Kymmenen miljoonan asukkaan Unkarin itsevaltaisen pääministerin Viktor Orbánin edesottamukset ovat ylittäneet tiuhaan uutiskynnyksen viime vuosina.

Ville Jalovaara

Vaikka olemmekin kuulleet viime uutisia Unkarista, emme kovinkaan syvällisesti tiedä mitä maassa tapahtuu.

Suomen tunnetuin Unkari-asiantuntija, Budapestissa syntynyt mutta vuodesta 1988 Suomessa asunut Katalin Miklóssy paneutuu äskettäin ilmestyneessä kirjassaan laaja-alaisesti nyky-Unkarin arkeen niin tavallisten unkarilaisten näkökulmasta kuin laajempaa yhteiskunnallista kehitystä tarkastellen.

UNKARIA ETÄÄMMÄLTÄ seuraava hämmästelee, miten Euroopan unionin jäsenenä voi olla maa joka vuodesta toiseen kovertaa unionia ja sen arvoja sisältä päin.

Miklóssyn kirja osoittaa, miten oikeusvaltio on Unkarissa järjestelmällisesti murennettu pienin askelin. Se kertoo myös, miten vaaleja on manipuloitu, kansalaisyhteiskunnan liikkumatilaa kavennettu ja media otettu valtion tiukkaan kontrolliin.

Miklóssyn mielestä Euroopan unioni, jonka Unkari haluaa muuttaa kaltaisekseen, on ollut pitkään hakoteillä Unkarin suhteen. EU:n päättäjät ja byrokraatit eivät ole halunneet kohdata todellisuutta ja laittaa kova kovaa vasten maan suunnan muuttamiseksi.

Katalin Miklóssyn Demokratia rappio -teoksesta ilmenee, että Fideszin valta nojautuu Unkarissa eliitin asemesta kansan syvien rivien matalaan elintasoon. Vähävaraisten on pakko tukea valtaapitäviä sen sijaan, että haastaisi heitä.

Mitä köyhempi ihminen, sitä riippuvaisempi hän on erilaisista avustuksista. Myös elintason kohottaminen kouluttautumalla on tehty Unkarissa vaikeaksi, sillä monilla aloilla opiskelu korkeakouluissa on maksullista.

Siinä missä meillä perusterveydenhuollon saatavuudessa on ongelmia ja erikoissairaanhoito toimii kohtalaisen hyvin, Unkarissa tilanne on päinvastainen. Omalääkärijärjestelmän kautta pääsee vastaanotolle, mutta sairaalat ovat niin huonossa jamassa, että niihin joutumista pelätään.

Minkä takia Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat sallineet Orbánin pelin jatkua vuodesta toiseen?

OLEN USEIN historiantutkijana ihmetellyt sitä, miten maa, jonka demokratiatoiveet Neuvostoliiton panssarit vuonna 1956 väkivaltaisesti murskasi, voi olla nyt Putinin Venäjän paras ystävä Euroopassa, ja miten se suhtautuu myös nuivasti Ukrainan auttamiseen.

Miklóssyn mukaan Fidesz on keksinyt syyttää miehityksestä venäläisten sijaan Unkarin omia stalinisteja. Näin ollen vasemmistolaisilla ei Fideszin mielestä ole edes oikeutta juhlia vuoden 1956 vallankumouksen muistoa.

Fideszin mielestä Neuvostoliitto toimi tuolloin, kuten suurvallat yleensä. Sen takia Unkarin ei tule nytkään kuunnella liiaksi muita, vaan keskittyä oman kansallisvaltion vahvistamiseen.

Laajalle levinnyt korruptio on Unkarin ongelmista se, mistä ennen tämän kirjan lukemista tiesi vähiten. Korruption mekanismi Unkarissa perustuu siihen, että politiikka yksin määrittää markkinatalouden pelisäännöt. Koska omistusoikeutta on heikennetty, Fidesziä tottelematon voi menettää kaiken.

Kun myös tuomioistuimet ovat vallanpitäjien ohjailtavissa, väärinkäytökset voi rehottaa vapaasti. Unkarin talous on myös niin vahvassa energia riippuvuussuhteessa Venäjään, että sen irrottaminen ei ole yksinkertaista. Isojen taloudellisten ponnistusten lisäksi tämä vaatisi myös poliittista käännettä ja irtiottoa Venäjä-mielisestä ulkopolitiikasta.

Miklóssyn kirjan lukemisen jälkeen on saman kysymyksen äärellä kuin sen ensi kertaa avatessaan. Minkä takia Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat sallineet Orbánin pelin jatkua vuodesta toiseen? Oltaisiinko nyt vihdoin valmiita lopettamaan unionin ja sen arvojen romuttaminen sisältä päin?

On nimittäin selvää, että se, miten Unkarissa on tuhottu demokratia, voi tapahtua muuallakin.