Harmillista, että pääkirjoituksen viesti jää vajaaksi ja vaikutusarvioinniltaan osin ohueksi.

Pääkirjoituksessa mainitaan eläinlääkäri-, hammaslääkäri- ja terveyspalvelujen keskittyminen. Jostain syystä HS jätti kokonaan pois sosiaalipalvelut kirjoituksestaan. Isot terveysjätithän toimivat merkittävästi myös sosiaalipalveluissa.

Keskittyminen alkoi lastensuojelun sijaishuollosta ja jatkui ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden asumispalveluissa samojen, isojen terveysjättien ostaessa pieniä yrityksiä. Samat firmat ovat lähes monopoliasemassa myös työterveyshuollossa ja tarjoavat suuren osan myös hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon vastaanottopalveluista.

Hyvinvointialue voi päättää, että sen järjestämisvastuulla olevaa ulkoistettua sopimusta ei saa siirtää yrityskaupassa kolmannelle osapuolelle, vaan se palautuu hyvinvointialueelle uutta järjestämisharkintaa varten. Tuollainen sopimusehto ei loukkaa elinkeinovapautta.

HS kertoo pääkirjoituksen rajaamalla alueella yrityskauppoja tapahtuneen 325. Kauppalehti Option selvityksessä 17.9.2024 vuosien 2014-2024 aikana Suomessa tehtiin 620 sotepalvelujen yrityskauppaa. Ne alkoivat vuoden 2007 hankintalakiuudistuksen jälkeen.

JOTKUT tutkijat ovat arvioineet sotealan yrityskauppoja tehdyn reilusti yli tuhat vuosien 2007-2024 aikavälillä. Näitä yhdistellen voidaan todeta soteyrityskauppoja tehdyn jopa 1500 vuosien 2007-2024 välisenä aikana. Eli samana ajanjaksona, kun Suomi päätti sisällyttää kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut kansallisen hankintalain piiriin.

Konsulttien strategiakielellä voidaan perustellusti todeta tämän avauksen avanneen kansainvälisille pääomasijoittajille ”Sinisen meren mahdollisuuden” suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Kauppalehden analyytikko sanoo edellä mainitussa jutussa, että sosiaalipalveluissa sijoitettu pääoma tuottaa järjestään yli 25 prosenttia, koska kunnat aiemmin ja nyt hyvinvointialueet ovat niin avokätisiä maksajia. Hänen mukaansa myös lääkäripalvelut ovat erittäin kannattavia, hoidetaan sitten ihmisiä tai eläimiä.

Ihmettelin tätä voittoprosenttia, mutta sitten yhdistin vähän eri lähteiden tietoja.

Mehiläisen lastensuojelun tytäryhtiö Familar keräsi vuonna 2019 Talouselämä-lehden tilinpäätösarvioinnin mukaan 12,5 prosentin liikevoiton. Mutta sen tuloslaskelmassa siirrettiin suoraan kansainväliselle pääomasijoittajaomistajalle konsernilainojen korot ja konsernin sisäiset laskutus- ja rojaltimaksut.

Suomi on saanut kansainvälisissä verovälttelyraporteissa heikon sijan juuri löperöiden konsernilakien vuoksi. Menetämme veroeurojamme kansantaloutemme ulkopuolelle näissä tapauksissa pysyvästi. Olisi tärkeätä tietää, kuinka paljon hyvinvointialueiden saamasta valtion rahoituksessa menee tällä tavalla pois tiukasta rahoituksen raamista, joka heikentää muuta sotepalvelua.

KAIPAISIN myös pohdintaa keskittymisen vähemmän tunnetuista, kielteisistä vaikutuksista hintojen nousun ohella.

Sotejäteillä on omat, jopa kansainväliset hankintakanavat muun muassa elintarvikkeiden ja lääkkeiden sekä hoitotarvikkeiden hankintaan.

Ne vaikuttavat kielteisesti alue- ja paikallistalouteen. Tällä voi olla vaikutusta huoltovarmuuteenkin. Paradoksaalista on, että hankintalainsäädäntö rajaa tarkasti julkisia hankintoja, mutta niiden kautta saatujen tuki- yms. palvelujen hankinnoissa ei tarvitse noudattaa mitään hankintalain tapaisia rajoituksia.

Kauppalehti Optio arvioi mainitussa numerossaan, että viimeisten vuosikymmenien aikana parhaiten menestyneiden yritysten joukossa on iso osa ”niitä, jotka imevät rahansa verovaroista”. Samana ajanjaksona Suomen kansantalouden tuottavuuskehitys on ollut erittäin heikkoa.

Voisikohan asiaa pieneltä osalta selittää se, että julkisten palveluiden ja toimintojen yksityistämisen helppous on ohjannut pääoman liikkeitä ja katsetta julkisen suuntaan?

Kirjoittaja on aluevaltuutettu (sd) Pirkanmaan hyvinvointialueella ja monipalveluvaliokunnan puheenjohtaja.