Terhi Tuomikoski on ytimekäs, ja visatirehtööriä ilahduttava.

“Runo oli minulle ennestään tuntematon, mutta aivan ihastuttava uusi tuttavuus. Kiitos siitä.

Se on Anja Erämajan runo kokoelmasta Ehkä liioittelen vähän.”

“Ihana runositaatti ja vihje Senaatintorista auttoi selvittämään tekijää!

Kyseessähän on Anja Erämajan runo teoksesta Ehkä liioittelen vähän. Anja Erämaja on monipuolinen runoilija, kirjailija, julkaissut lastenkirjoja ja myös laulaja. Hän sai Ylen Tanssiva karhu-palkinnon vuonna 2016. Uusin runokokoelma julkaistiin 2021.

Kyseinen runo on kaunis luonnonruno, voisiko sen tulkita myös rakkausrunona?

Ryntään taas kirjastoon hakemaan Anja Erämajan teoksia.”

Myös Eero Reijoselta Erämajan tuotanto oli jäänyt katveeseen, joten hänpä pisti jo hösseliksi.

“Yhtään riviä en vielä vajaa viikko sitten ollut tältä, jo hyvin meritoituneelta runoilijalta lukenut. Onneksi on olemassa huikea Vaara-kirjastot ja palvelualttiit kirjastonhoitajat. Päivässä sain luettavaksi visakirjailijan lähes koko tuotannon. – – –

Visiiri on kysellyt kirjoittavista multitaiteilijoista. Tuorein taitaa olla Legomestari ja muusikko Tommi Liimatta. Mieleen on jäänyt myös erityisesti hieno taidemaalari Hannu Väisänen ja Toiset kengät. On heitä ollut paljon muitakin, mutta nyt Visiiri lisää Kirjavisan monitaiteilijoiden määrää oivalla lyyrikolla, kuvataiteilijalla ja muusikolla. Voisihan tätä Visataiteilijan osaamisen litaniaa jatkaakin, mutta jääköön tähän.

Visataiteilija on tietenkin itse paras lyriikkansa muotojen kuvaaja. Tänä vuonna, nyt jo lyyrikkona kykynsä selkeästi osoittanut runoilija, toteaa Stand up -runossaan. ‘Runoni liikkuvat paitsi proosan, musiikin ja kuvan myös stand-up-komiikan suuntaan.’ Ikään kuin näytteenä äskeisestä, visakirjassa taiteilija antaa huutia päättäjille. Hersyvä huumori ja hulvaton ilottelu ovat ponneaineena. —

Visakirja on kaikista tekijän opuksista teemoitettu selvästi eniten rakkaudelle, järki on tässä opuksessa elämän tärkeimmissä päätöksissä visusti taka-alalla. Visakirjailija väittää, että teemme kaikki kohtalokkaat valinnat puhtaasti näiden tunteiden johdattamana. (Tämä on selvästi kärjistys, jota ei esiinny muissa tekijän opuksissa). Elämän arvoituksellisuuden myötä siirrytään hetkessä tunteesta toiseen: suudelma, hirvikolari ja kuolema – kaikki ne mahtuvat samaan runoon, ja miksei, mahtuvathan ne samaan elämäänkin.

Myös työnjako kumppanin kanssa tehdään harvinaisen selväksi: ‘Hoida sinä taivas, minä hoidan maan. Laske sinä linnut, minä räknään matoja. Katso sinä ylös, sano jotain mikä rimmaa. Minä mietin tätä maata, mietin tätä vimmaa kääntää ja kylvää, ripotella tillin siemeniä.’

ÄKKINÄISEMPI VOISI Mauri Panhelaisen vastauksesta päätellä, että visatehtävä on jo ennättänyt synnyttää kirjastoissa Erämaja-buumin.

“Annetut vihjeet johtivat nettitutkimuksen kautta ensi vuonna 60 vuotta täyttävään runoilija Anja Erämajaan. Sitten suuntasin kirjastoon löytääkseni hänen puolesta tusinasta runoteoksestaan visanäytteen.

Mutta kas kummaa: kaikki Erämajan lyriikat olivat lainassa! Viime vuonna ilmestynyttä uusinta teosta jonottaa peräti 40 lyriikan ystävää, kertoi kirjastonhoitaja. Ei tullut etukäteen tämä vaihtoehto mieleenikään. Niinpä jäi teos täsmentymättä, visaruno löytymättä ja runoilijan sanottava arvioimatta.”

Jari-Pekka Vuorela ratkaisi tehtävän vaivattomasti.

“Merkittäviä runopalkintoja on niin vähän, että etsintä ei ollut kovin vaikeata. Totta puhuen tekijä olisi muistunut mieleen muutenkin, koska lyriikka ei ole lempilajini, ja myönteiset poikkeukset aina yllättävät: esimerkiksi Anja Erämajan kokoelma Ehkä liioittelen vähän.

Ennen tämän kokoelman ilmestymistä ajattelin, että Ilpo Tiihonen on ainoa asenteeltaan minua kiinnostava suomalainen runoilija. Nyt Erämaja on taas ainoa jäljelle jäänyt. Pitänee joskus lukea myös viimevuotinen kokoelma Olen nyt täällä metsässä.

EDELLISELLÄ KERRALLA palkintopallille noussut Lappuilan kirjapiiri on päässyt vauhtiin.

