Kaunokirjallisuuden Finlandian vei Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista

Kuva: Lehtikuva

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon on saanut Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Valinnasta vastasi toimittaja Baba Lybeck.

Viikilän esikoisromaani kertoo päiväkirjamerkintöjen muodossa Carl Ludvig Engelistä, joka on jäänyt historiaan Helsingin empirekeskustan suunnittelijana. Tätä ennen Viikilä on julkaissut muun muassa runoja.

 

AVAINSANAT

Uuden kirjavisavuoden avasi maailmankaikkeudenluokan esseisti

Kuva: Veikko Somerpuro

Uusi visavuosi alkaa hienosti. Kosmologisen mittakaavan avaustehtävä tuotti vilkkaan palautteen.

Visakausien avaajana monesti kunnostautunut tamperelainen Unto Vesa epäili tällä kertaa nopeuttaan.

”Kun ilta on jo ehtinyt, niin en ehtine avaamaan kevätkautta, varsinkaan kun heittäydyn vajavaisella vastauksella kisakentälle. Kirjailija kuitenkin on Kari Enqvist, monipuolisesti ansioitunut tiedemies ja tieteen kansantajuistaja, Lahden Lyseon kasvatti – lyseolaisia me Yhteiskoulun Museon mäeltä katsoimme aina vähän alamäkeen – joka ansioistaan on palkittu monin tavoin. Erityisesti yksittäisistä teoksistaan hänet on palkittu ”Olemisen porteilla” -kirjasta (1999) tieto-Finlandialla ja ”Kosmoksen hahmo” -teoksesta (2004) valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, joten jommastakummasta rautakankiote lienee. Arvataan nyt jälkimmäinen, kunnes ehdin tarkistaa. Ja Enqvist on se Eno Nurmion ’Punaisessa planeetassa’, jossa on muutenkin kovin lystikkäät sanat.”

Ei hätää, Unto, olit eka taas. Mutta se toinen kirja oli se oikea.

Myös Juhani Niemi Hangosta on Nurmiota kuunnellut ja Enqvistiä lukenut.

”’Anna anteeksi Eno, että katosin sanomatta sanaakaan…’, siitähän se lähtee, Nurmion Punainen planeetta. Eno on Kari Enqvist, professori ja filosofian tohtori, monin palkinnoin palkittu tieteen (fysiikka, kosmologia) yleistajuistaja (onkohan tuo sana ollenkaan?). Kyseessä on vuoden 1999 Tieto-Finlandia-palkittu teos Olemisen porteilla, itsenäinen seuralainen kirjalle Näkymätön todellisuus.

Teos pohtii tietoisuutta, ainetta ja olemassaoloa kvanttiteorian avulla.  Se on periaatteessa kaiken teoria tai ainakin vähän sinnepäin. Olemassaoloon ei liity syvää filosofiaa. Se on pohjimmaltaan fysiikan kysymys.”

Espoolainen Eero Reijonen on käynyt samaa Kallion yhteiskoulua eli ”Tossua” Hande Nurmion kanssa, joten tokihan Enokin piti tunnistaa.

”Fyssaa, vinkkilevyn Enon bravuuria, opetti Veijo Meren jyhkeä Eeva-puoliso. Mitään ei visakallolle tarttunut pysyvästi kaaliin. Handelle ilmeisesti ainakin yhden skepsiksen verran. Väritön maisteri Eeva oli, muuten ihan tolkun tyyppi, ainakin siinä Sörkan kovien miesten koulussa.

Hande Nurmio vaihtoi koulua, niin kuin tämä visakallokin. Domman vintillä, oikiksen lukusalissa sitten taas törmättiin. Minä tunsin näöltä, Nurmio ei. Punainen planeetta sai vielä leijua rauhassa avaruudessa ja Eno Enqvist, skeptikko, pohdiskeli Hämiksellä psykan vaihtamista fyssaan. Tuleva kosmologi ja visakirjailija oli vetänyt herneen nenäänsä kun tulevia kallonkutistajia opetettiin yliopistolla sitä, miten taitavimmin peittää haukotuksensa potilaalta. Kaverinsa Hande otti rennommin, uskontoonkin hän otti varhaislyriikassaan ekumeenis-ekonomisen kannan: ’Jos sinua vainotaan uskosi takia, vaihda uskontoa.’ – – –

Kari Enqvistin teksti on tanakkaa. Tieto-Finlandia palkinnosta päättänyt geenitutkimuksen maailmanvalio Leena Palotie, stadin friidu 2006, oli ihastunut: ’…teksti elää ja hengittää ja viettelee uuden maailmanjärjestyksen pohdintaan’.”

