Selvityksen mukaan prosessia on kuvattu tai dokumentoitu hyvin vaihtelevasti tai joiltain osin ei ollenkaan. Niin puolueilla, eduskunnalla, valtioneuvoston kanslialla kuin tasavallan presidentilläkin on oma, osin vaihtelevakin, roolinsa.

Kokemuspohjaan, keskinäisiin sopimuksiin ja osin vakiintuneisiin menettelytapoihin perustuen kaikki on sujunut tähän saakka hallitusneuvotteluissa pääosin ongelmitta.

Sitran selvityksessä kerrotaan, että monet haastateltavat painottivat tapakulttuurin mukaista luottoa siihen, että jokainen toimii hallituksen muodostamisessa omassa perustellussa roolissaan. Hallitustunnustelijaa harvemmin kyseenalaistetaan, vaikkei roolista ole virallista dokumentaatiota. Kysymys onkin nimenomaan yleisestä luottamuksesta prosessin aikana.

Sitran selvityksen julkistamisessa tänään Katainen muistutti, että maailma on muuttunut hyvinkin paljon. Katainen katseli etenkin Yhdysvaltoihin, jonka vaalien jälkeiset äärimmäisen vaikeat ajat ovat tuoreessa muistissa.

– Monet perimätietoon perustuvat toimintamallit saattavat joutua kyseenalaistetuiksi. Viittaan tässä nyt lähinnä ehkä Yhdysvaltain viimeaikaisiin oppeihin, missä oikeastaan mikä ei ole ollut pyhää. Faktatkin ihan varteenotettavalla tavalla pystytään kiistämään.

Tämä on saanut Kataisen miettimään myös, kuinka vedenpitävä suomalainen systeemi hallituksen muodostamiseksi on, mikäli kävisi niin, että luottamuspääoma poliittisten toimijoiden välillä heikentyisi merkittävästi ja pahantahtoisuus lisääntyisi.

Vedenpitävyydellä Katainen viittaa sopimukseen eduskuntaryhmien kesken. Sen mukaan vaalien jälkeen eniten paikkoja saanut puolue tai paikkojen mennessä tasan eniten ääniä saanut, on piikkipaikalla aloittamaan hallituksen muodostamista.

– Entä jos käykin niin, että on vaikkapa kaksi puoluetta, joilla on sama paikkamäärä ja äänimäärässäkin hyvin pieni ero ja sitten joku keksii väittää, että jossakin vaalipiirissä on tapahtunut merkittävää vaalivilppiä ja sillä oikeudella ikään kuin vaatii hallituksen muodostajan roolia, Katainen sanoi tilaisuudessa.

Hän nosti esiin myös tilanteen, jossa eduskunnassa olisi lähtökohtaisesti kaksi eri leiriä ja jokin marginaalinen ero antaisi ikään kuin legitimiteetin kyseenalaistaa suomalaista hallituksen muodostamisen perinnettä, joka on sovittu herrasmiessopimushengessä.

– Eli mikäli luottamuspääoma, johon hallituksen muodostamisen prosessi keskeisesti perustuu romahtaa ja sitä halutaan romuttaa, miten vedenpitävä malli meillä sitten on? Katainen kysyi.

Sitran selvityksen on kirjoittanut valtiosääntöoikeuden tohtori Lia Heasman Deloittelta.

Yhdessä Sitran vanhemman neuvonantajan Jouni Backmanin kanssa hän on haastatellut yhteensä 25 vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaalien jälkeisten hallitusneuvottelujen keskeistä toimijaa ja koonnut yhteen sekä aiemmin julkaisematonta että ennestään julkista dokumentaatiota.

Backman, entinen SDP:n kansanedustaja tarttui selvityksen julkistamisessa Kataisen esillenostamiin huoliin.

Backman muistutti alkuun, että vaikka hallituksen muodostamista ohjaavat muodollis-juridiset perustuslain säännökset, prosessi on hyvin poliittinen.

Backman, kokemusasiantuntija, muisteli Kataisen hallituksen tunnusteluvaihetta.

– Kun olemme tottuneet siihen, että aina syntyy yhteisymmärrys eduskuntaryhmien välillä, kuka on tunnustelija, 2011 oltiin tilanteessa, jossa hallitusneuvottelujen kesken ei päästy yhteisymmärrykseen. Sitten palattiin eduskuntaan ja kysyttiin eduskuntaryhmiltä, kuka on tunnustelija ja silloin Jyrki Katainen sai uuden tunnustelijamandaatin.

– Mutta jos syntyykin jossain vaiheessa erimielisyyttä tunnustelijasta, itselleni on ainakin suuri mysteeri, mikä on se prosessi, jolla sitten päätetään, kuka on tunnustelija, Backman tunnusti.

Tämä liittyy hänen mukaansa myös dokumentaatioon, koska ei ole muuta kuin suurimman eduskuntaryhmän pääsihteerin pitämä muistio, joka ei kuitenkaan päädy eduskunnan viralliseen valtiopäiväasiakirjoihin. Muistiossa todennetaan, kuka on tunnustelija.

– Jos siellä on kaksi eri kokousta, joissa on kaksi eri tunnustelijaa valittu, kuka ratkaisee sen, kumpi näistä on se tunnustelija, joka saa Säätytalon puitteet käyttöönsä. Itselleni tämä ei näiden haastattelujenkaan aikana selvinnyt, Backman avasi esiinnoussutta, tosin vasta potentiaalista ongelmaa.