Kinnusen yhdestoista runokokoelma Oopperan grilli tuntuu rennolta ja vapautuneelta. Provosointi ei siis enää kiinnosta yhtä paljon kuin ennen, eikä uusien runojen sisältö loukkaa kuin pahimpia tiukkapipoja.

Oopperan grillin nimi viittaa Helsingin Töölön tunnettuun pikaruokalaan ja kokoelman kannessa nahkatakkinen Kinnunen valmistautuu tarjoilemaan laihalle enkelille suomalaisia herkkuja, kenties lihapiirakkaa.

Kirjan esipuheessa toimittaja-kirjailija-lauluntekijä Suonna Kononen toteaa: ”Kinnusen runojen maailma on 2020-luvulla vaaterissa. Boheemius ei ole enää pelkkää ryyppäämistä, vaan myös kotona viihtymistä – bo hemma, kuten ruotsinkieliset sanovat. Oma vaimo tai tytär voivat inspiroida tekstiä siinä missä vanhempi kollega tai metsässä tai naapurissa asuva spurgu. Poeettinen snapshot tallentaa kuvan Aurajoesta, Tampereen Laukontorilta, Pasilan asemalta, Gran Canarialta, Haniasta.”

KINNUNEN EI Oopperan grillin runojen perusteella vietä vieläkään hirveästi aikaa kotona. Levoton kirjailija liikkuu Suomessa ja maailmalla voimiensa mukaan. Kohtuuton ryyppääminen ja muu sekoilu ovat jääneet villiin nuoruuteen, ja runoilijasta on tullut enemmän tarkkailija kuin osallistuja.

Arkisia havaintoja, muistelua, hyvästejä kollegoille ja muuttuvan maailman hyväksymistä, muun muassa näistä aineksista on Oopperan grilli tehty. Kinnunen ei ole onneksi tullut katkeraksi vanhaksi jääräksi, vaan hän on säilyttänyt omalaatuisen huumorintajunsa: ”Pullonpalautusautomaatilla / käsienpesualtaan vesijohto / on poikki, vellihousu- / sukupolven vika!”

Barrikadeille ei enää kiivetä, sillä se on runoilijaksi niin ikään ryhtyneen tyttären ja muiden nuorien tehtävä, mutta isä-Kinnusen katse ei vaikuta samentuneelta. Hän ei enää vaadi repimään yhteiskuntaa palasiksi, vaan kehottaa peruspulliaista ja taiteilijaa tulemaan toimeen keskenään. Muuten päädymme vain toistamaan virheitämme tai syyllistymään vielä parempaan, kuten tuhoamaan planeettamme saastuttamalla: ”Maailma ei muutu, / lunta vain on vähemmän.” (s. 47)

Politiikka pilkahtelee Oopperan grillin päiväkirjamaisissa huomioissa etenkin Venäjän hyökkäyssotana Ukrainaan. Kinnunen vetäisi todennäköisesti Vladimir Putinia turpaan, jos Venäjän presidentti tulisi häntä vastaan Aurajoen varrella, mutta koska mies on pelkuri, hän pysynee Moskovassa.

Oopperan grillin keskeiseksi teemaksi nousee menetys. Viestikapulaa ei olla aivan vielä valmiita antamaan eteenpäin, mutta se piste lähestyy, ja tunne elämän hetkellisyydestä on jo kouriintuntuva: ”Pala minusta / lähti tänään / patologille.” (s. 54)

OOPPERAN GRILLIN moni runo sijoittuu Turkuun, mutta Kinnunen ei ole pelkkä paikallislyyrikko, vaan maailmankansalainen, joka kirjoitti muistiin havaintojaan jo nuoruuden kaupungissaan Joensuussa. Siellä häneen tarttuivat kaksi olennaista asiaa, rakkaus kirjallisuuteen ja musiikkiin. Niitä hän käsitteli omaelämäkerrallisessa romaanikuusikossaan Suomi-sixpack (2014-2022).

Paluukokoelma Oopperan grillin sanailu ei ole aina erityisen kekseliästä (”Rouva / pyytää / nostamaan / kalun / pystyyn. / Hän / tarkoittaa / aurinko- / varjoa”, s. 39), mutta teos olisi väärin tuomita kertakäyttöiseksi. Siinä on hetkensä. Aina silloin tällöin Kinnunen yllättää osoittamalla hallitsevansa myös herkistelyn: ”Värikäs perhonen / laskeutuu paperille / kun kirjoitan tätä.” (s. 35)

Kinnusen yksinkertainen ja maanläheinen runous pääsee joka tapauksessa parhaiten oikeuksiinsa hänen ääneen lukemanaan. Suosittelenkin todistamaan hänen live-esiintymisiään tai kuuntelemaan Oopperan grillin äänikirjan, joista sen säkeiden elämänmakuisuuden huomaa.

On joka tapauksessa miellyttävää tutustua myös runouteen, joka ei ole syntynyt kotimaisen kirjallisuuden opintojen inspiroimana. Runoja voi kirjoittaa mistä tahansa, vaikka sitten jääkaappinsa sisällöstä, kuten Kinnunen tekee. Sieltä löytyy luonnollisesti alkoholia, mutta jonkinasteinen luonnollinen muutos on tapahtunut: ”Nostan kaulukset pystyyn / ja astelen markettiin. / Ostan kanakeittoa, / patonkia, persiljaa / ja alkoholitonta olutta.” (s. 56)

Lempeä kovanaama. Niin voisi kuvailla Kinnusta nykyään. Vauhti ja julistaminen ovat vähentyneet, eikä halua muuttaa maailmaa enää oikeastaan ole, mutta Kinnusen tuoreet runot hotkaisee silti mielellään kuin perinteisen helsinkiläisgrillin makkaraperunat. Hienohelmat ja tiukkapipot älkööt vaivautuko.