Roiha itse oli viran puolesta laatusaanoissaan vielä anteliaampi. Hän sanoi julkistuspuheessaan tätä kirjavuotta upeaksi ja ylisti monen kirjailijan kirjoittaneen juuri tänä vuonna parhaan teoksensa.Hän sanoi rannalle jääneen monia loistavia romaaneja, mutta se pitää ymmärtää, koska “tällaista kattausta on harvoin tarjolla”.

Kun on kirjankustatantajien yhdessä perustaman, erityisesti Finlandia-palkinnon jakamiselle ja rahoittamiselle pyhitetyn säätiön valitseman esiraadin puheenjohtaja, juuri näin Roihan varmasti toivottiinkin lausuvan. Se on vähän sama, kuin KOK:n puheenjohtaja odotetaan sanovan kaikkien olympiakisojen päättäjäispuheessaan, että nämä olivat parhaat olympialaiset ever.

Aina, kun joku esiraadin puheenjohtaja on heittäytynyt vähän poleemisemmaksi ja äitynyt kritisoimaan vuoden kirjasadon laatua,  on siitä nousuut ainakin pieni melu. Muistamme ehkä vielä esimerkiki Stefan Mosterins kymmenen vuoden takaisen julkistuspuheen, jossa hän moitti suomalaista nykykirjallisuutta muun muassa näköalattomuudesta. Ettäs kehtasi, vierasmaalainen syntyjään vielä, tulla tänne kertomaan, mihin meidän kirjailijoittemme pitäisi katseensa suunnata!

Oikeassa on pitkälti Roihakin. Kirjavuosi 2016 on ollut hyvätasoinen, esiraadilla on varmasti ollut kiitollisen kiperä tehtävä seuloa kuusi kirjaa Finlandia-loppusuoralle. Lista on hyvä, monipuolinen ja varmaankin kirjasäätiön perustehtävää – “edistää ja tukea kotimaista kirja- ja sanataidetta” – täyttävä, myös kaupallisesti ajateltuna. Näissä kuudessa kirjassa on näet lukemista sille paljon puhutulle suurelle yleisöllekin.

Toissa vuonna Finlandia-ehdolle (ja jopa ennakkosuosikiksi) esikoiskirjallaan “Neljäntienristeys” nousseesta Tommi Kinnusesta esimerkiksi tuli oitis kansansuosikki, ja kakkoskirja “Lopotti” jatkaa  samalla tiellä. Kinnusella onkin muuten “puhdas peli”: kaksi romaania, kaksi Finlandia-ehdokkuutta.

Sirpa Kähköselle ehdokaskerta on kolmas, mutta tuotantonsa on Kinnusta paljon mittavampi. Hänkin on tuntuu kasvattaneen suosiotaan kirja kirjalta. Nyt ehdolle päässyt “Tankkien kesä” on erinomainen lukuromaani, joka sotavuosiamme läheisempää historiaa käsittelevänä koskettaa varmasti monia sukupolvia.

Silmään pistävää Roihan, Päivi Kuntzen ja Kaijamari Sivillin valisemalla listalla on, että Kähkönen on vähän päälle viisikymppisenä miltei porukan nestori. Peter Sandström on 1963 syntyneenä vuotta vanhempi. Neljä muuta ehdokasta eli Tommi Kinnunen, Riku Korhonen, Emma Puikkonen ja Jukka Viikilä ovat kaikki syntyneet vuosihaarukassa 1972—74. Hyvällä syyllä voi siis puhua keskipolven kirjailijoiden näyttävästä — ja monesti jo peräänkuulutetusta — esiinmarssista.

Ketään esikoiskirjailijaa ei  viime vuosien tapaan ehdolle tällä kertaa nostettu. Toisaalta myöskään todellisia Finlandia-veteraaneja ei nyt  ole ehdokkaina. Jari Tervon paljon kiitettyä syksyn romaania “Matriarkka” moni jäi listalta kaipaamaan. Päättikö esiraati ehkä olla asettamatta palkinnonsaajasta päättävää Baba Lybeckiä turhan hankalaan tilanteeseen? Uutisvuoto-kollegan mahdollisesta palkitsemisesta olisi luultavasti noussut melkoinen haloo ja jääviyspolemiikki. Ja minkälainen metakka olisi käynyt tv-studiossa, jos Lybeck olisi jättänyt Tervon palkinnotta?