Aika vähiin siis jäivät vastaukset. Tarmo Tikka joka tapauksessa avaa kalenterikevään ensi päiville osuvan visakierroksen.

”Tällä kertaa kyseessä on kirjailija, joka ehkä tunnetaan paremmin ansioistaan teatterin tekijänä. Hän on Raija-Sinikka Rantala, joka on kiistaton monilahjakkuus ja hyvin monipuolinen. Hän on kirjoittanut, dramatisoinut ja ohjannut, opettanut ja johtanut sekä tehnyt vaikuttavan uran eri puolilla maailmaa.

Suomessa hän on johtanut Lahden ja Helsingin kaupunginteattereita. Lahdessa ollessaan hän mm. dramatisoi ja ohjasi Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Näytelmästä tuli pitkä, joten väliajalla yleisölämpiössa katsojat pääsivät Akselin ja Elinan hääaterialle, sopalle, jonka aikana Kankaanpään Eliasta näyttelevä näyttelijä kaatoi piimää päälleen kuten romaanissa kerrotaan. Kohtaus herätti suurta hilpeyttä.

Jari-Pekka Vuorela on tullut vähästä kylläiseksi.

“Nyt olivat kyllä vihjeet niin täsmällisiä ja täydellisiä, että kirjailija selvisi Raija-Sinikka Rantalaksi ennen itse tekstin lukemista. Nopeasti paljasti ympäristönkuvaus visateoksenkin, vaikka en ole sitä lukenutkaan: Poliisin pojat vuodelta 2015.”

Toisensorttisen mielipiteen vihjeistä esittää Mauri Niemi.

“Vihjeet olivat hieman kryptiset, mutta löytyihän kirja lopulta, kun uskalsi etsiä myös laatikon ulkopuolelta. Visan kirjailija Raija-Sinikka Rantala on myös meritoitunut teatterijohtaja ja ohjaaja. Kotkan 1950-luvun ajankuvaus elää ja hengittää vahvasti lasten näkökulmien kautta jo kadonneen ajan puukorttelissa. Yhteiskunnallisen murroksen jatkuvaa muutosta korostaa nykyaikaan sijoitettu rinnakkaiskertomus, joka lisää tarinan ajallista syvyyttä.”

Vihjeet saattoivat joidenkin muiden kuin J-P. Vuorelan mielestä olla mutkikkaat, kun niissä puhuttiin rinnan kirjailijan esikoisteoksesta ja visakirjasta, joka ei siis ollu se kirjailija ensimmäinen teos Optimisti. Visaäijän tarkkaavaisuuskin hieman petti kun lehtiversion vihjeissä väitettiin, että “kirjoittaja debytoi prosaistina kymmenen vuotta sitten”, vaikka oikea vuosimäärä olisi ollut siis 18.

Niinpä myös Raila Rinne moitti vihjeitä vääristäviksi.

VANHAN KOTKAN miljöö tuntuu olevan Riitta Korhoselle tuttu ja rakas.

”Kaupungin keskusta, joka säilynyt sitkeästi saarella. Kaunis kauppahalli likellä toria, samoin Kirkkokatu. Sehän on Kotka.

Ja kirjakin muistuu heti: muutama vuosi sitten luettu Raija-Sinikka Rantalan Poliisin pojat, alaotsikoltaan Viimeinen lapsuuden kesä.

Kyse on 1950-luvusta, jolloin tuo kauppahallikin oli vielä paikallaan: uniikki uusgoottilainen tiilirakennus vuodelta 1898, jonka purkaminen vuonna 1974 oli ympäristörikos – katsokaa vaikka kuvia netistä! Paikalla on tietysti nyt erään ketjun ruma laatikko.”

Juhani Niemi on kirjasta ja kirjailijasta varsin innoissaan.

“Jostain syystä olen tarttunut tähän kirjaan, vaikka en olekaan Kotkasta tai muualtakaan kaakkoisesta Suomesta. Hyvä vain, että tartuin, sillä teos tempasi heti otteeseensa, koska kerronta oli niin sujuvaa ja samankaltaisia lapsuusmuistoja syntyi varmaan siihen aikaan vähän joka puolella Suomea. Raija-Sinikka Rantala ( s. 1947) on kirjailija ja teatteriohjaaja, joka on toiminut teatterialan johtajana ja kouluttajana niin Suomessa kuin maailmallakin.

Rantalalta on julkaistu useita kirjoja sekä näytelmiä, ja hän on myös dramatisoinut lukuisia teoksia näyttämölle. Hän on tehnyt kymmenittäin dramatisointeja ja julkaissut useita näytelmiä, Stanislavskin metodia esittelevän kirjan Näyttelijä – auteur (1988), työttömäksi jäävästä näyttelijästä kertovan tosipohjaisen romaanin Optimisti (2005) sekä epäonnisesta teatteriprojektista kertovan teoksen Klovni (2009). Vuonna 2012 Rantalalta ilmestyi trillerimäinen rakkaustarina Miekkatanssi ja vuonna 2015 romaani Poliisin pojat.

Visaromaanijohdattaa matkalle kulttuurisen muutoksen vuosiin. Nostalginen romaani on täynnä aitoa ajankuvaa, lapsuuden riemua ja niin hauskoista kuin riipaisevistakin hetkistä kaikuvia sisäpihoja. Rantala saa myös pohtimaan hahmojensa elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta tarjoamatta valmiiksi pureskeltuja ajatuksia tai helppoja totuuksia.”

Sirpa Taskista tuntuu uuvuttavan kirjan lohduttomuus.

”Kirjasta tulee etsimättä mieleen Kotkan poikii ilman siipii. Kyllä on ollut poliisin pojilla ankeaa: erilaisia onnettomuuksia, isä juoppo, äiti lähtee omille teilleen, jolloin perhe hajoaa, kotitalokin on purku-uhan alainen. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala (s. 1947) on vyöryttänyt kirjaan koko masentavan arkirealismin. Lopussa Matti sentään varovasti kohottaa päätään. ”

Muita tietäjiä olivat Anu Laine ja Helena Nurmio. Palkinto Riitta Korhoselle (rb)

Visasitaatti 3/2023

Tältä ensi vuonna ysikymppiseltä kirjailijalta on suomennettu vain yksi kirja, mutta Britanniassa hän kuuluu miltei kansallishumoristien kastiin. Suomessakin on esitetty yhtä hänen tunnetuinta näytelmäänsä, joka kertoi kuningas Yrjö III:sta, nimiosassa nähtiin Heikki Nousiainen. Kirjailijaa itseään taas esittivät toisessa, Kansallisteatterin noin parinkymmenen vuoden takaisessa näytelmässä sekä Markku Maalismaa että Juha Muje. Valkokankaalla hänen käsikirjoittamiaan elokuvia ovat tähdittäneet muun muassa Michael Palin, Gary Oldman ja Maggie Smith.

Kaiken namedroppingin jälkeen: kuka on kyseessä, mikä on tämän satiirin nimi? Vastaukset viimeistään 6.3. sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Kuningattaren toistuviin velvollisuuksiin kuuluivat parlamentin avajaiset, velvoite jota hän ei ollut ennen pitänyt mitenkään raskaana ja josta hän oikeastaan oli nauttinut: vaunukyyti Mallia pitkin kirkkaana syysaamuna oli vielä viidenkymmenen vuoden jälkeemkin sykähdyttävä kokemus. Mutta ei enää. Hän kammosi niitä kahta tuntia, jotka matkaan menisi, mutta onneksi he olivat katetussa vaunussa, eivät avovaunussa, joten hän saattoi ottaa kirjan mukaan.”