-  Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jopa 90 prosenttia saattohoitopotilaista asuu ympärivuorokautisen kotisairaalahoidon piirissä, ja Terhokoti-saattohoitokodissa saattohoitojaksot vain lyhenevät, kun ihmiset ovat entistä pidempään kotona.

Pienemmissä kunnissa ja syrjäseuduilla kotisaattohoidon järjestämiseen ei aina kuitenkaan ole resursseja. Suomen kotisairaalat ovat keskittyneet suurimpiin kaupunkeihin.

Saarron mukaan kotisaattohoitoa toteutetaan pienemmissä kunnissa myös esimerkiksi kotihoidon tai kotisairaanhoidon palveluina, vaikka Suomen valtakunnallinen ohjeistus on, että kotisaattohoito lähtökohtaisesti vaatii ympärivuorokautiset kotisairaalapuitteet.

Saarron mukaan kotisaattohoidoissa korostuvat nuoret potilaat ja vahvat tukiverkostot. Kotisaattohoito vaatii paljon myös läheisiltä, ja esimerkiksi iäkkäiden potilaiden iäkkäät puolisot eivät välttämättä jaksa osallistua hoitoon.

Erityisesti yksin asuvien ikääntyneiden saattohoidot toteutetaan usein saattohoitokodeissa tai -osastoilla.

-  Myös yksin asuvat ikäihmiset usein toivovat kotisaattohoitoa, mutta kun asiasta puhutaan enemmän, käy ilmi, ettei lähipiiristä löydykään auttajaa, Saarto harmittelee.

Saarron mukaan noin 90 prosenttia kotisaattohoitopotilaista sairastaa syöpää, vaikka yhtä lailla esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa, keuhkoahtaumaa, maksakirroosia tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat voisivat olla saattohoidossa kotona. Saarto kertoo, että näille potilaille ei välttämättä edes tarjota tätä vaihtoehtoa. Syöpäpotilaista sitä tarjotaan suurimmalle osalle.

TUTKIMUSTEN mukaan suurin osa suomalaisista toivoisi kuolevansa omassa kodissaan, mutta merkittävä osa kotisaattohoidossa olevista potilaista siirtyy kuitenkin viimeistään viimeisinä päivinään saattohoitokotiin tai sairaalaan, kertoo Saarto.

-  Usein itseisarvo ei ole niinkään se, että pitää kuolla kotona, vaan se, että pitää saada olla siellä mahdollisimman pitkään. Kun kuoleva ihminen on vuoteenomana ja hänen tajunnantasonsa on jo laskenut niin, ettei hän enää kykene havainnoimaan ympäristöään, saatto-osasto voi alkaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta.

Terhokodin ylihoitajan Mirja Sisko Anttosen mukaan tähän ratkaisuun päädytään erityisesti niissä tapauksissa, kun kotisaattohoito pitkittyy ja jatkuu useita viikkoja tai jopa kuukausia. Aloite kotisaattohoidon lopettamiseen voi tulla joko omaisilta tai potilaalta itseltään. Potilas saattaa väsyä kotona olemiseen tai pyrkiä suojelemaan kotona olevia läheisiään ylirasitukselta.

Saattohoitopotilaille on Suomessa tarjolla tukiosastoja, joille siirtyminen on tehty vaivattomaksi. Tukiosastoja voidaan hyödyntää osana kotisaattohoitoa myös jaksoluontoisesti, jolloin omaiset saavat välillä levätä.

-  Kotisaattohoidossa on aina tärkeä mennä eteenpäin perheen ehdoilla ja joustavasti, Anttonen sanoo.