Maissi (Maria) Holländer syntyi 1872 Seilin saarella maineikkaan “houruinhoitolaitoksen” taloudenhoitajan tyttärenä karaistuen saaristo-oloissa vastuksia pelkäämättömäksi toimijaksi. Pätevöidyttyään Tukholmassa sairasvoimistelijaksi hän jätti ansiotyöt ja itsenäisen naisen elämän kohdattuaan 1893 nuorsuomalaisen Päivälehden päätoimittajan Eero Erkon.

Pian alkoivat vaikeudet helmikuun manifestin 1899 myötä. Päivälehti lakkautettiin ensin välikaikaisesti ja 1904 kokonaan, mutta jatkui välittömästi Helsingin Sanomina. Venäläisviranomaisten rajuin toimi oli maastakarkoitus, Eero Erkko joutui sen uhriksi 1903. Perhe seurasi myöhemmin New Yorkin Brooklyniin, jonne perustettiin oma lehti Amerikan Kaiku. Tsaarinvallan heikontuminen Japanin sodassa salli kotiinpaluun 1905, jolloin Eerosta tuli Helsingin Sanomien päätoimittaja.

Valkoinen Suomi hajosi pian voiton jälkeen valtiomuotokiistaan. Monarkistiset nuorsuomalaiset ja vanhasuomalaiset muodostivat kansallisen kokoomuksen, tasavaltalaiset molemmista leireistä edistyspuolueen. Ensimmäisissä presidentinvaaleissa 1919 Erkot olivat ystävänsä K. J. Ståhlbergin kannalla. Maissin temperamentille mannerheimilaiset, valkokenraalin Pietarin valtaushaaveet ja suursuomalaisuus oli myrkkyä.

Maissi – taistelija

Eeron kuolema 1927 muutti Maissin elämän yksityisesti ja yhteiskunnallisesti. Kuolinpesän haltijana hän hommasi perheelle Helsingin Sanomien osake-enemmistön, ja Eljas valittiin toiseksi päätoimittajaksi. Myöhemmin tämä johti lehteä ja kustannusyhtiötä yksin. Vaikka Maissi oli lehden pääomistaja, hän joutui usein vastakkain poikansa kanssa sen linjasta. Eljas Erkko torjui kylmästi äidin yritykset sekaantua toimittamiseen. Tämä näkyi erityisesti lapualaisaikana ja pitkin 1930-lukua.

Tekijä siteeraa runsaasti Maissin kirjeitä ja niiden luonnoksia. Niistä käy ilmi, että hän piti presidentti Lauri Relanderia ja pääministeri Kyösti Kalliota nahjuksina näiden taipuessa lapualalaisten uhkailuihin ja toimien perustuslain vastaisesti kansalaisvapauksia rajoittavien lakien säätämisessä. Kokoomus myötäili Lapuaa, oma edistyspuolue ja lehti arkailivat. Ainoat ryhdikkäät olivat sosialidemokraatit.

Lapuan kesästä 1930 alkaa Maissi Erkon aktivismi vapauden ja rauhan puolesta. Mäntsälän kapinaa 1932 vastustaneessa kansalaiskokouksessa hän puhui ainoana naisena. Usein hän valitti etteivät miehet arvosta naisten puhetta. Mäntsälän jälkeen lakkautettua Lapuan liikettä jatkanutta IKL-puoluetta vastustamaan perustettua Nuortasavaltalaisten liittoa oikeisto väheksyi sen naisvetoisuuden takia. Maissi näki IKL:n Suomen natsipuolueena.

Edistyspuolueen oikeistosiipeä edustaneen T. M. Kivimäen hallitusta Maissi vastusti sekä periaatteesta että asiasta. Erityisesti sen ajama kiihotuslaki 1934 sai hänet kuohuksiin. Hän näki maan liukuvan kohti diktatuuria ja sananvapauden murskaamista. Hän tunsi olevansa lähempänä sosialidemokraatteja kuin pakkolakia ajavaa omaa puoluettaan. Maissi toimi kuolemanrangaistusta vastustavassa toimikunnassa ja sen seuraajassa, Ihmisoikeuksien liitossa, toisin kuin poikansa, joka kannatti hallituksen ajamaa ”mestauslakia”. Eljas Erkko sentään vastusti hallituksen ajamaa sensuurielintä, lehtikamaria, muttei korporatiivista talousneuvostoa. Äitiään hän moitti sosialistien ja ihmisoikeusidealistien myötäilystä.

Sairauden ja pettymysten syömä tulisydän hiljeni 1.9.1936. Reetta Hänninen summaa Maissin suuresti unohtuneen. Tekijä väittää vasemmistolaisen historiantulkinnankin vaienneen edistysporvareista. Ainakaan palmgrenilaisen linjan osalta tämä ei täsmää: Maissi Erkon kaltaiset humanistit on aina liitetty osaksi kansanrintamaa.

Aika ja alushameet

Reetta Hännisen teoksessa on paljon pikku detaljeja kohteen elämästä, sukulaisista ja töistä, mutta se kaikki luo ajankuvaa. Vaikuttavinta on yleinen epävarmuus sairauksien ja kuoleman uhassa. Ennen antibiootteja ei oltu turvassa tuberkuloosilta ja muilta tappavilta taudeilta. Lapsikuolleisuus oli yleistä. Varakkaat etsivät apua vaivoihinsa kylpylöistä ja sanatorioista, kansa läsi ilman näitä herrain laitoksia.

Nykyään on vaikea edes kuvitella, kuinka vaarallista naisen elämä oli väheksyttynä sukupuolena ahdistavien vaatteiden sisällä. Yleinen vaiva oli hysteria ja melankolia, mikä kasvoi mahdollisuuksien rajallisuudesta. Paras asema oli leskillä, koska he hallitsivat omaisuuttaan. Alushameen merkitys nousee usein esiin: sen sisään ommeltiin rahaa piiloon tai kuljetettiin aseita ja lentolehtisiä venäläisvastaisen naiskagaalin aktivisteina.