Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta biokemian emeritusprofessori Matti Vuennon virus-kirjan lukeminen saattaa vähentää sitä.

Pekka Wahlstedt

Ihmiskuntaa juuri koetteleva korona ei ole ensimmäinen tämän tason tuholainen. Sotien tavoin myös virukset ovat läpi historian tehneet hävitystöitään. Vuorollaan ovat jyllänneet sars, aids, ebola, isorokko  ja kaikkien aikojen tuhoisin, espanjantaudiksi kutsuttu pandemia, joka levisi ensimmäisen maailmansodan sotilaiden keskuudessa ja mukana, ja sai aikaan pahempaa jälkeä kuin pyssyt ja pommit yhteensä.

Sanonta ”pienissä on voimaa” pätee ainakin viruksiin, sillä ne ovat bakteerejakin pienempiä. Nämä näkymättömät viholliset ruokkivat mielikuvitusta keksimään katteettomiakin kauhukuvia ja pelkoja.

Tutkittua tietoa viruksista tarvitaankin nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Alkuperäinen Virus-teos oli ilmestyessään vuonna 2016 Vuoden tiedekirja -palkintoehdokkaana.  Tämän uuden pokkaripainoksen loppuun on liitetty lyhyt katsaus myös SARS-CoV-2-koronaviruksesta.

Virusten lajit ja reitit

Matti Vuennon kirjassa käydään läpi tarkoin niin virukset ja niiden historia kuin viruksen rakenne ja toiminta. Se selittää esimerkiksi sen, että antibioteetit eivät pure viruksiin, koska virus, toisin kuin bakteeri, on kuollut eliö. Virus tarvitsee soluja lisääntyäkseen, ja kirjassa kuvataan vaiheittain, miten virus tunkeutuu solun sisälle. Vuento osaa havainnollistaa muuten monimutkaista luonnontieteellistä tutkimusta, esimerkiksi pienen viruksen laskeutumista siihen nähden suuren solun pinnalle hän vertaa kuuraketin laskeutumiseen kuun pinnalle.

Viruksia on lukemattomasti erilaisia , ja ne ovat erikoistuneet eri soluihin ja reittehin. Joku kulkeutuu ruan kautta suolistoon, joku hengityksen kautta keuhkoihin jne. Virukset ovat niin erilaisia ja käyttävät niin erilaisia strategioita, että niille on kullekin kehitetty aivan omanlaisensa teoriat.

Tässä yksi syy, miksi uutta virusta on vaikea saada haltuun, niin teoreettisesti kuin käytännöllisestikään. Uusimmasta tulokkaasta kirjakaan ei osaa kertoa mitään uutta. Kysymykseen miksi korona aiheuttaa niin vakavia, usein jopa kuolemaan johtavia , ei ole vielä saatu vastausta.

Yksi tekijä voi olla että korona suistaa immuunijärjestelmän säätelyn pois raiteiltaan.

Monelle voi olla yllätys on, että virukset eivät ole pahiksia sen enempää kuin solutkaan. Luonnossa kaikella on osansa suuressa kiertokulussa. Virukset esimerkiksi säätelevät maan pinnan ja merien biomassaa, mikä on tiiviisti yhteydessä myös ihmiskunnan ravinnonsaantiin. Myös ihmisen sisällä, suolistossa virukset saavat hyvää aikaan pitämällä pahojen bakteerien lisääntymispyrkimykset kurissa. Lääketieteessä ja biotekniikassa viruksia käytetään troijalaisina hevosina, jotka kuljettavat geenejä soluihin. Virusten suurin merkitys ihmiselle on, että ne ovat vaikuttaneet pitkän yhteisen historian aikana perimäämme tuomalla meille lisää hyödyllisiä geenejä. Jopa kahdeksan prosenttia ihmisen geeneistä on virusperäisiä.

Viruksia on kaikkialla jäävuorten huipuilta merien pohjiin ja tulivuorten sisuksiin. Vuento kiteyttää, että jos ihminen tulevaisuudessa onnistuu muuttamaan toisille, kaukaisille planeetoille, niin ainakin virukset pysyvät varmasti matkassa mukana.