* * *

Mauri Panhelainen Jyväskylästä ei Nurmio-yhteyttä ennen tätä ollut kuullut.

”Enqvistin uusimman teoksen nimi – Ensimmäinen sekunti: silminnäkijän kertomus – viittaa nykyisin tietokirjallisuudessa suosittuun kaunokirjalliseen otteeseen. Enqvist onkin paitsi fyysikko myös kaunokirjansakin lukenut filosofi ja osa-aikahumanisti, sillä visakirjassakin on runsaasti kirjallisia viittauksia. Hänen kirjansa ovat maallikolle monin osin aika vaikeatajuisia, mutta aina voi nauttia niiden korkeatasoisesta kirjallisesta tyylistä.

Tuomari Nurmion klassikkokappale Punainen planeetta on tunnelmaltaan kosminen, eikä ihme. Vasta nyt kirjavisan ansiosta selvisi, että siinä pitkälle avaruusmatkalle kohti Marsia lähtee asiantuntijaoppaana kosmologi Kari ’Eno’ Enqvist, eikä minähenkilön äidin veli (tai toinen Enoksi kutsuttu professori, edesmennyt  Pertti Hemanus).”

Ulla Vaara kiittelee sitaattivalintaa ja toteaa päälle\!q ,että hänellä lahtelaisena oli pieni velvollisuus tunnistaa kirjailija

”Tosin ei Kari ole enää vuosiin Lahdessa asunut, mutta pistäytyy silloin tällöin täällä. Viimeksi kuuntelin häntä ja muitakin viisaita Lahden Tiedepäivillä jokunen vuosi sitten. – – –

Kari Enqvist on ollut Suomalaisten skeptikkojen yhdistyksen (Skepsis ry) tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, mikä ilahduttaa minua suuresti.  Synnyinkaupunkini mies, kuten minäkään, ei pidä huuhaasta.

Koska kyseessä on Suomen ja maailmankin mittapuussa erinomaisen viisaasta ja asiantuntevasti kirjailijasta ja tiedemiehestä, en malta olla kehumatta hänen teoksiaan, jotka kaikki ovat hienoja, lukijan ymmärrystä laajentavia ja uutta ajattelua ruokkivia. Itse pidän ehkä eniten vuonna 2012 ilmestyneestä ’Uskomaton matka uskovien maailmaan’.”

Myös Pertti Vuorela Espoosta fanittaa Enoa.

”Tiedemiehet eivät useinkaan osaa tai uskalla kansantajuistaa alansa tutkimustuloksia. Karilla on tämä taito. Hänen tekstejään on hauska lukea. Voiko rautakangesta enää kiinnostavimmin kirjoittaa?

Kari on myös hyvä keskustelija ja kyseenalaistaa monia asioita kuten tiedemiehelle kuuluukin. Hän on heittänyt esiin mm. kysymykset, onko pimeää energiaa todella olemassa ja laajeneeko avaruus kiihtyvää vauhtia. Keskustelu näistä kuten muistakin kosmologista kysymyksistä jatkuu kuten pitääkin. Mielenkiinto pysyy yllä Karin tekstejä lukiessa jatkossakin.”

* * *

Sirkka-Liisa Särkkä Jyväskylästä tarttui siihen toiseen syöttiin, joka vihjeiden perusteella varmaan monenkin mieleen tuli eli tähtitieteilijä Esko Valtaojaan. Väärin meni, mutta Eskonkin vuoro visassa ehkä joskus tulee.

Tamperelainen Vesa Kautto Valtaojan myös mainitsee.

