Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys on 12,2 miljardia alijäämäinen eli tämän verran Suomi ottaa ensi vuonna lisää velkaa. Hallituksen tavoitteena on pysäyttää velkaantuminen vuoteen 2027 mennessä. Tätä yritetään ennätyksellisellä velanotolla ja verotuksen kiristämisellä.

Budjettia esitellessään niin pääministeri Petteri Orpo (kok.) kuin valtiovarainministeri Riikka Purrakin (ps.) käyttivät useaan otteeseen ilmausta ”keskipitkän aikavälin vaikutus”. Se kertoo suuren alijäämän sulattamisen vaikeudesta, mutta myös hallituksen keinojen epävarmuudesta.

Moni asiantuntija pitää esimerkiksi hallituksen ajamien työmarkkinauudistusten tai sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkauksien työllisyys- ja talousvaikutuksia vähäisinä, osa jopa kielteisinä.

VALTION budjetista menee vajaa kolmannes hyvinvointialueiden rahoitukseen. Hallitus onkin hanakasti syyttänyt Suomen talousahdingosta edellisen hallituksen tekemää sote-uudistusta.

Lopputulos, sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituskriisi, olisi todennäköisesti suurelta osin nykyisen kaltainen, vaikka sote-uudistusta ei olisi tehty ja kunnat olisivat jatkaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina.

Esimerkiksi väestön vanhenemisen kehitys ja sen aiheuttama paine on tiedetty jo toistakymmentä vuotta. Eikä julkisen sektorin palkkaratkaisukaan kovin suuri yllätys voinut olla, vaikka korotusprosentti oli ehkä hieman odotettua suurempi.

Myös hyvinvointialuejohtajien H23-verkoston (mukana kaikkien alueiden johtajat) kannanotossa tällä viikolla ihmeteltiin alueiden taloudesta käytävää keskustelua. Kannanotossa painotettiin, että hyvinvointialueiden talousongelmat eivät johdu sote-uudistuksesta. Siinä myös todettiin hyvinvointipalvelujen toimivan monella alueella jo osin paremmin kuin ennen uudistusta.

SUOMEN talouskehitys on pitkälti positiivisten työllisyysodotusten varassa. Ja niiden odotusten toteutuminen on paljon enemmän kiinni globaalin talouden kehityksestä kuin hallituksen toimista.

Hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta tällä vaalikaudella on vähintäänkin haasteellinen.

Työllisyyden nimissä työttömien ja ammattiyhdistysliikkeen kurittamisen sijaan hallitus voisi enemmän miettiä, miksi Suomessa talouskasvu matelee moniin kilpailijamaihin verrattaessa ja miksi Suomessa on EU-alueen kolmanneksi korkein työttömyysaste.

Monissa EU-maissa työttömyys on viime vuosina jopa parantunut, mutta Suomessa työttömyys on tämän vuoden aikana kasvanut EU-maista toiseksi nopeimmin. Kansainväliset suhdanteet ovat kuitenkin samat kaikille maille.