Jokunen vastaaja näyttää kuitenkin ihan tuon ajankohtaisaspektin pohjalta arvanneen, kenestä on kyse, kun tässä genressä liikutaan. Kuten Tarmo Tikka:

”Sattuipa alue, joka ei ole kiinnostukseni kohteita. Arvaan, että kirjailija on Jarkko Sipilä. Häneltä ilmestyy postuumisti kirja 2022. Kyseessä lienee Takamäki-sarjan ensimäinen kirja Kosketuslaukaus, jossa lienee tuo henkilöesittely.”

Hyvin arvattu. Tai päätelty. Samat sanat pätevät Helena Nurmion vastaukseen, jossa hän kuvailee intuitiotaan näin: ”Jotenkin Jarkko Sipilä ja hänen Kari Takamäki -sarjansa oli kaiken aikaa vahvoilla. Varsinkin sarjan päättyminen ensi kesänä todisti asiaa.”

“Nythän on niin, että rikos-/dekkarikirjallisuutta ei ole tullut paljoakaan luettua, Agatha Christietä ja Arthur Conan Doylea lukuun ottamatta. Suomalaista vastaava on tullut luettua vielä vähemmän, Mauri Sariolaa, Mika Waltaria ja Liisa Nevalaista kuitenkin jonkin verran, satunnaisia Leena Lehtolaisen ja Reijo Mäen teoksia myös. Kuitenkaan edellisistä ei tähän ole apua.

Pitkällisen harhailun jälkeen olen päätynyt siihen. että kyseessä täytyy olla maaliskuussa niin turhan varhain manalan kirjailijamatrikkeliin siirtynyt kirjailija ja MTV3:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä. Todennäköisesti kyseessä on joku varhainen Takamäki- sarjan teos, ehkä niistä ensimmäinen, Kosketuslaukaus. Asia jäi tarkistamatta, koska sen verran suosittuja nämä dekkarit ovat, että kaikki varhaisemmat teokset ovat lainattuina. kirjoja en siis ole lukenut, mutta olen kuitenkin joskus katsonut niiden pohjalta tehtyä tv-sarjaa. Kunhan kirjat palautuvat kirjastoon, niin pitää käydä lainaamassa niitä.”

Eli taas kerran Kirjavisa on onnistunut herättämään seuraajissa, lukijoissa, uteliaisuuden.

Matti Kärkkäinen on asiastaan varmempi.

”Kosketuslaukaus on pitkän Takamäki-sarjan avausromaani, joka käsittelee eduskunnan pääsihteerin murhaa.

Sipilä on kiitetty ja palkittu rikoskirjailija ja rikostoimittaja. Tässä romaanissa lienee pätevää poliisityön kuvausta, mutta ihmiskuvaus ja yhteiskunnan kuvaus jäävät mielestäni aika ohuiksi. Eniten minua kuitenkin kiinnostaa, kuinka objektiivisesti kirjailija onnistuu kuvaamaan poliisin yhteiskunnallisia asenteita. – – –

Jonkin verran kyllä kiinnostaa, miten Sipilä on kehittynyt kirjailijana, ja miten yhteiskunnan muutos ja myös uudet tiedot poliisin toiminnasta (mm. Aarnion tapaus) ovat vaikuttaneet uusim­pien romaanien sisältöihin. Tämän vuoden dekkarikiintiöni lienee kuitenkin nyt täynnä.”

* * *

Mauri Panhelainen on seuraillut Takamäen liikkeitä huolella.

“Viikon visa liittyy realistisen rikosromaanin mestarin Jarkko Sipilän ennenaikaiseen kuolemaan muutama viikko sitten. Etsitty kirja on hänen 2001 ilmestynyt ensimmäinen Kari Takamäki-romaaninsa Kosketuslaukaus.

Itse asiassa visa ratkesi lukemalla vuonna 2020 ilmestynyttä, järjestyksessään kahdettakymmenettä Takamäki-dekkaria, jossa päähenkilö on jo muuttanut pois Leppävaarasta Krunuunhakaan mentyään uudelleen naimisiin. Siinä kerrotaan, että rikoskomisarion ensimmäinen vaimo Kaarina oli kuollut 10 vuotta aikaisemmin liikenneonnettomuudessa ja vanhempi poika, 25-vuotias Joonas oli poliisikoulun käytyään päätynyt Mustan Maijan kuljettajaksi katupartioon Helsingissä. Varmistus etsitystä teoksesta löytyi äänikirjasta, sillä iso osa suosituista Takamäki-romaaneista oli pääkirjastostamme lainassa.

