Sipilä jää historiaan nopealiikkeisenä, ajoittain tempoilevana pääministerinä, jonka kaudella talous koheni ja työllisyysaste nousi, mutta kaavaillut laajat uudistukset kaatuivat kerta toisensa jälkeen liiallisen kunnianhimon, kiireen ja huonon valmistelun vuoksi.

Hallitukseen nostettiin myös perussuomalaiset, jonka ministerit loikkasivat kesken kauden omaksi puolueekseen. Suurimmat hallituksen ristiriidat liittyivät kuitenkin kokoomuksen ja keskustan keskinäisiin väleihin. Kriisejä riitti loppuun saakka, silti Sipilän hallitus pysyi kasassa viimeisten viikkojen eronäytelmää lukuunottamatta.

Sipilä erosi kahdesti, ensin pääministerin sitten puoluejohtajan tehtävästä. Yhdet eropaperit hän ehti polttaa Kesärannan saunan pesässä.

Myös ilmaisut ukko vaihtoon ja minä kävelen presidentin luokse jäävät poliittiseen historiaan, samoin suurieleinen u-käännökseen päättynyt matka presidentin kesäasunnolle Naantaliin.

Sipilä tullaan muistamaan pääministerinä, joka lensi itse virkamatkojaan ja sekaantui Yleisradion uutisointiin. Suhteissa Yleen hiersi ennen muuta Sipilän omaisuus ja siihen liittyvät järjestelyt. Kiinnostavia yksityiskohtia riitti vakuutuskuorista sukulaisten yritysten saamiin tukiin.

Jossain määrin kyse oli myös siitä, ettei suomalainen media koskaan tottunut pääministeriin, joka oli miljonääri.

Julkisuuden suhteen Sipilä oli ajoittain välttelevä, paikoin leppoisa puhdetöistä ja keksinnöistä kiinnostunut insinööri, jonka rauhansanalainen tausta sekoitettiin toistuvasti vanhoillislestadiolaisuuteen.

Juha Sipilän kausi muistetaan myös keskustan ja kokoomuksen hallitusyhteistyöstä, joka päättyi kokoomuksen voittoon. Oikeistolainen talouskuri ja vaihtoehdottomuus toivat keskustalle huonoimman vaalituloksen sataan vuoteen.

Kuka johtaa syyskuun puoluekokouksen jälkeen uutta keskustaa, palaako puolue juurilleen ja nähdäänkö se hallituksessa? Jää nähtäväksi. Puheenjohtajiksi tarjotaan etukäteisveikkauksissa ainakin kahta nimeä, Annika Saarikkoa ja Antti Kaikkosta.