”Sitaatti on Kari Enqvistin teoksesta Olemisen porteilla, josta hän sai Tieto- Finlandia-palkinnon vuonna 1999. Edellisenä vuonna oli saman palkinnon vastaanottanut turkulainen tähtitieteilijä Hannu Karttunen kirjastaan ’Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin’. Vuonna 2002 palkittiin toinen turkulainen tähtitieteilijä Esko Valtaoja teoksesta ’Kotona maailmankaikkeudessa’. Voidaan olla iloisia siitä, että Suomessa on tällaisia tasokkaita tieteen popularisoijia.”

Viikon oikein vastanneita olivat vielä Sirpa Taskinen Helsingistä, Sirkka-Liisa Piirainen Sastamalasta, Ossi Lehtiö Tervakoskelta, Veikko Huuska Ikaalisista ja Jari-Pekka Vuorela Tampereelta sekä viikon palkinnon saava Ilpo Pietilä Jyväskylästä. joka ansiokkaasti sitoi kaksi visaa toisiinsa: ”Edellisessä kirjavisasssa kysytty Hilja Aaltonen oli nimenä jotenkin tuttu jo 1950-luvun pyhäkouluajoiltani ja Kari Enqvist puolestaan on ollut keskustelun kohteena Lapin hiihtovaelluksilla hiihtokaverini kanssa juuri 1990-luvulla.

Vaikka ajan ja tekijöitten suhteen hajonta on melkomoinen, niin täytyy hämmästellä ihan itsekin, että tällaiset kosketuspinnat mielestäni löytyy heidän kohdallaan.” (rb)

Viikon 3 sitaatti

Viikon kirjailijamme oli monipuolinen taiteentekijä: hänen repertuaariinsa kuului proosaa, näytelmiä, kuvataiteita sekä elokuvia niin ohjaajana, näyttelijänä kuin käsikirjoittajanakin. Hän pyöri piireissä, joihin kuului myös sellaisia nimiä kuin Chanel, Stravinski, Piaf ja Picasso.

Kuka on tämä aikansa kohuhahmo, mikä teos? Vastaukset viimeistään 25.1. mennessä osoitteella Demokraatti /Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi.

”Oletan etteivät monetkaan lehtimiehet valehtele tahallaan vaan samalla periaatteella kuin runous ja historia, jotka muuntavat totuutta hitaasti luodakseen tyylin. Jos tuo muuntaminen tapahtuu välittömästi, on tuloksena valhe. En tiedä onko tuollainen valhe, joka ajan mittaan antaa tapahtumille syvyyttä, hyödyllinen ilman etäisyyttä. Luulen, että totuudenmukaisesti, tuoreeltaan raportoidut asiat olisivat tuhat kertaa tehokkaampia.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kirjavisalle tulee juhlavuodeksi poikkeustila

Koska tällä viikolla ei ole normaalia Kirjavisa-purkua vaan vain pelkkä uusi sitaatti, käytetään tilaisuus hyväksi, ja käydään läpi  vähän käsillä olevan tuplajuhlavuoden kuvioista.

Suomen täyttäessä sata vuotta saavuttaa myös Kirjavisa merkittävän virstanpylvään: kuukautta ennen itsenäisyyspäivää juhlitaan Kirjavisan 25-vuotissynttäreitä. Lähtölaukaushan posahti 6.11.1992 Pentti Saarikosken runolla. Päävisaisäntä oli tuolloin Demarin kulttuuritoimituksen vetäjä Tapani Suominen (visaväen paremmin vain ts:nä tuntema) kisällipoikanaan tämänkin jutunpätkän signeerannut henkilö, visanimimerkiltään loogisen simppelisti rb.

Itsenäisyytemme satavuotisuuden ja visan neljännesvuosisataisuuden kunniaksi Kirjavisan normaalikäytäntöihin tulee täksi vuodeksi huomionarvoinen poikkeussääntö.

Kun periaatteena on alusta alkaen ollut, että sama kirjailija ei esiinny visassa kahdesti (muutama tahaton lipsahdus on tosin sattunut), vuoden 2017 tehtävissä tulee esiintymään suomalaisia kirjailijoita, jotka ovat visassa jo olleet.

