Kokous järjestetään koronan vuoksi hajautetulla mallilla eri puolilla Suomea.

– Voisiko sitä jo kutsua maailman kahdeksanneksi ihmeeksi, kun yksi maailman suurimmista puoluekokouksista muutetaan hyvin lyhyessä ajassa, keskustalaisia ihanteita noudattaen, hajautetuksi puoluekokoukseksi? Kulmuni totesi tervehtiessään puoluekokousväkeä.

Alkuun hän käsitteli koronatilannetta.

Yhteishengen ylläpito vaatii hänen mukaansa sitä, että toimitaan ennakoiden, avoimesti ja kuunnellen toisten ehdotuksia.

– Tässä suhteessa hallituksella on varmasti oppimisen kohteita. Toivon, että aidosti pyritään hyvään yhteistyöhön kaikkein eduskuntapuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tässä kovassa haasteessa.

Kulmuni itse määritteli esittävänsä poliittisessa katsauksessaan näkemyksens- siitä, miten muuttunut globaali tilanne on vaikuttanut suhtautumiseemme ja toimintaamme niissä politiikan pääkysymyksissä, joissa keskusta on ollut ja on jatkossa poliittinen voima, jonka kautta kansalaisten luottamus kanavoituu toiminnaksi ja yhteiseksi tulevaisuudeksi.

– Tämän näkemyksen esitän ulkopolitiikan, EU:n, talouden, Suomen yhteiskunnallisen ilmapiirin ja aluepolitiikan näkökulmista. Nämä toimintakentät vaikuttavat toisiinsa ja meidän on viitoitettava niiden läpi kulkeva ja kulkukelpoinen, kestävä tie.

Kulmunin mukaan kriisin keskelläkin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema on kestänyt vakaana.

– Ilmastonmuutos, väestönkasvu, viljelykelpoisen maan pilaantuminen, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja valtioiden kamppailu vedestä, elintilasta, energiasta ja maasta ovat kaikki näitä uudenlaisia turvallisuusuhkia, joiden voittaminen on välttämätöntä.

Kulmuni painotti YK:n toimintakykyä ja välttämättömyyttä köyhyyden poistamiseksi ja maapallon ekologisen tilan suojaamiseksi.

Hän myös kysyi, onko Suomi ottanut viime vuosina vakavasti Maailman terveysjärjestön WHO:n varoitukset pandemian vaarasta; tai ovatko Suomi ja EU ottaneet vakavasti Kansanvälisen maatalousrahaston varoitukset siitä, miten kehittyvien maiden nopea kaupungistuminen on keskeinen syy köyhyyteen, siirtolaisuuteen ja kärjistyviin ekologisiin ongelmiin.

– Oman arvioni mukaan emme ole. On hyvä, että uskomme omaan osaamiseemme ja tietoomme. Mutta olisi oman etummekin mukaista, että kuuntelisimme myös niitä, jotka osaavat ja tuntevat joitakin asioita meitäkin paremmin.

Kulmuni viittasi puheessaan myös presidentti Urho Kekkoseen.

– Jo Kekkosen ajoista saakka on ollut meille keskustalaisille selvää, että Suomen on pienenä ja tuonnista ja viennistä riippuvaisena valtiona puolustettava pienten valtioiden asemaa ja oikeuksia kansainvälisessä taloudessa. Niitä on puolustettava jatkossakin, sekä kahdenvälisissä suhteissa, EU: jäsenenä, että globaaleissa järjestöissä.

Hän käsitteli myös EU-politiikkaa ja viime aikojen keskustelun aihetta, EU:n päämiesten hyväksymää elpymisrahastoa.

– EU-huippukokouksessa myös Suomen hallitus ilmoitti kannattavansa niin sanottua elpymisvälinettä. Monen kansalaisen kysymys on kuulunut: onko siitä rahan antamisesta Italiaan mitään apua Suomen työllisyydelle ja taloudelle? Keskusta lähtee siitä, että niin sanottu elpymisväline on kertaluonteinen päätös, joka ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta.

Kulmuni sanoi, että unionin on kyettävä noudattamaan omia sääntöjään.

– Elpymisväline perustuu sopimusten tulkintaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Suomen nettomaksuosuutta ei pidä vähätellä. Perusasia on, että velka on velkaa ja joka ottaa taatakseen, se ottaa maksaakseen – näin on suomalaisia aina opetettu ajattelemaan.

Kulmunin mukaan elpymisvälineen käyttö ja tuloksellisuus riippuvat siitä, miten hallitukset kohdentavat nämä elvytysrahat.