Pitkäaikainen rikostoimittajan työ oli antanut Sipilälle uskottavan taidon kertoa rikoksista ja niiden sosiaalisista syistä. Sipilä ei julista mitään, mutta näyttää tapahtumien tasolta, mitä yhteiskunnallisia ongelmia esiintyy 2000-luvun alun Suomessa ja millaisiin rikosvyyhteihin ne saattavat johtaa.”

Eero Reijonen osasi jopa odottaa tämän kirjailijan tulon visaan.

”Nyt ei kai voi puhua mistään varsinaisesta yllätyksestä. Yllättävää olisi ollut se, jos Visiiri olisi valinnut jonkun muun tämän kastin opuksen.

Muutama vuosi Kari Takamäkeä on jäänyt tältä visakallolta väliin. Pian 22-osaiseksi ehtineen sarjan puolivälin jälkeen alkoi, ainakin visaajan mielestä, taso heikentyä. Tai oikeastaan kai opukset alkoivat polkea paikoillaan.

Ne sarjan puolivälin dekkarit, joissa komisario itse on vähän taka-alalla, ovat tämän sarjan parasta antia. Aina­kin Visa-Eeron mielestä Atari-kyttä Suhonen syrjäytti sinänsä ihan kelpo komisarion, pätevän ammattimiehen, mutta dekkarin lukijan kannalta tylsäksi käyneen espoolaispoliisin.

Päähenkilössä tuli ajan mittaan selväksi visakirjailijan kirjoittamisen kipupisteet. Henkilökuvauksissa pätevä tarinankehittäjä ja substanssin kiitettävästi hallitseva hän ei ollut parhaimmillaan. Kyllähän tekijä tämänkin taidon hallitsi, ainakin vähän kevyemmällä kynällä henkilökuvaa luodessaan.

Puhtoisen, särmättömän ja ennalta-arvattavan Takamäen rinnalla Suhonen/ Suikkanen oli monen opuksen laadun kannalta se takuuvarma täky, johon visakallokin tuossa vaiheessa nappasi. – – –

Visakirjan syntyhistoriasta kiertää paljon juttuja. Kaikkein yleisin tulkinta on se, että eduskunnan pääsihteeri ja rouva puhemies saavat Sipilän Takamäki-avauksessa melko tylyn kohtelun ihan henkilökohtaisista syistä. Oikeastaan siinä mukana sai huutia myös koko kansanedustuslaitos. Epäilykset olivat ihan luonnollisia, koska Jarkko Sipilä oli edellisvuonna (1999), saanut ( hyvin lyhyen ) porttikiellon eduskuntaan. Syynä oli hänen turhan raflaava raporttinsa EU:n turvapaikkapolitiikan kiistoista. Sipilä kai katsoi, että jämäkkä Seppo Tiitinen, joka oli sopivasti myös Supon entinen päällikkö ja Riitta ”Liehuva liekinvarsi” Uosukainen olivat hänen hyllytyksensä pääarkkitehteja.

Sipilä itse kielsi tämän yhteyden, mutta kyllä eduskunnan pääsihteeri sai tässä Takamäki-sarjan ensimmäisessä jaksossa harvinaisen tylyn kohtelun. Mahtaako mistään muusta kotimaisesta dekkarista löytyä vastaavaa tykitystä. Epäilen.”

Siinä kaikki tätä erää. Palkinto Tarmo Tikalle.

Visasitaatti 6/2022

Tämänkertainen kirjailija löytyy taas 2000-luvun kotimaisten debytanttien joukosta. Tekijämme meriittilistalla ovat niin pistesijoille pääsy rockin SM-kilpailuissa kuin Finlandia-ehdokkuus, hänen bibliografiastaan löytyy niin romaaneja, elämäkertaa kuin sarjakuvia, ja hänen radiomonologinsa ovat kohonneet vähintäänkin kulttisuosioon.

Kuka on hän, mikä teos? Vastaukset pääsiäisen aiheuttaman visatauon vuoksi vasta viimeistään 29.4. mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Avasin uuden, tuoksuvan Space Shuttle -penaalini: syvä kynälokero ja litteä pitkä lokero ja pieni lokero johon mahtuu terotin, ja ennen pitkää Suomen lippu -hajukumikin, kun olen pyyhkinyt sitä pyöreäksi. Kaikki löytyivät Sokokselta. Koulusta saisin lisää kyniä ja värejä ja ehkä viivottimen. Omasta takaa tarvitsin vain kuulakärkikynän, mutta saiko sellaista tuoda kouluun?”