Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirjavisa: Mafia Honeyn koiranelämää tähden kainalossa

Tällä visakierroksella on ainakin kaksi ilonaihetta. Ensinnäkin se, että vastausmäärä on vihdoin taas kaksinumeroinen, niukasti tosin mutta kuitenkin. Toiseksi ja erityisesti se, että joukossa on kaksi visadebytanttia.

Toinen heistä on vaasalainen Piia Yli-Heikkuri:

”Kerrankin taisi löytyä ote teoksesta, jonka tiedän. Aika pitkään olen lehteä tilannut ja paljon kirjoja lukenut, mutta ei ole vain natsannut. Sitaatti on Andrew O’Haganin kirjasta Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe.”

Näin on, ja onnittelut saman tien viikon palkinnosta.

Toinen ensikertalainen kirjantunnistaja, Tia Taivalmäki, tulee Lahdesta. Hän lähtee kierroksen spesiaalina kannustuspalkinto.

VISAN VETERAANIOSASTOA sen sijaan edustaa Unto Vesa, joka edelliskerralla sai lastenkirjatietämyksensä johdosta kehut virkeydestä. Sen Vesa kuittaa näin:

”Täytyy yrittää pysyä mainesanan veroisena. Siis: kyseessä on skottikirjailija Andrew O’Haganin teos Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe; suomentanut Heikki Karjalainen ja julkaistu Keltaisessa kirjastossa. Eli täytyy olla laaturomaani – myös siitä päätellen, että toi kirjoittajalleen merkittävän palkinnon: The Glenfiddich Spirit of Scotland Award.

Hieno on palkinnolla nimi!

Jaana Pikkarainen-Haapasaari saakoon avata sen sitaattivihjeen maininnan Sinatra-yhteydestä.

“Kirjassa seurataan Maf-koiran (Mafia Honey) kautta Marilynin elämän viimeisiä kahta vuotta: Sinatran ja Kennedyn kautta viimeisen elokuvan tekoon, ja Mafin ja Marilynin hetkiin kahdestaan. Koiran oli Frank Sinatra antanut Marilynille 1960. Kirja on hauska ja helppo luettava, vaikka lukijan tieto Marilynin elämästä ja tulevasta kuolemasta tuo siihen surullisen vivahteen.”

Veikko Huuska puolestaan selittää vihjeen kirjan pitkästä nimestä:

“Juuri Baltian kierrokselta palattuani oletan, että viikon visakirja on alkuperäisnimeltään ‘The Life and Opinions of Maf the Dog and of His Friend Marilyn Monroe’. Se on nimestään alkaen siinä määrin omaperäinen ja vaikuttava, että siitä tuskin voi erehtyä?”

Jari-Pekka Vuorela kertoo Mafista/Marilynistä näin:

”Andrew O’Haganin kirja Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe kertoo Marilynin viimeisistä vuosista. Frank Sinatra lahjoitti koiran näyttelijälle Kennedyn presidenttikampanjan aikana.

Marilynin henkilönä hyvin tuntenut ohjaaja ja elokuvahistorioitsija Peter Bogdanovich on ollut sitä mieltä, että kertojakoira onnistuu Marilynin kuhvauksessa mainiosti. Alkuteos on vuodelta 2010, suomennos vuodelta 2011.

Glasgow’ssa syntynyt O’Hagan rupesi brexit-äänestyksen jälkeen kannattamaan Skotlannin itsenäistymistä, mutta on viime vuosina opettanut työkseen Lontoon King’s Collegessa. Ilmeisesti häneltä on tullut tai tulossa ”Caledonian Road” -niminen teos, jota en ole vielä nähnyt.”

OLIKO KIRJAILIJALLA puhtaat motiivit pussissa Marilynin aiheekseen ottaesaan? Sitä pohtii Sirpa Taskinen .

“Kyllä sillä tyttöraukalla on rahastettu! En tietysti tiedä, onko Andrew O’Hagan (s. 1968) ajatellut kyynisesti dollareita kirjoittaessaan, mutta takuuvarmasti painoksia ja käännöksiä on tiedossa, kun otsikossa on MM.

Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe (2010, suom. 2011) on sentään päässyt Keltaiseen kirjastoon, joten ei sitä aivan kepeäksi ole käännettäessä noteerattu. Liepeessä on kuitenkin katsottu aiheelliseksi selittää, että romaanissa ‘korkea- ja populäärikulttuuri kietoutuvat saumattomasti toisiinsa.’