Nämä sitaatit tullaan merkitsemään asteriskilla *, ja myös tehtävävihjeissä asia nostetaan aina esiin. Olkoon pysyväisvinkkinä koko vuodelle se, että nämä tuplautuvat kirjailijat tulevat olemaan suomalaisen kaunokirjallisuuden painoarvoltaan raskainta sarjaa – ainakin visamaakarin mielestä.

Tuplauksia tulee koko vuodelle yhteensä kymmenen, loppuvuotta kohti tihentyen.

Viikon 2 sitaatti

Kakkosviikon sitaatti ei vielä ole juhlasarjaa, tämä kirjailija, joka on kirjailijanimeltään muuten visahistorian lyhimpiä, ei varmasti ole visassa aiemmin esiintynyt. Mutta monilla muilla foorumeilla senkin edestä. Hänen tekstiään on kuultu muun muassa olympialaisten avajaisissa, hän on ollut Oscar-ehdokas, maailmanmaineeseen yltäneen rock-bändin jäsen ja voittanut erään huomionarvoisen kirjallisuuspalkinnonkin.
Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset viimeistään 18.1. mennessä osoitteella Demokraatti /Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Perämiehellä oli sellainen tapa, että ennen kertomuksen aloittamista hän otti taskustaan lahon puunlastun ja asetti sen korvalleen kuin puhelimen luurin. Hän kuunteli lastua parin minuutin ajan ja antoi silmiensä painua kiinni kuin unessa, mutta silmäluomien alla pupillit värähtelivät kiireen vilkkaa. Olin ensimmäistä kertaa Kaineuksen kuulijana ja siksi hymyilin hölmistyneenä tämän hullunkuriselle käytökselle. En osannut kuvitella muuta kuin että se oli jonkin alatyylisen narriesityksen tai parodian esinäytös.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Viime vuoden kirjamyynnin listakärkiä olivat Potter, Remes, Mielensäpahoittaja ja japanilainen siivouskirja

Ilkka Remes, Harry Potter ja Marie Kondo jylläsivät Suomen viime vuoden kirjamyyntilistoilla.

Suomen kustannusyhdistyksenjuuri julkaisemalla vuoden 2016 myydyimpien kirjojen listalla nousi yksi ylitse muiden: J. K. Rowlingin, John Tiffanyn ja Jack Thornen kirjoittamaa ”Harry Potter ja kirottu lapsi” -teosta myytiin Suomessa yhteensä 97 600 kappaletta. Rowlingin, Tiffanyn ja Thornen luoma tarina on kahdeksas Harry Potter -kirja ja ensimmäinen näytelmäversio. Teoksen on suomentanut Jaana Kapari-Jatta.

Kustannusyhdistyksen vuoden myydyimpien listauksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kärjeksi nousi edellisen vuoden tapaan Ilkka Remes uusimmalla trillerillään ”Kiirastuli”. Kirjaa myytiin 55 600 kappaletta.

Vuoden 2016 loppuun mennessä Remeksen teosten kokonaismyynti on noussut yli kahden kahden miljoonaan kappaleen.

Vuoden 2016 myydyimmäksi kotimaiseksi kirjailijaksi aikuisille suunnattujen kirjojen luokittelussa nousi Tuomas Kyrö kolmella viime syksynä julkaistulla Mielensäpahoittaja-teoksellaan. Kaunokirjallisuuden kategoriassa ”Mielensäpahoittajan hiihtokirja” oli kakkonen yli 47 000 myydyllä niteellä, tietokirjaluokituksen saaneet ”Mielensäpahoittajan keittiössä”  ja  ”Mielensäpahoittaja – miehen työt” myivät selvästi yli 20 000 kappaletta kumpikin, joten Kyrön kirjojen kokonaismyynti nousi lähelle sataa tihatta.

Kun Potter jyräsi kärkeen lastenkirjalistalla, menivät muut ”mitalisijat” suomalaisille kestosuosikeille. Kakkonen oli Aino Havukaisen ja Sami Toivosen ”Tatu ja Patu etsivinä”  42 800 kappaleen myynnillä ja kolmonen Mauri Kunnaksen ”Herra Hakkarainen harhateillä” lähes 39 000 kappaleen myyntiluvuilla. 20 parhaiten kauppansa tehneen lastenkirjan joukossa oli muuten yksitoista Kunnaksen kirjaa, joiden kokonaismyynti oli lähemmäs 140 000 kappaletta. Näin ollen Kunnasta voi  tosiasiassa tituleerata Suomen myydyimmäksi kirjailijaksi vuonna 2016.

Viime vuoden  kovin tietokirjahitti oli Marie Kondon ”Konmari – siivouksen elämänmullistava taika”. Se löysi Suomessa tiensä 53 000 ihmisen kirjahyllyyn. Maailmanlaajuisesti Kondon teosta on myyty noin 6,5 miljoonaa kappaletta.

Menestyneinen kotimainen tässä kategoriassa oli Mikko Aaltosen Cheek-elämäkerta ”JHT – Musta lammas”  (38 700).

Keskustelua aiheesta

Hilja Aaltonen päätti kirjavisavuoden 2016 – armollisen joulun runoilija

Kuva: Jari Soini
Hilja Aaltosen joulurunossa kavahdettiin joulun kaupallista hössötystä ja toivottiin sen sijaan juhlan perimmäisen sisällön löytämistä.

Uudet kalenterit on otettu reippaasti laatikosta pöydälle, ja memosta loistaa kirkkaana silmiin vuosiluku 2017. Se tietää juhlavuotta paitsi Suomelle myös Kirjavisalle, jolla on kuukautta ennen Suomen tasasatasta 25-vuotispäivät.

Nähin juhlintoihin palataan myöhemmin, mutta ensiksi hoidetaan viime vuoden viimeinen tehtävä alta pois.

Juhani Niemi Hangosta arveli vuoden viimeistä vastausta lähettäessään, että ”näin runsailla vihjeillä ja pitkällä vastausajalla varustettuna luulisi visalaatikon pullistelevan kunnolla”. Kunnolla ja kunnolla… ei mennyt kaksikymppisen raja rikki, mitä visatonttu on tottunut joulurunoilta odottamaan, mutta syyskauden ennätysposti tuli sentään.

Visan eteläisin vakivastaaja saa myös kertoa, kuka oli tämän joulun runoilija.

”Kyseessä on Hilja Aaltonen, evankelista ja kirjailija, joka eli yli 105- vuotiaaksi asti (27.9.1907–13.2.2013). Visaruno löytynee Aaltosen esikoisteoksesta ’Sydämeni virsi’. Itse löysin runon mainiosta hakuteoksesta ’Tämän runon haluaisin kuulla’. Siinä on osio, josta runoja voi hakea alkusäkeiden perusteella, ja vielä aakkosjärjestyksessä.

Monia Aaltosen runoja on myös sävelletty ja levytetty, tietääkseni myös tämä kyseinen runo ’Tule, jouluni’. Ainakin cd:llä ’Joulun kutsu’ pitäisi löytyä.”

Toini Tarvaisella on näemmä ollut sama teos käsissään kuin Niemellä ja seremoniamestarillannekin.

”Oikein vanhanajan jouluruno onkin löytynyt ja varmaan vastauksia tulee säkkikaupalla. Teksti on tuttu ja olen kai jossain yhteydessä sitä ääneenkin lukenut. Kirjahyllyssäni oleva Tämän runon haluaisin kuulla -teos on ollut se lähde, mistä teksti on löytynyt.

Runon sisältö on kovin läheinen ja kuvaa niin hyvin sitä kehitystä minkä jo eläkkeelle ehtinyt ihminen suhteessa jouluun on ehtinyt kokea.”

Jyväskyläläinen Mauri Panhelainen onnistuu vetämään runotehtävän visaa julkaisevan tahon poliittiseen viitekehykseen.

