Kirjallisuus
10.3.2025 13:38 ・ Päivitetty: 10.3.2025 13:38
Kirjavisa: Kirjailija työläisheimonsa parissa – lajinsa viimeinen?
Työläiskirjallisuus rules! Kaksi perättäistä siihen kategoriaan mahtuvaa tekstiä ovat tuottaneet kelpo palautteen.
Käynnistetään kierros Kokkolasta, kun starttinappulaa painaa Jaana Pikkarainen-Haapasaari.
”Kirjailija on Kaiho Nieminen (1941-2023) ja kirja on Maijun baari (2001). Teos syrjäkylästä, sen keskipisteenä olevasta baarista, sen omistajasta Maijusta ja apupojasta Petskusta. Petskulla, kuten muillakin kylän miehillä, on katoava unelma naisista.
Niemisen tyyli on samanlainen kuin muissakin kirjoissaan, sujuvaa ja helppolukuista. Joskus muutamat murresanat aiheuttavat vähän pohtimista.”
Juhani Niemi tarttuu aluksi nimivihjeeseen, joka auttoi montaa muutakin ratkaisun löytämiseen.
”Voisikohan iskelmärunollisempaa nimeä olla kuin Kaiho? Kaihon karavaani kulkee vieläkin ympäri Suomea. Nimi ei kyllä miestä pahenna, ellei mies nimeä. – – –
Kaiho Niemisen tyyli on tässä hänen kymmenennessä romaanissaankin vetävä. Lauseet soljuvat luontevasti, ja dialogikin on uskottavaa. Kyllä Nieminen kuvattavansa tuntee, samojen heimojen parissa hän on askarrellut aikaisemmissa romaaneissaankin. ”
ELÄMÄKERTATIETOUTTA kirjailijasta jakaa tällä kierroksella Raila Rinne.
”Jordan-tossuista ja sähäkästä Ferrarista unelmoi metsäkylien poika Pesku jo edesmenneen kirjailija Kaiho Niemisen teoksessa Maijun baari vuonna 2001. Työläiskirjailijaksi usein luonnehditulle Niemiselle romaani oli jo kymmenes. Tuottelias mutta julkisuudesta sivuun jäänyt – vetäytynyt? – Nieminen julkaisi 19 teosta, viimeksi romaanin sokkeli 2019. Niiden lisäksi hän kirjoitti mm. näytelmiä ja radiokuunnelmia.
Kaiho Nieminen oli kotoisin Etelä-Karjalan Suomenniemeltä. Kotiseutu pysyi hänelle aina läheisenä ja maakunnan puheenparsi kuului hänen teksteissään. Melkoinen ponnahduslauta kirjailijan uralle oli esikoisromaanin Lovistoori voitto 1972 W+G:n 100-vuotisromaanikilpailussa
Nieminen kuvasi lämpimästi ymmärtäen ns. yhteiskunnan sivustaseuraajia, tavallisia ihmisiä ristiriitoineen ja haaveineen. Hän ei tuonut itseään esille, joskin hänet suppeammissa piireissä muistetaan myös tarkkavaistoisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja kolumnistina.
Esikoiskirjan saama huomio ei jäänyt yksin. Myöhemmin Nieminen saavutti ansioillaan Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon vuonna 2017 ja Eino Leinon palkinnon 2022. Kirjailija kuoli joulukuussa 2023.”
Ei visaa ilman Sirpa Taskista.
”Kaiho Nieminen aloitti varsin komeasti: esikoiskirja Lovistoori sai Weilin+Göösin 100-vuotisromaanikilpailun ensimmäisen palkinnon 50 000 markkaa ja voitti J. H. Erkon palkinnon. Kirjaa myytiin yli 10 000 kappaletta. Nieminen jätti sen rohkaisemana entiset maalarin työnsä ja ryhtyi ammattikirjailijaksi. Sen jälkeen tunnustuspalkintoja pitikin odotella. Vasta uudella vuosituhannella hänet jälleen muistettiin; vuonna 2022 hän sai elämäntyöstään Eino Leinon palkinnon. Niemistä on kiitelty erityisesti pienten ja vähäosaisten ihmisten kuvaajana.”.
MAURI PANHELAINEN jatkaa viime visassa aloitettua kirjailijaluokitusta. Visaukko muistaa törmänneensä Kaiho Niemisen työläiskirjailijastatuksen yhteydessä luonnehdintaan ”lajinsa viimeinen”.