– Elpymisvälineen käsittely Suomen eduskunnassa ja sen valiokunnissa on tehtävä huolellisesti ja päätösten perustuslainmukaisuus ja legitiimit menettelyt varmistaen. Kehotan kaikkia keskustan eduskuntaryhmän jäseniä huolelliseen ja aktiiviseen työhön, kun valiokunnat ja ryhmä käsittelevät tätä kokonaisuutta.

Kulmuni totesi, että euron ja EU:n talouspolitiikasta on käynnistettävä laaja keskustelu kaikkien puolueiden kesken.

– Suomi haluaa olla aktiivinen EU:n jäsen. Niinpä on käynnistettävä keskustelu siitä, miten euroa koskeva päätöksenteko ja euron sääntöpohjaisuus palautetaan – jos se voidaan palauttaa – legitiimille ja legaalille tielle; siis että toimitaan yhteisten sääntöjen mukaan ja kansalaisten ja valtioiden oikeustajua vastaavalla tavalla.

Kulmunin mukaan Suomi on hyötynyt paljon euroalueella mukana olemisesta, mutta “eurossa on kuitenkin myös ongelmia, joista meidän on käytävä poliittista keskustelua”.

– Euroalueen kasvu- ja vakaussopimuksen piti asettaa rajat euromaiden velkaantumiselle ja budjettivajeille. Toistaiseksi pelkkä sopimuskuri ei ole toiminut. Onko sitä mahdollista saada toimimaan vai onko valuuttaunionissamme “valuvika”? Tässäkin asiassa keskustalla on rooli sillanrakentajana. Eurosta luopumisen ja liittovaltion välissä on keskustalainen tie.

Kulmuni, entinen valtiovarainministeri, käsitteli myös Suomen taloustilannetta. Keväällä hallitus teki päätöksiä, joilla monen suomalaisen työ, toimeentulo ja palvelujen saanti turvattiin.

– Kansalaisten palvelujen turvaaminen ja yritysten rahoitustilanteesta huolehtiminen edellyttävät sitä, että valtio ja talouselämä myös luovat näkymän siitä, miten nämä menot tulevaisuudessa katetaan. Nyt näitä vastauksia ei ole, ja minä katson, että niitä me tähän hallitusyhteistyöhön lähtiessämme edellytimme jo puolitoista vuotta sitten. Nyt niiden tarve on huutavasti kasvanut vuoden takaiseen verrattuna.

Kulmunin mukaan on olemassa suuri vaara, että vientiämme kohtaa jopa historian syvin lama. Hän puhui kolmitasoisesta talouden pelastusohjelmasta.

Ensinnäkin, hallituksen on pidettävä kiinni talouspolitiikan uskottavuudesta ja sovitusta menokatosta sekä annettava viesti, että vientikilpailukyky turvataan. Uusiin pysyviin menoihin ei ole varaa ja uusista verokiristyksistä on pidättäydyttävä.

– Toiseksi, hallitusohjelmassa ja sen budjettilinjassa laskettiin jo puolitoista vuotta sitten merkittävä ”sopeutusvaikutus” niin sanotuille rakenteellisille uudistuksille, joiden tarve on kasvanut. Katson, että keskustan velvollisuus on uudelleen ja uudelleen palata välttämättömiin rakenteellisiin uudistuksiin niin työelämän, työttömyysturvajärjestelmän kuin koulutuksenkin osalta.

– Ja kolmanneksi:, on toimittava niin, että vientiteollisuuden ja Suomen omia raaka-aineita jalostavan ja käyttävän teollisuuden runko säilyy syvänkin laman yli. Kun me nyt velkaannumme, niin pitäisi käyttää velkarahaa ja EU:n rahoitusta niin, että ne ohjautuvat tulevaisuusinvestointeihin.

Kulmuni totesi, että Suomen talouden yksi erityispiirre on alueellinen eriarvoistuminen.

– Tästä syystä tarvitaan erityistä alueiden elinvoimaisuuteen ja uudistumiseen tähtäävää politiikkaa.

Kulmuni muistutti vaalikauden tulevan ensi talvena puoliväliin.

– Kokemus on osoittanut, että hallitukset, joissa uudistuspäätökset jäävät vaalikauden jälkipuolelle eivät saa niitä tehdyiksi. Ensin pitää valmistella, sitten päättää ja panna toimeen: ja nyt edelleen, ollaan valmisteluvaiheessa kaikkien niiden merkittävien rakenteellisten uudistusten kanssa, joiden talousvaikutukset on kuitenkin ajateltu saatavan. Tällaiseen itsesumutukseen ei voida tyytyä, kun maamme talous ja myös poliittisen järjestelmän uskottavuus vaativat päätöksiä.

Katri Kulmunin mukaan keskustalla on ollut historiallinen tehtävä yhdistävänä ja välittävänä kansanliikkeenä.

– Kansanliikkeessä olennaista on se, että tunnustetaan toistemme merkitys, arvo ja oikeus esittää mielipiteensä ja oikeus vaikuttaa. Yhtä lailla siihen pitää liittyä vastuuasemassa olevien velvollisuus puhua, kuunnella, ottaa palaute vakavasti ja ylläpitää keskustelua.

– Toivottavasti en loukkaa ketään, kun esitän viime kesän Suomea kierrettyäni sen arvion, että äsken mainitsemieni asioiden puute on myös keskeinen syy keskustan nykyiseen kannatustasoon ja yleiseen puoluekuvaamme. Jos me haluamme parantaa yhteenkuuluvuutta ja yhteisymmärrystä Suomen ja maailman mittakaavassa, meidän pitää ensin onnistua tekemään se omassa puolueessamme – meidän pitää olla kansanliike, jossa sallitaan erilaiset mielipiteet ja jossa asioihin voi vaikuttaa, Kulmuni jatkoi.

Tässä tarkoituksessa puolueessa on valmisteltu uudistusohjelmaa, tuota keskusta 2030-asiakirjaa, joka on puoluekokouksen asialistalla. Sen valmistelu ja kenttäkäsittely ovat ajoittuneet poikkeusaikaan eikä se ole täydellinen. Siitä pitää edelleen jalostaa parin vaalikauden tai vuosikymmenen perspektiivillä puoluetoimintaa linjaava strateginen toimintasuunnitelma, jossa periaatteet näkyvät perustana ja tekemisen muodot päivittyvät.

Puolueensa uudistusohjelman eli Keskusta 2030-asiakirjan tärkeimpänä jatkotyön teemana Kulmuni pitää erityisesti alueellisen tasa-arvon ja paikallisuuden arvon ymmärtämistä koronan myötä muuttuneessa ja uusien kriisien uhkaamassa maailmassa.

Aluepolitiikasta näyttää Kulmunin mukaan vallitsevan jonkin verran erimielisyyttä tai epätietoisuutta.

– Kun aloitin keskustan puheenjohtajana vuosi sitten, halusin todella nostaa alueellista tasa-arvoa puolueen toiminnassa ja viestinnässä siitä syystä, että tulkitsin aluekehityksen, aluepolitiikan ja valtion omien toimintojen keskittymisen olevan keskeinen syy kokemaamme suureen vaalitappioon.

– Jotkut ovat säikähtäneet ja kritisoineet tätä käsitystä peläten, että emme voisi menestyä keskuksissa, jos puhumme alueellisesta tasa-arvosta. Puolueemme historia ja vaalimenestys näyttävät tämän asian olevan täysin päinvastoin: kun olemme puolustaneet koko maan kehittämistä ja alueiden erityispiirteitä, olemme menestyneet niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Kulmuni suositteli samaa reseptiä kuntavaaleihin.

– Tämän vuoden kokemukset merkitsevät lyhyesti sanottuna omavaraisuuden, paikallisuuden, maaseudun ja maakuntien vetovoiman ja merkityksen voimistumista, ja tätä trendiä on keskustan oltava nyt ja tulevaisuudessa kääntämässä käytännön teoiksi ja toiminnaksi myös hallituspolitiikassa.

Kulmuni sanoi keskustan olevan mukana hallituksessa omalla itsenäisellä linjallaan.

– Osallistuminen hallitusyhteistyön oli keskustalle vaikea paikka ankaran vaalitappion jälkeen. Siksi oli välttämätöntä varmistaa, että keskustan ääni kuuluu hallituksen työssä.

Keskusta vaati istuvan puheenjohtajan mukaan hallitusta sitoutumaan 75 % työllisyysasteeseen ja julkisen talouden tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä.

– Nämä eivät koronan jälkeen voi sellaisenaan toteutua, mutta niiden linjassa on tehtävä kaikki mahdollinen velkaantumisen rajoittamiseksi ja työllisyyden nostamiseksi.

Keskusta vaatii myös maatalouden kannattavuuden parantamista sekä maa- ja metsätalouden uusista rasitteista pidättymistä. EU: maatalousbudjetista neuvoteltaessa Suomi menestyi Kulmunin mukaan hyvin erityisesti maaseudun kehittämisrahoituksessa.

– Vaikein kysymys erityisesti vihreille oli keskustan vaatimus puunkäytön maltillisesta lisäämisestä metsävarojen kestävä käyttö turvaten. Tätä linjakysymystä on koeteltu, mutta keskusta ei ole antanut periksi. Hallitus myönsi lisäbudjetissaa kesällä 150 miljoonan ehdollisen rahoituksen Kemin biojalostamolle. Puurakentaminen on ilahduttavasti lisääntymässä.