”Ei epäilystäkään, visaisäntä toteuttaa SDP:n vanhaa slogania kirjallisen visailun jalossa lajissa: seinät leveällä ja katto korkealla. Viikon visahenkilö  koettelee rajoja, ainakin ainutlaatuisella elämäntarinallaan. Käsi ylös ne, jotka tunsivat runoilija Hilja Aaltosen ennen tätä kirjavisaa.

Etsintäkuulutettu runoilija Hilja Aaltonen teki 60 vuotta kestäneen elämäntyön Vapaakirkon evankelistana, mutta hänestä kypsyi ajan mittaan myös yli 20 teosta kirjoittanut runoilija ja kirjailija. Tuleva kirjailija syntyi 1907 Keski-Suomessa Multialla ja haaveili nuorena opettajan tai näyttelijän ammatista. Käänne tapahtui, kun 27-vuotias Hilja tuli uskoon ja ryhtyi aatesuuntansa kiertäväksi evankelistaksi.
Aaltosesta tuli omissa piireissään tunnettu puhuja, jonka puheita ja saarnoja alettiin julkaista seurakuntalaisille kirjoina. Kerrotaan, että Hilja Aaltonen viihtyi korpikylien tupaseuroissa ja syrjäseutujen suurissa metsissä, joissa kypsyi se maanläheinen ilmaisu, joka oli ominaista myös hänen kirjalliselle tuotannolleen.- – –

Viimeiset vuotensa Hilja Aaltonen asui Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa. Täyttäessään sata vuotta 2007 hän sai enemmän julkisuutta kuin ennen sitä saarnoillaan tai runoillaan pitkän elämänsä aikana. 105-vuotias Aaltonen kuoli Suomen pitkäikäisimpänä kirjailijana vuonna 2012.”

* * *

Raila Rinne iloitsee siitä, että ”taas on visaukko löytänyt runoilijan, josta en ole milloinkaan kuullut”.

”Sitaatin runo Tule jouluni niin kuin ennen on sävelletty. Joissakin tiedoissa sanoittajaksi mainitaan Hilja Aaltosta paljon tunnetumpi runoilija Helvi Juvonen, mutta tämä on väärä tieto.

Joulu vie kuin itsestään ajatukset ja muistot kirkon tuntumaan. Kristuslapsen syntymän juhlasta on pitkä matka kauppakeskusten meluisiin markkinoihin. Jokainen meistä hakee sellaisen joulun, jossa on kotonaan.”

Sirkka-Liisa Piirainen Sastamalasta puuttuu samaiseen Juvos-kummajaiseen.

”Kirjaston lukupiirin viimeisessä kokoontumisessa 29.11. luimme jokainen mieleisen joulurunon muille. Viimeksi kuulimme Hilja Aaltosen Tule jouluni, niinkuin ennen…  No, sain vastauksen visaan etukäteen! Runo kyllä tuntui heti tutulta. Ehkä olisin joutunut sitä hiukan penkomaan ilman tuota tietoa.

Outo asia sattui silmiini googlea tutkiessani: Risto Vähäsarjan säveltämä Tule jouluni onkin saanut sanoittajaksi Helvi Juvosen! Miten tuo virhe on tapahtunut? Runo ei ole lainkaan ’juvosmainen’, vaan eittämättä Hilja Aaltosen tekstiä.

Hän ehti elinaikanaan tulle rakastetuksi ja arvostetuksi runoilijaksi. Sitaattirunossa toivotaan lapsuusaikojen joulua markkinaelämän ja maallisuuden sijaan.”

Vielä yksi nootti Juvosen tiimoilta. Tuulikki Lepomäki-Lahtinen Helsingistä:

”Jouluruno Tule, jouluni, niin kuin ennen… on varmaan tuttu monille meistä, jotka olemme kuunnelleet ”Tämän runon haluaisin kuulla ja Lauantain toivotut levyt -tapaisia ohjelmia. Vaikka kuinka plarasin tietokonettani, en löytänyt tietoa, missä kirjassa jouluruno on julkaistu. – – –

Joka tapauksessa innostuin kuuntelemaan youtubesta Risto Vähäsarjan säveltämänä Tule, jouluni… runoa, mutta voi kauhistus, tubessa kerrottiin sanoituksen olevan Helvi Juvosen. Luotan kuitenkin visaisännän antamiin vinkkeihin, enkä sotke Helvi Juvosta tämän enempää tähän vastaukseen.”

