Niitä on kaikkialla. Jo kehossasi niitä on enemmän kuin soluja ,ja paksusuolessasi niitä on enemmän kuin linnunradalla tähtiä. Silti sienistä tunnetaan vain alle kymmenen prosenttia.

Sienet tekevät joka hetkisitä, mitä ne ovat tehneet jo vuosituhansia ennen kuin ihminen ilmaantui tallustaamaan maan pinnalle. Sienet murentavat kalliota, valmistavat multaa, hajottavat saasteita, ravitsevat ja tappavat kasveja. Ne myös muun muassa selviävät avaruudessa, vaikuttavat ilmakehän koostumukseen, tuottavat ruokaa, toimivat lääkkeinä, saavat aikaan hallusinaatioita ja muokkaavat eläinten käytöstä. Yhtä kaikki, sienten avulla on mahdollista ymmärtää planeettaamme ja tapojamme ajatella, tuntea ja käyttäytyä.

Merlin Sheldrake on Cambridgessa väitellyt ja Oxfordissa tutkijan uraa jatkanut brittiläinen biologi.

Nykyään puhutaan paljon verkostoista, mutta yhtä hyvin voitaisiin puhua rihmastoista, joita juuri sienet tekevät. Vaikka tätä ei Sheldraken kirjassa tuoda esiin, niin suuria yhtenäisiä kertomuksia arvostelevat postmodernit filosofit ovat ottaneet sienirihmaston malliksi esimerkiksi kirjoitukselle. Perinteisessä kirjoituksessa on alku, keskikohta ja loppu, sekä selkeä lineaarisesti etenevä juoni. Kirjoittajaa on pidetty tekstin luojana, joka jumalan tavoin hallitsee tekstiään. Mutta rihmastotekstissä ei ole hallitsijaa eikä hierarkiaa: teksti kulkee samaan aikaan useaan eri suuntaan, tekstirihmastot hajoavat ja yhtyvät uudestaan yllättävissä kohdissa – ja teksti vie enemmän kirjoittajaa kuin kirjoittaja tekstiä. Rihmasto haastaa näin perinteisen hierarkisen tiedon puu -mallin.

Juuri näin Näkymätön valtakunta -kirjan mukaan toimivat sienirihmastotkin, ja tutkijat ovat ymmällään kun eivät saa niiden oikuista otetta. Teorioita on kehitelty joka lähtöön, mutta ne ovat keskenään yhtä ristiriitaisia kuin rihmastojen logiikka. Brittilläisen biologin ja tietokirjailijan Merlin Sheldraken aika erilaisessa “sienikirjassa” pohditaankin pitkään ja hartaasti nimenomaan rihmastojen omituista ja epäloogista käyttäytymistä.

Se kuitenkin tiedetään, että rihmastot elävät symbioosissa puiden ja muiden kasvien kanssa niin tiiviisti että voidaan puhua sienijuurista. Kasvi saa sieneltä vettä ja kivennäisaineita ja sieni taas kasvilta hiiltä, eivätkä kasvit pärjäisi ilman sieniä. Myös puiden välille sienien rihmastot luovat elävän internet-yhteyden sähköisten impulssien muodossa.

SIENET EIVÄT auta räjäyttämään vain kieltä vaan myös mieltä. Kirjassa onkin oma lukunsa mielen rihmastoista. Psilosybiiniä sisältävän “taikasienen” käyttäjät ja kokeilijat kertovat kokemuksista, joissa minuus menettää kiinteät rajansa ja sulautuu peräti jumalaan tai luontoon. Näitä sieniä on käytetty monissa muinaisissa kulttuureissa ja yhteisöissä, mutta länsimaisessa rationaalisessa ja dikotomisessa kulttuurissa ihminen kokee nuo sanoja, määrittelyä ja niihin liittyvää hallintaa ravistelevat psykedeelit identiteetilleen uhkaksi.

Psykedeelien tutkimus eli kultakauttaan 1960-luvulla, mutta on nyt herännyt uudestaan henkiin, ja tutkijat ovat kiinnostuneita esimerkiksi psykedeelien avusta masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien hoidossa.

Näkymätön valtakunta -teos osoittaa, että se tärkein valtakunta on ihmisiltä niin piilossa, että sen olemassaolostakaan ei olla kovin tietoisia. Ei, vaikka se muodostaa koko biosfäärimme perustan ja läpäisee kaiken maanpäällisen ja myös maanalaisen elämän.