“Erämaja sai Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2016 kokoelmasta Ehkä liioittelen vähän. Hän on taitava ja vivahteikas lämpimän absurdin huumorin ilmaisija. Lastenkirjoista muistimme Lulu ja avaruuskoira -kirjan.

Lisää runoa! Kiitos valinnasta.”

Juhani Niemellä on vankka mielipide.

“Ehkä en liioittele yhtään sanoessani, että tämä kirjailija on alansa parhaimmistoa nyky-Suomessa. Hän on ensi vuonna 60 vuotta täyttävä Anja Erämaja, jonka runo Suomalainen minuutti esitettiin Linnan jatkoilla 2007 ja runo Vuosi on tulossa Senaatintorilla 2009. Vielä merkittävämpi on kuitenkin Tanssiva karhu -runopalkinto 2016 kirjasta Ehkä liioittelen vähän.

Erämajan kielellinen notkeus on käärmenaisen luokkaa. Sillä ei paikoin ole luita ollenkaan, vaan se menee minne haluaa ja kiinnittää huomioni itseensä. Ehkä liioittelen vähän on äänekästä ja tarttuvaa runoutta, joka voi vaikuttaa ryhtiin ja kävelytapaan, se on yli äyräidensä pursuileva aiheiden runsaudensarvi, viehättävän heterogeeninen ja humoristisen hulvaton.

Erämaja on kirjoittanut myös proosaa ja lastenkirjoja. Hän on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa, mm. äänikirjalevyn Kuuluuko tämä teille yhdessä säveltäjä Petra Lampisen kanssa.”

Sirpa Taskinen on havainnut kumman paradoksin.

“Helmet luokittelee proosaksi kirjan Ehkä liioittelen vähän, mutta sillä Anja Erämaja sai Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon. Runopuolelle minäkin sen luokittelisin. Toki proosaakin on, varsin monipuolista, pohtivaakin: ‘Miten tämä päättyy, en tiedä, mutta sen, että suurin osa kaikesta on hilkulla, suotuisat olosuhteet, ilmakehä, etäisyydet, kallistuskulma.’”

Tarmo Tikalla on myös havainto, jopa paljastus.

“Näissä runoja käsittelevissä tehtävissä näyttää Jenni Haukion kokoama Katso pohjoista taivasta -teos olevan minulle apuna. Vihje löytyy siitä, kuten eräs aikaisempi runouteen kuulunut tehtävä.

Runoilija on Anja Erämaja, joka on varsin monilpuolinen, sillä hän on julkaissut runojen lisäksi mm. romaanin ja lastenkirjoja, laulaa, sanoittaa, sovittaa ja kääntää.”

Myönnetään, Tuo Haukion kokoama hyvä antologia on yksi niistä runopuolen perusteoksista, jotka ovat Visaympyrässä koko ajan arvuuttajan kätten ulottuvilla. Muita ovat muun muassa antolgiat Tämän runon haluaisin kuulla 1-3, Runoni rakkaudesta, Kaukametsä... Tämä voi olla eräänlainen pysyväisvihje seuraavia runotehtäviä ajatellen. Tai sitten ei.

Veikko Huuska jakaa lopuksi tällaisen syyspastoraalin:

“Tultiin juuri rannasta nostamassa venettä pukeille koppakuori-asentoon, lepikonrannan pystykasvistoon, melkein rinnankorkuiseen. Tulin kotiin ja nypin takiaisia ja muuta tarttuvaa pusakasta. Posti oli mennyt naapuriin ja sain D:n tänään.

Avasin Kirjavisa-sivulta: kylläpä solahti mieleen, ‘Takiaisen mykerö takertuu tukkaan’… Joopa joo. Koskaan aikaisemmin ei runo ole näin konkreettisesti tullut iholle, ja pusakkaan!”

Tehtävän ratkaisivat myös Raila Rinne, Ossi Lehtiö, Varpu Konttinen ja Rauni Anita Martikainen. Palkinto Juhani Niemelle.

Visasitaatti 15/2022

Kirjavisan murheellisen monipäiseen alaosastoon eli poliittisen vainon kohteeksi joutuneiden kirjailijoiden joukkoon kuuluu tämäkin nainen. Hän joutui hakauksiin erään itäblokin maan salaisen poliisin kanssa. Muutto länteen tapahtui vain pari vuotta ennen rautaesiripun sortumista. Kuka on tämä ansioitunut, ensi vuonna tasavuosia täyttävä kirjailija, ja mikä hänen teoksensa alkaa oheisen sitaatin lausein?

Vastaukset viimeistään 31.10. klo 15. (HUOM! Printtiversiossa väärä palautuspäivämäärä!) Ainakin yhdelle palkinto, mutta seuraavassa lehdessä juhlitaan visan kolmekymppisiä, joten yllätyspalkintoja voi olla luvassa.

“Jos me vaikenemme, olemme inhottavia, sanoi Edgar, jos me puhumme, olemme naurettavia.
Olimme istuneet jo liian kauan kuvien ääressä lattialla. Jalkani olivat istumisesta puutuneet.
Sanoilla me voimme murskata ruohon yhtä lailla kuin jaloilla. Mutta myös vaikenemalla.
Edgar vaikeni.”

Korjattu 25.10. klo 20.45 tehtävän palautuspäivä muotoon 31.10.