Vaikka Turun syyskuussa 1827 tuhonnut suurpalo on yksi Suomen historian käännekohtia, aiheesta on viimeksi julkaistu kattava tietoteos ennen toista maailmansotaa. Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmelta syyskesällä ilmestynyt kirja lähestyy Turun 195 vuoden takaista kauhunyötä tunteiden näkökulmasta. Aineistona Salmi käyttää sanomalehtiartikkeleita, kirjeitä, päiväkirjoja ja muistelmia.

SYYSKUUN ENSIMMÄINEN TIISTAI vuonna 1827 oli alkuun tuiki tavallinen päivä 14 000 asukkaan Turussa. Yliopiston opiskelijat tosin olivat poissa kaupungista kotiseuduillaan ja heitä odotettiin takaisin vasta parin viikon kuluessa. Moni turkulainen oli myös lähtenyt Tampereen markkinoille.

Kaupunkiin jääneet tekivät arkiaskareitaan. Puuhaastelun parissa vietettiin iltaa myös kauppias Carl Gustaf Hellmanin talossa, joka sijaitsi Pohjoiskorttelissa Aninkaistenmäellä lähennä nykyistä päärautatieasemaa. Rouva Christina Hellman tunsi vähän ennen yhdeksää voimakasta savun hajua. Hän meni ulos ja näki savun nousevan navetan katolta. Jonkun naapuritalon savupiipusta oli lentänyt kipin, joka oli jäänyt kytemään olkien sekaan.

Kaupunkipalot olivat tuon ajan Euroopassa tavallisia. Tukholma oli palanut maan tasalle 1686 ja Kööpenhamina 1795. Suomessa tuhoutui 1800-luvun alussa suurpaloissa Raahe, Hamina, Oulu ja Hämeenlinna. Turussa oli viimeksi ollut iso palo vuonna 1775.

Hellmanin talonväki yritti aluksi itse sammuttaa paloa. Pian tuomiokirkon tornikellot alkoivat kumista hälytystä ja palokunta sammutusvälineineen tuli Aninkaistenmäelle. Alue oli tiivis puutaloalue, joka toimi otollisena sytykkeenä suurpalolle. Voimistuva tuuli työnsi liekkejä kohti Turun keskustaa.

Palokunnan kalusto ja miesvoima ei riittänyt taistelussa tulta vastaan. Markkinoille lähteneiden kauppamiesten ja opiskelijoiden apu olisi ollut tuiki tarpeen. Pian voimakas iltatuuli alkoi painaa liekkejä kohti keskustaa ja kolme tuntia myöhemmin huomattiin, ettei edes Aurajoki ollut pysäyttänyt tulta, kun professori Hällströmin talosta joen rannalta nousi liekkejä. Tuomiokirkon kellot löivät vielä aamuyöstä kolmen lyönnit, kunnes kirkon palamaan syttynyt torni romahti. Seuraavana päivänä palo alkoi vähitellen sammua. Osin itsestään ja osittain sammutusmiesten vaikutuksesta. Kolme neljäsosaa rakennuksista oli tuhoutunut ja 11 000 asukkaasta oli menettänyt kotinsa.

Paloa epäiltiin tahallaan sytytetyksi. Moni muisti muutama vuosi aiemmin ympäri kaupunkia naulatut uhkausviestit: ”Onnettomat turkulaiset, varokaa itseänne, sillä ennen pitkää on kaupunkinne tuhkaläjänä. Kostaja.”

Viesteistä ei voinut päätellä kuka Kostaja oli, eikä hänen henkilöllisyytensä milloinkaan selvinnyt.

Syytettyjen penkille Seurahuoneella 13.9.1827 järjestetyssä oikeudenkäynnissä joutui kuitenkin Hellmanin talon väki. Kaupunginviskaali Möller kertoi väitetyn, että talossa olisi keitetty talia, joka olisi syttynyt, ja paloa olisi ruokkinut tontilla säilytetty terva. Tunnelma oikeussalissa oli kuukautta myöhemmin käsinkosketeltava, kun oikeus vapautti talonväen epäilyistä. Oikeus näki, että kyseessä oli ollut tuntemattomasta kipinästä alkunsa saanut palo, ja syytetyt saivat käsi Raamatulla vannoa tapaturmavalan. Huhuilta oli kuitenkin oikeuden päätöksellä vaikea kokonaan katkaista siipiä ja Hellmanin talon nimi jäi pysyvästi historiaan tuhoisan palon alkulähteenä.

SALMEN KIRJASSA ei ainoastaan kerrota miten Turun palo syttyi ja miten tulta vastaan taisteltiin. Vielä enemmän annetaan huomiota sille, miten kaupunki toipui tragediasta ja miten se muistettiin aina 1900-luvun alkuun asti.

Turulle Suomen tuolloisena tiedekaupunkina palo oli valtava isku. Tuli hävitti akatemian kirjaston kirjoineen, käsikirjoituksineen ja karttoineen. Palo johti myös siihen, että yliopisto opiskelijoineen siirtyi vuonna 1812 suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi tulleeseen Helsinkiin.

Hannu Salmen teos on erittäin onnistunut tutkimuksellinen tietokirja. Se täyttää alaviitteineen tieteellisen tutkimuksen tuntomerkit, mutta on yleistajuinen ja helposti luettava – eikä ainoastaan aktiivisille historian harrastajille vaan ihan kaikille aiheesta kiinnostuneille.