Kirjallisuus
2.4.2025 13:36 ・ Päivitetty: 2.4.2025 13:36
Kirja-arvio: Romaani rohkeudesta vakuuttaa villeydellään ja syvällisyydellään
Runoilijana tunnetun Aura Kanerva Nurmen (s. 1988) odotetussa esikoisromaanissa Karkuteillä suomalainen Kauri toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa matkustamalla Tokioon.
Kaurin tapauksessa kyse on kuitenkin myös paosta, sillä hänen elämänsä on myllerryksessä, ja hän kaipaa siihen uutta suuntaa.
Japanissa hän tapaa Jurin, toisen heittäytyjänaisen, ja he rakastuvat. Molemmat ovat kolmekymppisiä, siis ulkopuolisten silmissä jo liian vanhoja seikkailuille, mutta he seuraavat omaa tietään, eivätkä lopulta jaksa välittää heitä seuraavista tuomitsevista katseista.
Aura Kanerva Nurmi:
Karkuteillä
Otava 2025, 330 s.
Molemmat ponnistavat köyhistä ja rikkinäisistä perheistä. Kauri harrasti aikoinaan itämaista taistelulaji karatea ja tunsi vetoa Japania kohtaan. Hänestä tuli yhdistelmä kahta kulttuurillista mentaliteettia: ”Päätän olla tästä lähtien aina varuillani, ajatella niin kuin japanilainen ja niin kuin suomalainen, ensimmäinen kunnioittavasti ja jälkimmäinen epäillen ja vierastaen.” (s. 23)
Todellinen Japani osoittautuu mahdottomaksi hallita, mutta tämä ei haittaa, koska sen kulttuuri on loputtoman rikas. Esimerkiksi megakaupunki Tokiossa sekoittuu vallattomasti konservatiivisuutta, vapaamielisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Kauri sekä nauttii että kärsii tavoitellessaan vapautta.
NURMEN ROMAANISSA irtautumista merkitsee esimerkiksi moottoripyöräily, kiitäminen moottoritiellä anonyyminä ja jopa sukupuolettomana. Kauri on myynyt rakkaan Yamahansa pystyäkseen lentämään Tokioon, mutta on siellä varaton ja monessa mielessä tyhjän päällä. Toisaalta Jurin taloudellisesti vakaampi asema tarkoittaa sitä, että hän joutuu elämään kulissiavioliitossa japanilaismies Takeon kanssa. Kaurin saapuminen kuvioihin johtaa mehevään kolmiodraamaan.
Karkuteillä on esineenä kaunis ja lienee vahvoilla vuoden kauneinta kirjaa valittaessa. Sen teksti on itsevarmaa ja persoonallista, vaikka kärsiikin hieman ohjelmallisuudestaan. Vaikka romaanissa on yllättäviä asetelmia (kuten se, että kotiväkivaltaan syyllistyy Kaurin äiti, ei hänen isänsä), niin pääasiassa teos seuraa silti feminismin sääntöjä esittäen naiset sovinistisen järjestelmän uhreina.
Nurmen mielikuvitus pelastaa kuitenkin romaanin liialta osoittelevuudelta. Kyse ei ole näin ollen myöskään tyypillisestä turistitarinasta, jossa kuljeskellaan ympäriinsä ihmettelemässä eksoottista Japania tai, vielä pahempaa, sikailemassa siellä. Näkökulma on yhtä kaikki suomalaisen. Kauri on gaijin (ulkomaalainen), eivätkä Japanin ihmeet välttämättä koskaan todella kuulu hänelle. Huonoina hetkinään hän kokee olevansa kömpelö, röyhkeä ja tiellä. Hyvinä hetkinään hän luonnehtii puolestaan itseään maallistuneeksi munkiksi, vaatimattomaksi kulkuriksi ja suureksi hupsuksi.
Kaurin rohkeus inspiroi Juria ja he lähtevät, erään porvarillisen avioriidan jälkeen, moottoripyörällä kohti Suzukan moottorirataa. Matkalla sinne pysähdytään muun muassa Kiotossa. Ajamisen hurman jälkeen jatketaan vielä Okinawan eteläiselle saarelle, karaten syntypaikkaan.
Karkuteillä-teosta merkitsee kerronnan pakahtuneisuus, oli kyse sitten ahdistuksesta, jännityksestä tai onnesta. Kauri kulkee aistit avoimina maailmassa. Häntä sattuu, mutta hän kieltäytyy luopumasta naiiviudestaan. Hänessä on sekä herkkyyttä että kovuutta, eikä tule yllätyksenä, kun hänen mainitaan olevan kirjailija, jonka uusi kirja on tulossa Suomen suurimmalta kustantamolta.
Karkuteillä ei ole kuitenkaan autofiktiota, vaan ilmeisesti lähinnä henkisesti omaelämäkerrallinen. Mikä parasta, se näyttää elämän sotkuisena ja ihmiset ristiriitaisina. Kauriakaan ei idealisoida: ”Olen aina halunnut tuntea onnen ja turvallisuuden lisäksi kauhua, syvä vesi panee minut tunnustamaan, olen aina ollut kiinnostunut häiritsevistä asioista, kuolemanvaarasta, riskinotosta.” (s. 218)
NURMEN ESIKOISROMAANI vakuuttaa syvällisyydellään, villeydellään ja lyhyillä, tehokkailla luvuillaan. Kirjailija ottaa myös kantaa Japanissa sitkeästi säilyneeseen konservatiivisuuteen. Maa on muuttunut, mutta koska iso laiva kääntyy hitaasti, siellä riittää edelleen muun muassa homofobiaa ja sovinismia. Näissä piireissä ei kylläkään liikuta, vaan niihin lähinnä viitataan sisäisissä kertomuksissa. Yhteiskunnan puristus on yhtä kaikki vahva: ”Minua sattuu, kuinka paljon sekä Juri että Midoriko [yhteinen ystävä] käyttävät aikaa peitelläkseen sitä, keitä he todellisuudessa ovat.” (s. 163)
Kaurin ja Jurin ajomatka Japanin halki esitetään henkireikänä, sillä vaikka he pakenevat vastuutaan, niin he ovat kaivanneet jaettua vapautta ja ansaitsevat sen. Järjestelmän ulkopuolelle asettuminen ei ole yksinkertaista. Sirkustaiteilijana aikoinaan työskennellyt Juri kaipaa entistä. Miesten kolhima Kauri pelkää puolestaan turhaan olevansa pysyvästi keskeneräinen ja kadehtii valmiita yksilöitä.
Kaurista tulee kokonaisempi, kun hän ei enää hae hyväksyntää ulkopuolelta, vaan oppii pitämään enemmän itsestään. Mahdollinen onnellinen loppu löytyy oman pään sisältä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.