Tiedotteen mukaan Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomessa tuulivoiman rakennuspaikat vähenisivät maakunnasta ja etäisyydestä riippuen 75-100 prosenttia.

Tuulivoima painottuisi pohjoiseen, sillä etäisyyssääntelyn ulkopuolisista rakennuspaikoista 84-93 prosenttia olisi jatkossa Pohjois-Suomessa, pääosin Lapissa.

– Ehdotettu etäisyyssääntely asettaa Suomen eri alueet voimakkaasti eri asemaan uusiutuvan energian rakentamismahdollisuuksien suhteen. Puolet maakunnista olisi tuulivoimapaitsiossa, jossa rakentaminen ja kuntien päätösvalta tuulivoimahankkeista olisi käytännössä hyvin rajoitettua, kommentoi Keskuskauppakamarin johtava elinkeino- ja ilmastoasiantuntija Teppo Säkkinen tiedotteessa.

TIEDOTTEEN mukaan jo 2000 metrin etäisyysvaatimus asutuksesta aiheuttaisi sen, että yhdeksässä eli puolessa Manner-Suomen maakunnista rakennuspaikkoja olisi alle sadalle voimalalle, ja viidessä näistä maakunnista ei lainkaan.

Yli 2800 metrin etäisyydellä puolessa Suomen maakunnista etäisyyssääntelyn ulkopuolisia rakennuspaikkoja olisi alle kymmenelle voimalalle tai ei lainkaan.

Arviot pohjautuvat konsulttiyhtiö FCG:n ympäristöministeriölle 2024 laatimaan raporttiin. Keskuskauppakamari on koostanut FCG:n raportin pohjalta alueellisia vertailutietoja.

Rakentamispaikkojen muutoksessa vertailukohtana on 800 metriä, joka on nykyisten tuulivoimahankkeiden keskimääräinen etäisyys asutuksesta meluvaikutuksiin pohjautuen.

ETÄISYYSSÄÄNTELY sisältyy hallituksen luonnokseen uudesta alueidenkäyttölaista, jonka lausuntokierros päättyi heinäkuussa. Sen mukaan tuulivoimaloiden etäisyys asutuksesta pitäisi olla kahdeksan kertaa voimalan korkeus, mikä tarkoittaisi pääsääntöisesti 2400-2800 metriä.

Sääntelystä voisi poiketa, jos alue olisi osoitettu tuulivoimarakentamiseen maakuntakaavassa, tai jokainen etäisyyden sisällä asuinkiinteistön omistava antaisi sille suostumuksensa.

Näiden poikkeusten vaikutus on tiedotteen mukaan kuitenkin epävarma. Yksikin kiinteistönomistaja voisi estää hankkeen, vaikka sillä olisi muuten laaja hyväksyntä. Vastaava suostumusmenettely ei koske mitään muita teollisia hankkeita.

Voimassa olevissa maakuntakaavoissa on tuulivoimalle osoitettuja alueita. Monissa on kuitenkin jo kehitteillä hanke tai ne eivät sovellu rakentamiseen.

Myös tuulivoimalle kaavassa osoitetut alueet voivat tarkemmissa selvityksissä osoittautua mahdottomaksi esimerkiksi melun ja välkkeen tai ympäristövaikutusten vuoksi.

KOKO maassa etäisyyssääntelyn ulkopuolelle jäisi 18-35 prosenttia teoriassa mahdollisista rakentamispaikoista. Tiedotteessa painotetaan, ettei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki näistä soveltuvat tuulivoimatuotantoon.

– Vaikka paikka olisi riittävän etäällä asutuksessa, muut tekijät kuten luontoarvot, etäisyys sähköverkosta tai elinkeinot, kuten porotalous voivat rajoittaa tuulivoimahankkeita. Siksi etäisyyssääntelyn vaikutus voi olla suurempi kuin arvioitu, Teppo Säkkinen painottaa tiedotteessa.

Keskuskauppakamari korostaa, että vahva paikallinen hyväksyttävyys on edellytys uusiutuvan energian lisärakentamiselle Suomessa.

– Paras ratkaisu on pitää kiinni nykymallista, jossa sopiva etäisyys arvioidaan tapauskohtaisesti melu-, välke- ja maisemavaikutusten perusteella, ja päätösvalta on paikallisella tasolla. Kaikkialle tuulivoima ei sovi, ja jo nyt kunnat voivat asettaa etäisyysvaatimuksia voimaloille. Kaavamainen etäisyyssääntely aiheuttaa kuitenkin enemmän ongelmia kuin se ratkaisee, sanoo Säkkinen.