* * *

Vakiovieras Sirpa Taskinen tarkastelee evankelistan julistuksia.

”Koottujen teosten teksteistä päätellen Hilja Aaltonen tähtäsi ainakin nuorena korkealentoisilla julistuksillaan siihen, että ihmiset heräisivät synnin loasta, jonka puhdistaa vain ’Golgatan veri’. Satavuotishaastattelussa hän kuitenkin puhui enemmänkin lohdutuksesta ja armosta, ja häntä kuvataan sydämelliseksi ihmiseksi.

Visaruno Terve, jouluni löytyy hänen ainoasta runokirjastaan Sydämeni virsi (1957), jossa hän kuitenkin toteaa: ’Nämä eivät ole runoja, eivätkä ne pyydä niitä olla. Nämä ovat elämäntuntojani, monet kipeitä tuntoja, joissa kosteutena on itkuni tiellä, ja kimmelteenä nousuni ja laskuni Jumalan väkevän käden alla.’”

Veikko Huuska Ikaalisista toteaa, että nyt on ”kotikenttäetu, eräällä tavalla ”.

”Nuorena Hilja Aaltonen toimi nuoriso- ja raittiusohjaajana, ja tunsi vetoa teatteriin, haaveili näyttelijän urasta ja alan opiskelupaikka Helsingissä oli jo hankittuna (Teatterikoulu ?), mutta tultuaan vapaakirkolliseen herätykseen hän alkoi 1930 evankelistaksi, jossa teatteriosaaminen tuskin oli ainakaan haitaksi.  Elämänsä aikana hän ehti toimia julistajana noin 60 vuotta – mitähän Suomen työurien pidentämisestä huolestuneet viranomaiset sanoisivat tällaisesta?

Niin, ja miten se kotikenttäetu tähän liittyy?  Uransa aikana Aaltonen toimi vapaakirkon työntekijänä Virroilla, Seinäjoella, täällä Ikaalisissa, Kauhavalla ja Lapualla. Hänet tunnetaan täällä sikäli, että olen itsekin vähän jyvällä hänen elämänvaiheistaan, ja luinpa jokunen vuosi hänen omaelämäkertansa, joka ei ole siitä kuivimmasta päästä.”

Tervakoskalainen Ossi Lehtiö palaa nuoruuteensa ja Yrjö Kaijärven suomentamaan Baudelairen klassikkoon ”Pahan kukkia”, jonka runoihin pääsi tutustumaan teini-iän huumassa.

”Ne eivät olleet ihmeellisiä ja siksi nuori minäni halusi oppia ne alkukielisinä. Ja löysin yksityisen rankankielen opettajan. Hämeenlinnassa asuva avopari oli ollut lähetystyössä Belgian Kongossa, ja rouva oli innostunut antamaan opetusta. Ja hyvä opettaja hän olikin, sillä kahlasimme lävitse lähes koko Alliance françaisen kirjasarjan.

Perhe oli ollut Suomen Vapaakirkon lähettämä ja opetuksesta seurasi, että sain vastaanottaa erilaista vapakirkollista kirjallisuutta, ehkä käännyttämisen tarkoituksessa. Ja tällöin muistan saaneeni Hilja Aaltosen kirjan Sydämeni virsi.”

Tutkimattomat ovat Pegasoksen tiet!

Vielä loppuun Unto Vesa Tampereelta, joka pääsi avamaan sekä viime vuoden ykkösvisan että syyskauden ensimmäisen.

”Vuonna 1957 julkaistussa runossaan Sydämeni virsi Hilja Aaltonen muistelee kaiholla lapsuuden jouluja ja kaipaa niitä takaisin nykyisinä ’markkinoiden, joulukatujen ja sieluttomuuden aikoina’.
Kun hän syntyi 1907, niin nuo lapsuuden paremmat joulut sijoittunevat siis 1910-1920-luvulle? No, monen 1940-luvulla syntyneen muistoissa taas juuri 1950-luvulla koetut lapsuuden joulut olivat ne aidot ja parhaimmat, ja epäilenpä, että nykylapset muistelevat lämpimin tuntein juuri tätäkin joulua puolen vuosisadan päästä aitona ja oikeana.

