Kokeneiden asiantuntijoiden laatima uusimpaan tutkimustietoon perustuva kokonaisesitys sotavuosistamme on luettavissa menneenä keväänä ilmestyneestä Pekka Visurin, Pasi Kesselin ja Carl-Fredrik Geustin kirjoittamasta Suomen sodat 1939-1945 -kirjasta. Teoksessa taustoitetaan sotaan johtaneet tapahtumat ja kerrotaan niin talvi-, jatko-, kuin Lapin sodankin keskeinen kulku.Taistelujen lisäksi käydään läpi poliittista päätöksentekoa ja perehdytään sotaa seuranneisiin vuosiin. Sotatila päättyi virallisesti vasta syksyllä 1947, kun Pariisin rauhansopimus oli ratifioitu ja liittoutuneiden valvontakomissio poistui Helsingistä.

KUTEN KIRJOITTAJAT teoksensa johdannossa perustelevat, uudelle kokonaisesitykselle maailmansodasta Suomen näkökulmasta on tarvetta, kun sodan kokeneita on keskuudessamme yhä vähemmän. Sotia käsitteleviä kirjoja julkaistaan, mutta monissa niissä kokonaisuus tahtoo hukkua sinänsä kiinnostavien yksityiskohtien alle.

Visurin, Kesselin ja Geustin kirjan näkökulmana on tarkastella, miten Suomi selviytyi maailmansodasta. Teoksesta käy ilmi, että selviytymiseen tarvittiin niin johtajien taitoa, armeijan taistelukykyä kuin kansalta sitkeyttä kestää puutetta ja tuhoja. Toinen maailmansota oli maailmanhistorian verisin konflikti, jossa sai surmansa yli 60 miljoonaa ihmistä. Suuret armeijat marssivat valtioiden yli, kaupunkeja pommitettiin ja suuria osia Eurooppa tuhoutui. Kyseessä oli globaali konflikti, jonka taisteluja käytiin useilla mantereilla.

Suomi menetti sodan seurauksena pysyvästi alueitaan, ja sadat tuhannet Karjalan evakot joutuivat siirtymään uusille asuinsijoille. Lähes 100 000 suomalaista menehtyi sodan takia. Luvusta suuri enemmistö on rintamalla kaatuneita miehiä. Kaupunkien pommituksissa ja partisaani-iskuissa sai surmansa pari tuhatta siviiliä. Kuolleiden sotilaiden määrä oli kansainvälisesti verrattuna väkilukuun nähden suuri, kun taas siviiliuhrien määrä moneen maahan verrattuna pieni.

Menetyksistä huolimatta maan itsenäisyys säilyi ja jälleenrakennus pääsi käynnistymään heti sotatoimien päätyttyä syksyllä 1944 Etelä-Suomessa ja Lapissa seuraavana kesänä.

Suomalaisjoukkoja Taipaleenjokea ylittämässä kesällä 1944. Vuoksesta Laatokkaan laskeva lyhyt mutta leveä vesiväylä oli sekä talvi- että jatkosodassa merkittävä taistelupaikka.

MIKSI SUOMI selvisi sodasta ja sitä seuranneista ”vaaran vuosista” itsenäisenä toisin kuin moni muu itäisen Euroopan valtio? Sodan päättyessä Suomi säästyi miehitykseltä, mikä oli ratkaiseva ero verrattuna Neuvostoliiton satelliiteiksi joutuneisiin maihin. Neuvostoliiton asema Itämeren piirissä oli tuolloin kiistaton, ja sen liittolaisena taistelleet länsivallat katsoivat myös Suomen kuuluvan Moskovan vaikutuspiiriin. Lähinnä suomalaisista itsestään oli kiinni, miten itsenäisyydestä ja poliittisesta toimintavapaudesta voitiin pitää kiinni alkavan kylmän sodan oloissa.

Teoksen lopussa kirjoittajat pohtivat monia askarruttanutta kysymystä, miksi Suomi sai sodan jälkeen erikoiskohtelun verrattuna muihin Saksan ja Neuvostoliiton välissä sijanneisiin maihin. Ensinnäkin kesällä 1944 torjuntataistelut pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen, mikä oli edellytys pääsemiseksi rauhaan siedettävillä ehdoilla. Tämän jälkeen Suomi jäi sivuun sodan pääpainopistealueelta. Täältä ei päässyt maata pitkin Berliiniin.

Sodan raunioittama Neuvostoliitto tarvitsi myös kipeästi sotakorvauksia, joita Suomi pystyi toimittamaan nopeasti. Lisäksi verrattuna moneen Euroopan maahan Suomen sisäpoliittinen tilanne vakautui nopeasti ja jo maaliskuussa 1945 voitiin järjestää eduskuntavaalit.