä tutkimusrahoitusta, rakentaa tukijärjestelmiä ja luoda kannustimia, mutta se ei voi suoraan määrätä, missä ja milloin syntyy seuraava merkittävä läpimurto tai uusi kasvuyritys. Rahaa on pumpattu ja erilaisia tukijärjestelmiä on rakennettu, mutta tuottavuus on jäänyt junnaamaan paikoilleen.

Hankenin työelämäprofessori Oskar Korkmanin mukaan suomalaisessa kasvukeskustelussa on rakenteellinen vinouma: innovaatio ymmärretään liian usein pelkkänä teknologisena tai luonnontieteellisenä keksintönä.

Kun puhutaan innovaatiosta, se tarkoittaa useimmille uutta teknologista ratkaisua tai tutkimuslaboratoriossa syntynyttä läpimurtoa. Korkmanin mukaan tällainen määritelmä ei ole meille tarkoituksenmukaisin, erityisesti tilanteessa, jossa innovaatioista halutaan talouskasvua.

Innovaatiosta pitäisi voida puhua vasta sitten, kun idea muuttuu menestykseksi markkinoilla.

– Innovaatio on vasta innovaatio silloin, kun se tuottaa vaikuttavuutta, eli esimerkiksi kasvua ja markkinamenestystä. Muuten ne ovat vain keksintöjä, Korkman sanoo.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suuri osa tutkimuksessa syntyvistä keksinnöistä ei koskaan muutu taloudelliseksi arvoksi.

– Ei niillä ole laajempaa yhteiskunnallista arvoa, jos ne jäävät esimerkiksi VTT-laboratorion keksinnöiksi.

Teknologinen edistyneisyys ei takaa menestystä markkinoilla. Julkaisuhetkellä Applen iPhone oli teknisiltä ominaisuuksiltaan vaatimattomampi kuin Nokian älypuhelimet. Joskus vähemmän teknisesti edistynyt ratkaisu voi itse asiassa olla suurempi innovaatio.

Korkmanin mukaan Suomessa nähdään helposti tekninen paremmuus, mutta markkinamenestyksen edellytykset jäävät vähemmälle huomiolle.

– Me nähdään hirveän helposti teknisesti ylivertaiset ratkaisut, mutta emme osaa suhteuttaa sitä siihen, mitkä ovat menestyksen edellytykset markkinoilla, Korkman sanoo.

Yksi suomalainen esimerkki markkinalähtöisestä ajattelusta on hyvinvointisormus Oura. Korkmanin mukaan yrityksen menestys ei selity pelkästään teknologialla.

– Ouran arvo ei tule teknologiasta, vaan siitä että he näkivät markkinamuutoksen, eli ihmisten kasvavan ja muuttuvan kiinnostuksen omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

Yritys ei reagoinut vain trendiin, vaan rakensi aktiivisesti kokonaan uuden markkinakategorian. Ilman tällaista strategiaa yritys olisi voinut jäädä pelkäksi teknologiatoimittajaksi.

– Vaihtoehtoinen tarina olisi ollut, että joku Apple tai Samsung olisi ostanut teknologian parilla sadalla miljoonalla.

Kasvu ei hänen mukaansa useinkaan synny täysin uusista teknologioista, vaan siitä, miten olemassa olevaa teknologiaa sovelletaan uudella tavalla. Nykyaikana on nopeasti saatavilla paljon teknologiaa. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse.

Insinöörikeskeinen innovaatioajattelu määrittelee osaamisen kapeasti. Suomessa painopiste on vahvasti teknologia- ja luonnontieteissä. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat jääneet innovaatio- ja kasvukeskustelun marginaaliin.

– Meillä on valtava joukko ihmisiä, jotka voisivat olla arvokkaita innovaatioympäristössä, mutta koska he eivät ole teknologian tai luonnontieteen puolella, he eivät osallistu siihen.

Markkinoiden syvällinen ymmärtäminen liittyy kuitenkin usein kulttuuriin, käyttäytymiseen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.

– Antropologit, sosiologit, psykologit tai historioitsijat voivat auttaa hahmottamaan, mihin teknologia oikeasti voi auttaa yhteiskunnallisesti.

Korkman ei näe ratkaisuna teknologian vähättelyä, vaan innovaatioajattelun laajentamista. Hänen mukaansa todellinen kasvu syntyy eri osaamisten yhdistelmästä.

– Tämä ei ole: insinöörit vastaan humanistit. Se on nimenomaan niiden yhdistelmä, joka on fantastinen tie kasvuun.