”Keskustelua työläiskirjallisuudesta ei tosiaakaan tarvitse jatkaa viikon visahenkilön kohdalla sikäli, jos kriteerinä käytetään kirjailijan alkuperäistä sosiaalista taustaa. Suomenniemellä syntynyt ja Lappeenrannan seudulla kasvanut Kaiho Nieminen oli alkuperäiseltä ammatiltaan maalari, siis talomaalari. Tosin hän siirtyi aika pian vapaaksi kirjailijaksi, sillä hänen 1972 ilmestynyttä esikoisteostaan ’Lovistoori’ myytiin yli 10 000 kappaletta. Se sai ilmestymisvuonnaan WG:n 100-vuotisromaanikilpailun ensimmäisen palkinnon ja voitti myös J. H. Erkon palkinnon.
Kuten visavihjeissä viitattiin, kirjailijan harvinaisen etunimen voi liittää suomalaiseen iskelmärunouteen. Minulle tuli mieleen Hiski Salomaa ja hänen tunnetuin proletaarinen iskelmänsä Vapauden kaiho: ’Meil´ vapauden kaiho soi / nyt rinnassamme toverit hoi / siks` yhteistyöhön rintamahan käy / pelastusta köyhille ei ennen näy. // Oi vapaus, kuule kutsua… / ’”
Mauri Niemi tohtii vähän haastaa luokitusta,
”Työväenkirjallisuuteen tässä tapauksessa viittaa ainoastaan kirjailijan tausta. Kun maalari kirjoittaa kirjan, saa helposti työväenkirjailijan leiman varsinkin 1970-luvulla. Saman kohtalon koki myös Alpo Ruuth, joka tuli minulle ensimmäisenä sitaatista mieleen.
Kaiho Nieminen kuvasi nuoruuden lähtökohdilleen uskollisena yhteisöjä ja pienen ihmisen paineita maaseudun näkökulmasta. Palkitun esikoisteoksen Lovistoori jälkeen hän julkaisi hengästyttävän laajan tuotannon.
Romaani Maijun baaari (2001) oli arvostelujen perusteella menestys, joskaan ei yltänyt Finlandia-ehdokkaaksi.
Minulta, kuin monelta muultakin, löytyy nuoruudestaan maijun baari. ”
Veikko Huuska lie yksi noista edellä mainituista ”monista muista”.
”Olen joskus nuorena, aika lailla noihin aikoihin kuin Niemisen esikoinen tuli, kiertänyt polkupyörällä Suomea ja joskus osunut johonkin kyläbaariin, jossa yksi vähän verevä nainen pyöritti sitä palvelukiikettä ihan suvereenisti. Aikamonen elämys, baarin yksinäisen pöydän istujan.”
Myös nostalgialle herkkä visavanhus muistelee lämmöllä oman nuoruutensa hyppy- ja ruokatunteja Maku-baarissa Etu-Töölössä, Arkadiankadun koulukeskittymän lähinaapurissa.
Muita Maijun baariin tiensä löytäneitä olivat Unto Vesa, Jari-Pekka Vuorela, Stefan Ek, Helena Nurmio ja Tarmo Tikka. Palkinto Maijaliisa Mattilalle.
Visasitaatti 5
Vaihdetaan työläiskirjallisuudesta ajankohtaisrunouteen: kevät herää! Ensi vuonna pyöreitä täyttävä runoilija on saanut niin Kääntäjäkarhu- kuin Vuoden kynä -palkinnon. Hänen viimeisimmän runokokoelmansa nimi viittaa kreikkalaiseen prinsessaan. Ohessa on valoisasta runosta vain alkusäkeet, loppupuolella se ajoittuu aikaan jolloin ”jänis on jo ehtinyt vaihtua pellon väriseksi”.
Kuka on hän, mikä kokoelma? Vastaukset s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 17.3. Yhdelle palkinto.
”Kysyin jokaiselta linnulta olivatko ne kiuru,
ja lopulta yksi oli,
hyvin korkea ja eleetön.
Niin kuin luulosairas asettuu taudinkuviin
minä vein jakkaran ulos laudoitukselle.
Näin istutaan aurinkoon, ettei se joutuisi tulemaan luokse
turhia toimittamaan”
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.