Nostalgia on tarttuva tauti, uusiutuva ja yleinen, ymmärrettävä, inhimillinen ja hellyttävä.”

Kirjailijan tunnistuksesta joulutodistukseen kiitettävän saavat myös Jaana Pikkarainen-Haapasaari Kokkolasta, Ulla Vaara Lahdesta, Pertti Timonen Tampereelta, Orvo Vitikainen Lappeenrannasta ja Petri Kettunen Helsingistä. Palkinto vuoden aluksi/viime vuoden lopuksi Toini Tarvaiselle. (rb)

Viikon 1 sitaatti
Koska on syytä tasata visan viikkorytmi taas kaksitahtiseksi, ensi viikolla tulee pelkkä uusi tehtävä. Ensin kuitenkin vuoden virallinen avauspähkinä.
Aloitetaan poikkeuksellisesti pohdiskelevalla tietokirjallisuudella. Viikon kirjailija esiintyy kuulemma kutsumanimellään eräässä Tuomari Nurmion klassikkokappaleessa, opiskelutovereita kun olivat. Lakimies kirjailijamme ei kuitenkaan ole, mutta hän on pohtinut paljon suurempia kysymyksiä kuin pykälänviilausta. Samalla hän on kansantajuistanut näitä monesti maallikon ymmärryksen yli meneviä juttuja, kuten tässä visakirjassakin.
Kuka hän on, mikä palkittu teos? Vastaukset viimeistään 11.1. mennessä osoitteella Demokraatti /Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Kun katselemme esimerkiksi rautatankoa, näemme juuri eräänlaisen aikavalotetun kuvan. (Rautatanko on hyvä esimerkki siksi, että se on varsin romanttinen objekti, onhan se syntynyt kaukaisten tähtien ydinmiilussa.) Sadan kilon painoinen tanko sisältää noin miljardi trilijoonaa atomia jäykkänä ja säännöllisenä rakenteena. Itse atomien ytimet ovat liki paikoillaan, mutta niiden uloimmat elektronit tanssahtelevat edestakaisin vierekkäisten atomien elektronikuorten välillä karkeasti kymmenen biljoonaa kertaa sekunnissa. Osa niistä voi jopa vaeltaa hilarakenteessa kuin joukko kerjuulla kulkevia orpolapsia.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Vieläkö muistat ”kettutytöt”? Yksi heistä paljastaa, mitä turkistarhoilla oikein tapahtui

Kirjailija-toimittaja Mia Takula (o.s. Salli) oli vapauttamassa kettuja Pohjanmaalla keväällä 1995. Tuolloin häntä ja muita aktivisteja kutsuttiin julkisuudessa “kettutytöiksi”.

Nyt Takula kertoo uutuuskirjassa, mitä turkistarhoilla tuolloin oikein tapahtui ja myös muista ennen julkisuudesta piilossa oleista turkistarhaiskuista.

Asiasta tiedottaa kirjan kustantava Into Kustannus.

Takulan Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla markkinoidaan kaikkien aikojen ensimmäisenä tietokirjana vegaaneista.

Tiedotteen mukaan kirja auttaa lukijaa ymmärtämään vegaaneiksi ryhtyneitä perheenjäseniä ja ystäviä. Kirjassa 14 tunnettua vegaania kertoo, miksi on vaihtanut ruokavalionsa kokonaan kasvisperäiseksi.

Mukana on tuttuja nimiä. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Katariina Souri. Mukana on myös kirjailija Antti Nylén.

Kirja ilmestyy, kun neljättä kertaa järjestettävä Vegaanihaaste alkaa 1.1.2017. Vegaanihaaste kutsuu ihmiset kokeilemaan vegaanista kuukautta joko someryhmän tai henkilökohtaisen tutorin tukemana.

Keskustelua aiheesta