Vuosikymmeniä sitten oli ikävä syödä viinirypäleitä, koska niissä oli pieniä kovia siemeniä. Enää ei ole, kiitos jalostukseln. Samasta syystä myös omenat, tomaatit sekä muut hedelmät ja vihannekset ovat jalostuksen ansiosta suurempia ja kauniimpia kuin ennen. Siat ja broilerit kasvavat jalostuksessa huimaa vauhtia ja lehmät lypsävät paljon enemmän.

Nämä muutokset kuuluvat eittämättä jalostuksen hyviin puoliin, ainakin päältäpäin katsottuna. Kuluttamisen eri puoliin, erityisesti ruuankulutuksen ympäristövaikutuksiin perehtyneen tietokirjailija Mari Koistisen kirjassa Hyvä paha jalostus – miten eettinen ruuantuotanto on mahdollista käydään läpi niin eläinten ja kasvien kuin jalostuksen historia antiikin ajoista meidän päiviimme asti. Lukijalle tulevat tutuksi eri tavat ja tekniikat yksinkertaisesta risteyksestä keinosiemennykseen ja monimutkaiseen geeniteknologiaan asti.

Paljon negatiivistakin on näkyvissä. Jalostus on esimerkiksi kaventanut kasvien ja eläinten geeniperimää siten, että erilaiset taudit pääsevät helposti iskemään niihin kiinni. Samoin vauhdilla lihakkaiksi kasvavilla broilereilla ja tonkittain lypsävillä lehmillä on taakkana erilaisia terveysongelmia.

Ilkeä paradoksi on, että myös ympäristöystävällisyyden takia tehdyt tekniset toimenpiteet syövät eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi broilerin hidas kasvu kuluttaa enemmän rehua lihakiloa kohti ja tuottaa enemmän lantaa.

ELÄINJALOSTUKSEN eettiset ongelmat ovat monesti jalostajien itsensä synnyttämiä. Niinpä kunKoistinen yritti kirjaa varten haastatella heitä, monet kieltäytyivät erilaisten verukkeiden nojalla. Kasvinjalostajat taas olivat huomattavasti avoimempia ja ilahtuneita siitä, että aiheesta tehdään tietokirjaa.

Tässä tienhaarassa seistään eettisten suuntaviittojen edessä. Jalostusta onkin karkeasti arvioiden kahdenlaista: kaupallista ja yhteiskunnallista. Kalliin biotekniikan kehityksen myötä jalostus on valunut harvoille suuryrityksille, joita vuonna 2000 oli enää kuusi ja vuonna 2010 vain neljä.

Suuri rooli yhteisen hyvän siirtymisestä yksityisen hyvän omaisuudeksi on patenteilla. Kun vaikkapa jotkut alkuperäiskansat löytävät uuden hyötykasvin, suuryritykset nappaavat sen omaisuudekseen, patentoivat, ja myyvät takaisin kovalla hinnalla kasvin alkuperäisille löytäjille. Patentit johtavat monopolisoitumiseen, mikä samalla heikentää jalostuksen monimuotoisuutta ja innovaatioita. Yhteisen hyvän yhteiskunnallinen jalostus kuihtuu, ja jalostuksen hyödyistä saavat nauttia ne, joilla on varaa maksaa.