Avasin painavan kauppahallin oven. Nenääni tulvahti ihana juuri keitetyn kahvin tuoksu. Ilmassa leijui myös hajujen suloinen sekamelska, joka yhdisti tuoreet pullat ja leivät ja kaikki tutut hallin tuoksut. Sama vanha ukkoporukka oli jo kokoontunut kahvion pyöreän pöydän ympärille. Toriparlamentiksi noita ukkoja leikkisästi kutsuttiin. Hörppäsin kupillisen tuoretta kahvia ja ukkoporukan puhemies iski ilkikurisesti silmää minulle, kun hymyillen ohitin heidän pöytänsä.

Juna saapui ajallaan Jyväskylän matkakeskukseen. Jatkoin matkaani kävellen kohti kävelykatua. Aamuinen ihana torimuistoni Kuopiosta lämmitti yhä mieltäni.

Hetkinen – miksi Jyväskylässä ei voisi olla myös tuota ihanaa toria ja kauppahallia? Ajatusleikkini lähti villiin laukkaan. Kuinka hienosti tori sopisikaan tuohon asema-aukiolle heti juna-asemaa vastapäätä. Näin mielessäni ihanat torikojut myyjineen ja ihanasti istutettuine kukkaistutuksineen. Autoja ei poukkoilisi leppoisasti kuljeskelevien jalankulkijoiden seassa, vaan ne olisivat nätisti parkissa upouudessa Kirkkopuiston parkkihallissa maan alla. Aivan näköetäisyydellä siintää vanha Lyseo. Ilokseni viisaat Jyväskylän päättäjät ovat antaneet siunauksensa entisöidä Lyseo ja muuttaa tuo legendaarinen opinahjo kauppahalliksi.  Vihdoin Jyväskylä on saanut arvoisensa kauppahallin, jossa niin myyjät kuin asiakkaatkin viihtyvät. Uljas rakennus vetää vertansa jopa uudistetulle Hakaniemen hallille. Jyväskylän keskusta näyttäisi taas elinvoimaiselta, iloiselta ja siltä, että sinne on mukava ja helppo turistinkin tulla.

Aurinko kuitenkin vetäytyi pilveen ja ajatusleikkini sälähti sirpaleiksi. Kuopion ukkoporukka, se joka aikoinaan vastusti toriparkin ja kauppahallin korjaustöitä juttelivat samaan aikaan siitä, että kylläpä olivatkin aikoinaan olleet hölmöjä kun uudistuksia vastaan olivat taistelleet. Ukot nauraa hörähtelivät sille, että Jyväskylässä jatkui sama meno eri ukkojen toimesta. Silmää minulle iskenyt ukko sanoikin, että uudistuksille pitää antaa tilaa ja lopettaa turha valitus. Miksi emme antaisi tilaa uudelle parkkihallille, autottomalle ja viihtyisälle keskustalle, upealle kauppahallille ja viihtyisälle torille? Vannon teille Jyväskyläläiset, että niin Kuopion toriparkki kuin Jyväskylän kirkkopuiston parkki ovat ihan hyviä asioita. Pitäähän autollisten ihmisten päästä keskustaan asioimaan ja tuomaan rahaa keskustan liikkeisiin!

Matkani jatkuu kohti nykyistä kotikaupunkiani Keuruuta. Pikkuinen juna kiidättää minut alle tunnissa Jyväskylästä Keuruun idylliselle rautatieasemalle. Jylhä kivikirkko kurkottelee suurten havupuiden takaa kulkijan katsetta. Vanha puukirkko nököttää paikallaan tien toisella puolella. Liikenneympyrä pyöräyttää autoilijat ohi keskustaan menevän tien.

Toripäivä on Keuruullakin. Kun aamulla läksin Kuopiosta, niin taakseni jäi valoisa ja avara tori ihmisineen ja puluineen. Keuruun tori pitää majapaikkaansa parkkipaikalla isojen mäntyjen ja kuusten piilottamana pimennossa. Ei sinne kyllä kukaan ulkopuolinen ainakaan vahingossa eksy. Keuruullakin on tehty torialueesta ja kirkon ympäristöstä aseman suuntaan jos jonkinmoista suunnitelmaa. Mutta tiedättekös, täälläkin asuu niitä änkyröitä ja kaiken maailman uudistusten vastustajia, että puita ei saa kaataa eikä toria saa siirtää, eli kaikki uudistukset torpataan heti, kun joku uskaltaa niistä ääneen sanoa. Vaihtoehtona on nykytilanne, josta keskuskadun autioituneet liiketilat kertovat karua totuuttaan.

Se on aivan oma rotunsa nämä joka ikisen kylän ja kaupungin änkyröijät, jotka kustannuksista piittaamatta jaksavat jatkaa ainaista valitusvirttään. Emmekö voisi antaa uusille ajatuksille tilaa ja jättää jälkipolvillekin muisteltavaksi ihania torielämyksiä?

Onko se turhoo tuo änkyröinti, kysyisi savolainen?