”Täytyy vaihteen vuoksi ottaa perinteinen riski lumiukko-kategoriaan joutumisesta. Ansioituneista lappeenrantalaiskirjailijoista kuvaus sopii Pirjo Tuomiseen ja tekstin viittaus Mariaan ja tämän kauppiasvanhempiin sopisi 2010-luvulla ilmentyneeseen teokseen Hiljaiset huvimajat, joten olkoon se vastaukseni – vaikka samassa sarjassa ja epäilemättä sanasta päähenkilöstä ilmestyi useampikin teos.”

Kyllä se ihan oikein meni, lumiukot odottakoot vielä talven tuloa.

Myös Ossi Lehtiö pelkää hyisestä kielikuvastaab päätellen päätyvänsä joutuvansa samaan sarjaan, mutta oikea vastaus löytyi sieltäkin.”Nyt liikutaan vaarallisen heikoilla jäillä. Eli menemme oman tietämykseni ulkopuolelle ja olen vain sattumaltasaanut tietoa sitaatin tekijästä ja hänen teoksestaan. Kyseessä olisi siis lappeenrantalainen 1939 syntynyt Pirjo Tuominen. Vuonna 2016 ilmestyi hänen teoksensa Hiljaiset huvimajat.”

”Tuominen on jäänyt jossain määrin historiallisten romaanien kotimaisten kuningattarien Laila Hirvisaaren ja Kaari Utrion varjoon, vaikka runsas tuotanto ja historiallinen asiantuntemus ja mielikuvitus ovat lähes samaakorkeaa luokkaa.

Sain visateoksen lähikirjastosta ja luin yhdeltä istumalta sen ensimmäiset satakunta sivua. Teksti täyttää lajityyppinsä kriteerit mainiosti. Sujuvuuden ja helppolukuisuuden kääntöpuoli on kuitenkin se, että tapahtumat kuvataan ja selitetään niin perusteellisesti, ettei lukijan omalle tulkinnalle jää tilaa.”

Tuomisen teoksiin vielä syvemmin tutustunut Juhani Niemi tekee kyseessä olevan sarjan päähenkilöistä hyvän havainnon.

”Kirjassa seurataan myös tehtaan työläisnaisten ja kartanon piikojen elämää. Vaikka sen näkökulma painottuu alati kasvavassa poliittisessa temmellyksessä tulevan valkoisen Suomen edustajien puolelle, Maria Mannerilla riittää ymmärrystä kaupungin lakkoilevia, nälkiintyneitä työläisnaisia kohtaan.”

PALJON OHUEMMALLA lukukokemuksella osallistuu visaan Raila Rinne.

”Eri puolilla Suomea asuneen Pirjo Tuomisen teokset sijoittuvat Karjalaan, Uudellemaalle ja Satakuntaan. Päähenkilö on tavallisesti nainen samoin kuin muutamassa todellisessa elämäkerrassa (Kyllikki Virolainen, Sanelma Vuorre, Mielikki Ivalo, Lotat).

Olen joskus lukenut parisen hänen kirjaansa, en muista nimiä. Jotenkin niistä jäi paperin maku, henkilöt eivät koskettaneet. No, onhan vain yksi Tshehov.”

Sirpa Taskisen Tuomis-tuntuma on vielä olemattomampi.

”On oikeastaan varsin merkillistä, että muistaakseni en ole koskaan lukenut mitään Pirjo Tuomisen (s. 1939) kirjoista, niin paljon niitä on, yli 50. Ei sillä, että väheksyisin viihdekirjoja, mutta historialliset romaanit eivät jaksa kiinnostaa. ”

Tuomisen ja Maria Mannerin tunnistivat myös Helena Nurmio, Tarmo Tikka sekä lehtiversiosta myöhässä olleet Mauri Niemi ja Eero Pirttijärvi V-P. Salminen täyttää sen sijaan lumiukkokiintiön veikatessaan Enni Mustosta. Palkinto Unto Vesalle.

Visasitaatti

Yllä väliotsikossa pitäisi kai olla puolikas asteriski, sillä toinen kysyttävän teoksen tekijöistä on esiintynyt visassa aiemmin. Koska he kuitenkin ovat olleet korostetusti työpari, otamme kaksikon ikään kuin omana kirjaillisena yksikkönään, jota ei visassa ole aiemmin nähty.

Vihjeet loppuvat tähän. Nyt pitäisi paljon paljastavasta sitaatin perusteellasitten tietää, ketkä ja mikä teos mittavasta tuotannosta. Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 13.10. klo 12.00. Yhdelle palkinto-

”- Ei kai tämä nyt vielä poliisiasia ole, sanoi Matti.
Kauheaa, jos he ovat menneet maantielle, Hanna pelästyi.
– Nyt soitetaan poliisille. Kohtahan tulee ilta.
– Ei kai sitten muukaan auta, Matti huokaisi ja tarttui puhelimeen.
– Matti Kattilakoski, iltaa. Vaimoni tässä käski soittamaan. Olisi tämmöinen pikkujuttu, kun meillä on tuota kaksi tyttöä, ja ne ovat yleensä jo tähän aikaan kotona.
– Entä sitten? komisario kysyi.
– No kun ne ne eivät nyt ole kotona.”