Kirjallisuus
18.4.2019 10:03 ・ Päivitetty: 18.4.2019 10:03
Kirja-arvio: Elämänmakuinen, -hajuinen ja -värinen Kallio
Meidän Kallio -kirjalla ei ole yhtä ja ammattimaista tekijää, vaan kirjan ovat tehneet vanhemman polven kalliolaiset itse. Kirjan työryhmä on koonnut tarinoita ja valokuvia noin sadalta kalliolaiselta. Aikajänne kulkee 1940-luvulta 2000-luvulle, ja lukija näkee miten aika on muuttanut Kalliota ja sen asukkeja ja miten suuren maailman mullistukset rock-musiikista globaaliin markkinatalouteen heijastuvat tähän työläiskaupunginosaan.
Kirjan alaotsikko “Ei päivää ilman Elantoa” ei ole vain tuon osuuskunnallisen yrityksen mainos, vaan totta Kalliossa aivan sananmukaisesti. Jo vuonna 1924 ensimmäisen talonsa rakentanut Elanto pystytti sodan synnyttämän asuntopulan helpotukseksi taloja lukuisille työntekijöilleen Neljännelle ja Viidennelle linjalle, joiden maisemissa kirjan tarinatkin liikkuvat.
Elanto oli muutenkin eräänlainen pienoisyhteiskunta, joka huolehti työntekijöistään kaikin tavoin: lapset urheilivat Elannon kerhoissa, kesälomailivat Elannon kesäsiirtoloissa, ja elämän loppuessa Elanto auttoi vielä hautausjärjestelyissäkin. Kirjasta ei löydykään yhtään sivua ilman mainintaa Elannosta.
Meidän Kallio – Ei päivää ilman Elantoa
Into 2019.
Paljon esillä on myös Ei päivää ilman Elantoa -mainoksen lauta-aidan takana oleva “Rauski”, jolla nimellä tunnettiin tietty sodan pommien raunioittama paikka Hämeentien ja Neljännen linjan kulmassa. Rauskissa on isoja lätäköitä ja pellin palasia, lautoja, ja muuta epämääräistä roinaa. Tällä leikkikentällä tehtiin kaikkea vaarallista. Talvella liuuttiin jäällä, ja kerran huomattin auton tuulilasi, jonka yli hypättiin korkeushyppyä – tuhoisin seurauksin, kun polvi osui lasiin ja verta tulla suihkuamalla.
Lasten leikit olivat tuohon aikaan muutenkin vaarallisia: tehtiin pommeja, ammuttiin kiviritsoilla, juostiin pitkin katttoja ja tietysti varasteltiin. Nykyaikaa pidetään vapaana, mutta nykyäänhän ihmisiä yritetään suojella kaikelta, ja jopa pyöräilessä on pakko käyttää kypärää. Digitaalinen yhteiskunta on Kallio-kirjan kuvaamiin aikoihin verrattuna steriili ja elämänmauton – vaarathan kuuluvat elämään, joka aina päättyykin kuolemaan.
Elämänmakuinen oli tuolloin myös “facebook”. Viides linja 4:n kohdalla olevan Elannon lihakaupan edessä hengaili aina porukkaa. Kun porukalta kysyi jostain kaverista, bileistä tai muusta tapahtumasta, tieto löytyi aina heti. Kirjasta saakin kuvan että ihmiset olivat tuolloin solidaarisia ja kaveria ei milloinkaan jätetty pulaan. Tosin aika myös saattaa kullata muistoja.
Pannuhuoneen edessä talonmies Lauri Backström ja Mika Keskinen. (Kuva: Voitto Keskinen)
Työläiskaupunginosasta on tullut myös paljon muusikoita ja muita julkisuuden henkilöitä. Kirjan sivuilla törmäämme niin takavuosien koko kansan hauskuuttaja Eemeliin kuin Remuun, Kirkaan, Tuomari Nurmioon ja moniin muihin.
Eräs kirjan muistelijoista kertoo kun kun miesvaltaisen Elannon autokorjaamon konttoriin tuli kesäapulaiseksi nuori tyttö. Sijaisuuden päätyttyä tytön kanssa jutelleet totesivat yhteen ääneen, että tuosta tytöstä vielä kuullaan – älykkäästä tytöstä tuli myöhemmin ensimmäinen naispuolinen Suomen tasavallan presidentti!
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.