Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Kirjallisuus

23.7.2025 12:16 ・ Päivitetty: 23.7.2025 12:16

Kirja-arvio: Mainiossa Kairos-romaanissa avautuu näkymä DDR:n petokseen

Jenny Erpenbeckin romaanissa Kairos deedeeärräläistä todellisuutta ja historiaa latsotaan katsotaan tavallisen kansalaisen silmin.

Jenny Erpenbeckin romaani on loistavan psykologisen draaman lisäksi vaikuttava selonteko Saksan demokraattisen tasavallan loppuvaiheista.

Esa Mäkijärvi

Vanhempi mies ja nuorempi nainen kohtaavat. He ryhtyvät suhteeseen, jossa edellinen on dominoivassa ja jälkimmäinen alistetussa asemassa. Ei kuulosta kiinnostavalta, mutta Jenny Erpenbeck (s. 1967) onnistuu ammentamaan kliseisestä asetelmasta paljon.

Luvaton yhdessäolo, Itä-Saksan versio sosialismista ja Länsi-Saksan kulutuskulttuuri esitellään utopioina. Hädin tuskin täysi-ikäinen Katharina ja viisikymppinen Hans törmäävät toisiinsa sattumalta kadulla. He kuvittelevat rakastuneensa, mutta käytännössä menestynyt kirjailija ja sadistinen pelimies pyörittää nuorta naista päässään kehittelemänsä käsikirjoituksen mukaan.

MIELIKUVISSAMME DDR näyttäytyy harmaana, masentavana ja ahdistavana valtiona. Sellainen se olikin totalitaristisena byrokratiana. Sille päätä pyöritellessä unohtuvat kuitenkin helposti siellä eläneet ihmiset, kuten Katharina ja Hans. Heitä seuraavassa romaanissa keskitytään Itä-Saksan inhimilliseen historiaan. Itä-Berliinissä syntynyt Erpenbeck määrittelee DDR:n petokseksi, jossa kannatettavat fasismin ja kapitalismin vastaiset perustamisideat vääntyivät pian tunnistamattomiksi.

Elimeksi kutsutussa järjestelmässä sinnitelläkseen kannattaa vältellä politiikkaa ja keskittyä henkilökohtaisiin sotkuihin. On vuosi 1986. Katharina ja Hans viettävät ensimmäisen yönsä yhdessä, ja Erpenbeck kuvailee sitä upeasti: ”Kuolleet vaappuvat ylös taivaaseen, kun taas molemmat ihmisruumiit muuttuvat maisemaksi, jota ei näe, johon voi ainoastaan tarttua käsillään, tässä intohimossa on lukemattomia teitä, vain karkuun ei voi juosta” (s. 28), ja niin edelleen aina nukahtamiseen asti.

Kairos on harvoja romaaneja, joissa jopa seksi- ja unikohtaukset tuntuvat täysin luontevilta. Katharinan ja Hansin suhteesta tulee yksiselitteisesti epäoikeudenmukainen. Mahdollinen moraalinen tuomitseminen jätetään kuitenkin lukijan vastuulle. Sama pätee kapitalismin ja sosialismin väliseen kädenvääntöön, joka on kääntymässä rikkaamman osapuolen voitoksi.

ERPENBECKIN PROOSA yllättää positiivisesti kerta toisensa jälkeen, ja Jukka-Pekka Pajusen suomennos on laatuisaa..

Kairoksen päähahmoista Katharinassa on aluksi iloisuutta ja toiveikkuutta. Hans joutuu sen sijaan myöntämään, että hänen elämänsä on perustunut sarjaan valheita. Hänkin on kokenut täydellisen tappion, vaikkakin eri tavalla kuin edeltäneet sukupolvet.

Luovuttamaisillaan oleva Hans vetää uuden tuttavuutensa perässään syvyyksiin. Natsilapsuuden kokenut mies ei halua, että häntä komennellaan, vaan haluaa valittuna itse ohjailla muita. Lisänäkökulmia saadaan heidän ajatuksistaan, joihin kerronta luontevasti sukeltaa: ”Kaikki nämä ajatukset ajatellaan tuona iltana, ja kaikki ne yhdessä johtavat monipuoliseen totuuteen.” (s. 36)

Kielletty leikki sähköistää päivät ja mahdollistaa käynnissä olevan hajoamisen unohtamisen. Katharina ja Hans käyttäytyvät vastuuttomasti, mutta ymmärrettävästi, sillä yhteiskunta heidän ympärillään kylvää epätoivoa. Hans ei ole valmis jättämään vaimoaan ja poikaansa, ja Katharina myöntyy pikkusieluisen miehen toiveisiin, joista tulee myös valtion oireillessa yhä sairaampia.

ENSIMMÄINEN MATKA rajan taakse Kölniin avaa Katharinan silmät hyvässä ja pahassa. Hän ei ole palatessaan aivan sama nainen. Rangaistus seuraa, kun hän ei enää haluaisi suostuakaan hänelle räätälöityyn rooliin. Suhde Hansiin ajautuu ongelmiin miehen osoittautuessa pelkuriksi, joka vain teeskentelee vapaamielistä.

Heidän kauttaan käsitellään kollektiivista syyllisyyttä, jota Saksa tuntee toisesta maailmansodasta. Itä- ja Länsi-Saksan irtiotot menneisyydestä osoittautuvat vähintään vahingollisiksi. Kummatkin valehtelevat itselleen olevansa uuden aikakauden edustajia, ja syyllistyvät siten uusiin petoksiin.

Vierineet vuosikymmenet ovat yhtä kaikki vieraannuttaneet Saksat jossain määrin toisistaan. Kyse on samasta traumatisoituneesta kansasta, mutta natsismin rikoksiin on reagoitu kahdessa maassa hyvin eri tavoilla. Romaanissa painostavaa ulkoista todellisuutta paetaan sisäiseen. Poliittiset ismit korvautuvat toisilla, ja ihmiset syyllistyvät pahaan, koska eivät saa avattua henkisiä ja periytyviä solmujaan.

Muurin murruttua vanhat totuudet, kuten Hansin kynäilemät teokset, kärrätään kaatopaikalle. DDR:n romahtamiseen johtaneen mielenmaiseman kiteyttävä Kairos on arvaamaton ja nautinnollinen taideromaani, iloinen yllätys. Tietokirjoista vaikkapa Katja Hoyerin Muurin takana – Itä-Saksan historia 1949-90 (suomeksi 2023) kertoo faktat seikkaperäisemmin, mutta Erpenbeckin proosa tuntuu paljon väkevämmältä ja, kiintoisaa kyllä, totuudenmukaisemmalta. Siinä sepite muuttuu historiaksi ja päinvastoin.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU