Mauri Niemi näki teatteritoteutuksen samassa tilassa kuin visaäijäkin.

“Thomas Bernhard: Vanhat mestarit.

Vihjeessä Wienin taidehistoriallinen museo ja Reger johdattivat heti oikeille jäljille. Kirjaa en ole lukenut, mutta ainakin teatteriesitys HAMissa taiteen keskellä oli tosi vaikuttava.

Näytelmä edellä menee myös Jukka Eero Wuorinen.

“Lainattu teksti johdatti tuttuun näytelmään, jota en kyllä nähnyt Helsingissä vaan Tampereella, Teatterikesässä. Kirjaa en ole lukenut eikä sen lukeminen pahemmin innostakaan, kun kirja on tosiaan yhtä kappaletta; onneksi pisteet ovat paikoillaan. Thomas Bernhardin Vanhat mestarit toimii siksi hyvin näyttämöllä ja luettuna.”

Sirpa Taskinen kuittaa kirjan puhutun kappalejaottomuuden tyynen viileästi.

“Minusta kappalejako ei olisi lainkaan vähentänyt hänen arvoaan kirjailijana.”

Raila Rinne on harmitellut kauan.

“Vieläkin kaduttaa, etten aikanaan mennyt katsomaan Kansallisteatterin tuottamaa Vanhat mestarit -näytelmää. