Saarikon mukaan keskustelussa puolueiden ja päättäjien perimmäiset ideologiset painotukset nostavat päätään. Keskeiseksi on noussut se, painottaako yksilön vapautta vai yhteiskunnan kokonaisvastuuta kansalaisista.

– Monelle tämä on faktojen ohella arvokysymys. Se on sinänsä hyvä – ja hyvä tiedostaa. Se auttaa ehkä ymmärtämään, miksi tämä on ollut näin järjettömän vaikeaa, hän kirjoittaa.

Saarikko toteaa monen varoitelleen, että viinavääntöihin sitten uppoaa politiikassa aika helposti sekä alkoholilain olevan politiikassa ”mission impossible”.

– Rohkenen sanoa, että tämä poliittinen prosessi täydennettynä kansalaiskeskusteluna kuvaa sitä, että suomalaisten suhde alkoholiin on outo ja erityinen.

– Olen tämän hallitusryhmien alkoholilakineuvottelujen puheenjohtajan matkan aikana oppinut kunnioittamaan molemman laidan näkemyksiä.

– Oma missioni on koko tämän eriskummallisen prosessin ajan ollut saada tämä laki hallituksen esityksenä eduskuntaan.

Saarikko korostaa kirjoituksessaan alkoholilain keskeisimpien muutoksien liittyvän siihen, että laki on armeliaan vanhentunut.

– Se on byrokraattinen, sen sääntelyä on liki mahdotonta valvoa ja tietyt asiat ovat perustuslain vastaisia. Pykälistä osa on vuodelta 1932.

– Uudistuksen alkuperä ei niinkään siis ollut vain liberalisoinnissa, vaan selkiyttämisessä.

Saarikon mukaan uudistuksen tarve ei ole hävinnyt mihinkään.

Hän toteaa, kuinka muun muassa matkailu- ja ravintola-alan suuntaan anniskelun siirtämisestä, pienpanimoiden ulosmyyntioikeudesta ja ravintoloiden aukiolomuutoksista olleen jo vahva yhteisymmärrys.

Saarikko pohtiikin, mistä viimeisten viikkojen aikana on lopulta kiistelty. Hän vastaa tekstissä itse kysymykseensä:

– Lopulta siitä, olisiko kansanedustajilla vapaus äänestää arvojensa mukaisesti siinä alkoholilain kohdassa, joka laajentaisi kaupassa myytävän alkoholin 5,5, prosenttiin.

– Muutoin koko laki sinällään olisi ollut normaalin hallituksen esityksen mukainen. Tämän esityksen perussuomalaiset lopulta kahteen kertaan torppasivat.

Saarikko lopettaa kirjoituksensa hieman turhautuneen oloisesti toteamukseen, ettei valmista tällä erää tullut.

– Mutta aika paljon opittiin. Ja ehkä – jospa sittenkin – tämä joskus tulisi valmiiksi.