Ruotsissa liikelähestymiskielto on ollut voimassa keväästä 2021 asti. Yritys voi hakea sikäläisestä syyttäjäkamarista kieltoa ihmiselle, joka toistuvasti joko varastaa, häiriköi tai uhkaa vakavasti henkilöstöä kaupassa. Se voidaan määrätä enintään vuodeksi, mutta keskimäärin kielto on ollut puolen vuoden mittainen.

Vuosi sitten tehdyn raportin mukaan asetettu kielto on ollut tehokas – 75 prosenttia kiellon saaneista on pysynyt poissa kaupasta.

Johtava asiantuntija Terhi Kuljukka-Rabb Kaupan liitosta ja työympäristöasiantuntija Erika Kähärä Palvelualojen ammattiliitosta PAMista kertovat Demokraatille olevansa vakuuttuneita siitä, että Ruotsin tapainen liikelähestymiskielto voisi soveltua myös Suomeen. Ja sillä voisi olla samanlainen pelotevaikutuskin kuin Ruotsissa.

– Kyllä sille on tarve tunnistettu jo pitkään, Kuljukka-Rabb toteaa.

– Jatkuva häiriköinti on kasvava ongelma työntekijöiden kannalta. Koronapandemian aikana se vielä kärjistyi, mutta tämä trendi näkyi jo aiemmin.

TYÖTERVEYSLAITOKSEN raportin arvion mukaan kaupan alalla on nyt enemmän henkistä väkivaltaa kuin esimerkiksi vuonna 2008. Tutkimus kertoo, että viisi prosenttia työntekijöistä törmää siihen työssään joka viikko. Vuonna 2008 luku oli kaksi prosenttia.

Mitä tämä toistuva häiriköinti sitten on? Kuljukka-Rabbin mukaan se voi olla toistuvaa epäasiallista käytöstä henkilökuntaa kuntaan – henkistä tai jopa fyysisellä väkivallalla uhkailua.

– Uhkaava käytös ei aina liity varastamisaikeisiin, mutta monesti kiinnijäämistilanteet herkästi eskaloituvat. Nämä ovat siis osittain kytköksissä toisiinsa, mutta ikäviä tilanteita voi syntyä muutakin kautta.

Kähärä kertoo, että työntekijöihin kohdistuva loukkaava ja epäasiallinen käytös on yleisempää kuin suoranainen väkivallalla uhkailu.

– Valitettavasti on aika paljon rasismia ja myös vähättelyä sukupuolen mukaan kuten myös seksuaalista häirintää.

Molempien asiantuntijoiden mukaan ”sarjahäiriköiden” kirjo on laaja, mutta aika usein uhkailuun ja epäasialliseen käytökseen liittyy jonkinlainen päihteidenkäyttö.

– Ja sitten on ihan vain tapatylyjä ihmisiä, jotka joka kerran liikkeessä asioidessaan kohtelevat kaupan henkilökuntaa huonosti, Kähärä lisää.

TYÖNANTAJALLA on työturvallisuuslain mukaan vastuu työturvallisuudesta. Liittojen mielestä yrityksen keinot puuttua toistuvaan häiriköintiin, vahingontekoon tai työntekijöiden piinaamiseen ovat liian rajalliset.

– Tuhdimmat työkalut olisivat tervetulleita, sillä usein ihmisen poistaminen kaupasta ei auta, kun hän on puolen tunnin päästä siellä uudestaan. Ei näitä tapauksia pilvin pimein ole, mutta riittävästi, Kähärä kuvaa.

Järjestyksenvalvojia, vartijoita on hänen mukaansa lähinnä isoissa kauppakeskuksissa ja kaupoissa.

– Pienemmät kaupat ovat piirivalvonnan piirissä eli siinä vaiheessa, kun vartija ehtii paikalle, tilanne on jo usein ohi ja henkilö poistunut paikalta.

– Nykyisin käytettävissä olevat keinot eivät vain riitä kaikkiin tilanteisiin. Poliisi ei resurssisyistä pääse aina paikalle silloin, kun tarve olisi. Kyllä joku lisätyökalu pahimpiin tilanteisiin ja kohtaamisiin tarvitaan, Kuljukka-Rabb lisää.

ELINKEINOELÄMÄN keskusliitto EK on todennut aiemmin, että liikelähestymiskielto voisi pitkälti vastata nykylain tuntemaa yksityishenkilön hakemaa lähestymiskieltoa, mutta hakijana olisi yritys. Kiellon määräämisen edellytykset määriteltäisiin laissa. Lähestymiskiellon määräisi käräjäoikeus ja oikeuskäsittelyn ajaksi tarvittaessa poliisiviranomainen. Kiellon rikkomisesta saisi asianmukaisen rangaistuksen, EK linjaa.

Suomessa ei ole vielä määritelty, miten proseduuri etenisi lainsäädännöllisesti, mutta Kaupan liitossa ja PAMissa on jo ehditty pohtia tiettyjä tärkeitä kysymyksiä.

Kuljukka-Rabb korostaa, että kiellon kriteeristön pitäisi olla kaikille selkeä.

– Kiellon pitää kohdistua tilanteisiin, joihin sitä tarvitaan – ei liian kevyesti esimerkiksi suklaapatukan näpistäjään.

Kähäränkin mielestä sellainen pelko, että kieltoja ”rätkäytettäisiin” heikoilla perusteilla, on turha, koska sitä käytettäisiin ääritapauksissa. PAMissa on kuunneltu myös Ruotsin kollegoita, kun lähestymiskieltoa on pohdittu.

– Ruotsissa kiellon vaikutus ei saa olla liian raju eli pitää ottaa huomioon, onko paikkakunnalla useita kauppoja, joissa ihminen voi asioida.

KENEN vastuulla olisi valvoa kieltoa ja miten todennetaan se, ettei ihmisellä ole tulemista liikkeeseen? Kuljukka-Rabb korostaa, ettei näkyville tulisi missään nimessä mitään kasvogalleriaa.

– Henkilökunnan informointi kiellosta on tärkeää, että tällainen kielto on asetettu tietylle henkilölle. Uskoisin, että kiellon asettaminen auttaisi myös järjestyksenvalvojia ja poliisia tarvittaessa priorisoimaan, minne kannattaa mennä.

Kähärän mukaan kiellon valvonnan järjestäminen on huolestuttanut PAMissa, koska aika monessa liikkeessä on vain yksi työntekijä kerrallaan.

– Eihän siitä tule mitään, jos yksin työskentelevä myyjä joutuisi kieltämään kiellon saanutta tulemasta sisään. Kiellon rikkojan ei tarvitse jäädä verekseltään kiinni paikan päällä.

Kähärä toteaa, että esimerkiksi kameravalvonnalla tai todistajilla pitää voida varmentaa kiellon kiertäminen ja poliisi voi napata hänet myöhemmin.

Moni nuori aloittelee työuraansa nimenomaan kaupassa. PAMissa pidetään tärkeänä, että kuva työelämästä on heti alkuunsa positiivinen eikä pelottava.

– Alan maine ja kiinnostavuus kärsii, jos työympäristö tuntuu uhkaavalta. Työkaluja pitäisi löytyä puuttua tilanteisiin, jotka vaikuttavat haitallisesti henkilökunnan terveyteen ja turvallisuuteen, Kähärä painottaa.