Samalla ryöpsähti keskustelu, jälleen kerran, pitäisikö hallitus viimein kaataa, koska keskusta petti taas kumppaninsa. Pääministeri Sanna Marin (sd.) oli sanonut viime vuoden puolella, että seuraavasta petoskerrasta hallituksen taival päättyy.

Nyt se kerta tuli, ja monet sosialidemokraatit ovatkin nyt sillä kannalla, että mitta keskustan venkoiluun on täynnä.

Tuskin kukaan enää varsinaisesti yllättyi keskustalaisten toiminnasta. Ei edes sen oma eduskuntaryhmä, joka aikoo jättää valiokunnan kapinalliset rankaisematta. Sekä itse valiokuntakäytös että siitä rankaisematta jättäminen ovat sanalla sanoen keskisormi hallituskumppanien suuntaan: me teemme mitä meitä huvittaa.

SDP:n, vasemmistoliiton, vihreiden ja RKP:n käteen jää kortti tuomita tempaus ja kaataa hallitus tai tuomita tempaus ja kitkuttaa eteenpäin.

Jos hallitus ja sitä myötä translaki olisi kaatunut valiokunnan tapahtumiin, hyötyisivätkö henkilöt, joita laki koskee?

Entä energiakriisi, sota? Katoavatko ne ympäriltä?

HALLITUSKUMPPANIT ovat joutuneet sietämään keskustalta paljon, liikaa. Eduskunnan kautta on jäljellä alle kaksi kuukautta. Keskustan ja keskustalaisten toiminnan logiikka kumpuaa pelosta. Kepua uhkaa legendaarinen vaalitappio.

Jopa kymmenen paikkaa saattaa lähteä, kolmaosa keskustan nykyisistä. Monella kansanedustajalla on paine toimia nyt eduskunnassa oman mielensä mukaan, eikä puheenjohtaja Annika Saarikosta tai ryhmänjohtaja Eeva Kallista ole paimentamaan paikastaan kamppailevia edustajia. Kukaan ei hallitse ryhmää.

Äänestäjien silmissä pettäjä on joka tapauksessa keskusta, kuten oikein onkin. Gallup-mittaukset puhuvat selvää kieltä. Keskusta yrittää pelata Marinia, SDP:tä ja kaikki muita hallituskumppaneita suohon, mutta näyttää uppoavan kosteikkoon vain itse.