Kirjassa Mafia Honey, tuttavien kesken Maf-koira kertoo ajastaan Marilyn Monroen sylikoirana. Varmaan kustantaja on moneen kertaan varmistanut, että kirjassa parjatut filmimaailman tähdet ja muut julkkikset ovat varmasti kuolleita ja kunnianloukkaussyytteiden tavoittamattomissa. Jäin kuitenkin ihmettelemään, mistä skottilainen 1960-luvulla syntynyt kirjailija on ‘tietonsa’ saanut. En lainkaan epäile, etteivät he olisi kritiikkiä ansainneet, mutta miksi? No, onhan kirjassa lystikin puolensa.”

Tarmo Tikka pohtii koirien ajattelua.

“O’ Hagan on saanut aikaan varsin mielenkiintoisen tarinan koirien ajatuksista. Ne tarkastelevat ihmisiä suvaitsevaisen kriittisesti, heidän heikkouksiaan ymmärtäen ja ihmetellen. Kuitenkin ne kiintyvät ihmisiin, jopa ihailevat meitä, kuten Maf Marilyniin. Kukahan tulkitsisi kansalliskoiramme, Suomen pystykorvan, tuumailuja? Onhan sen sukujuuret viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 4000 vuoden takaa. Olisiko niiden rotumuistissa rippeitä tuon aikaisesta elämästä?

Romaanin tarinasta jää tunne, että se on liian pitkä, koska koirien aatoksiin tulee toistelun tuntua. Siksipä aivan alkupuolelta jäi mieleen pari mietettä. ‘Koirat inhoavat kissoja koska ne pitävät runoista, eivät proosasta.’ Olen tästä jyrkästi eri mieltä, sillä kissat ovat tosikkoja ja tosikot ovat harvoin runoilijoita! Runot sopivat koirille! ‘Eivät ihmiset tyhmiä ole, he vain käyttäytyvät niin.’ Tämä väite pitänee paikkansa!”

Juhani Niemi kokoaa vielä kirjan tarinaa.

“Romaani sijoittuu 1960-luvulle ja sen miljöönä on varsinkin elokuvamaailman seurapiirit, joiden jaloissa Maf-koira kirjaimellisesti käyskentelee. Maf poimii katkelmia kuuluisien tähtien, poliitikoiden ja kulttuurieliitin edustajien keskusteluista ja tuo niihin oman, koiramaisen yksinkertaistavan näkökulmansa. Tarinassa vilahtelee aikansa ikonismpia hahmoja, kuten Natalie Wood, John F. Kennedy, Arthur Miller ja – Marilyn Monroe. Kirjallisia ja kulttuurisia viittauksia ja ajankuvia sekoittuu Maf-koiran seikkailuihin, jotka kulkevat omistajalta toiselle, kodista toiseen, ympäristöstä toiseen.

Kaiken kaikkiaan, ihan luettava kirja, jossa eri eläinlajit ovat saaneet oman tyylinsä ilmaista itseään, kuten koirat, jotka puhuvat proosallisesti, kun taas kissat ilmaisevat itseään runomuodossa ja niin edelleen. Sanoisin, että teos on enemmänkin kertakäyttötavaraa kuin monta kertaa luettavaksi tarkoitettu.”

Se kymmenes vastaaja, Helena Nurmio, ilahtui nimenomaan O’Haganin romaanin 1960-luvun ajankuvasta.

Visasitaatti 5/2024
Vuodenajat ovat runoilijoille rakas teema, suomalaislyyrikoille kesä varmaan ykkönen ja kevät kakkonen. Vaan tässä tulevat ne kaikki.

Tämä runoniekka oli myös säveltäjä, jonka tuotannosta on suomalaisiin laulukirjoihin jäänyt monta ”hittiä”. Hänen mukaansa on nimetty katu kahdessa kaupungissa, joista itäisemmässä on myös nimikkosali ja muistomerkki. Hänen syntymästään tulee vuoden lopussa kuluneeksi tasavuosia ja kuolemastaan syksyllä vielä tasaisempia.

Siis kuka on hän, ja mitä tiedätte kertoa hänen runoudestaan tai lauluistaan? Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään tiistaina 2.4. klo 9. 00. Yhdelle palkinto.

”Sanos mitä Pohjolaan
kevät tuopi tullessaan?
Kukkia, kukkia,
paljon kukkia!

Syys kun sitten saapuvi,
mitäs hän tuo lahjaksi?
Uutista, uutista,
pellon uutista!

Mitäs ompi suvella
hyvää meille tarjota?
Marjoja, marjoja,
punamarjoja!

Talvi, vanhus valkea,
mitä hän on antava?
Lunta vain, lunta vain,
valkolunta vain.”

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE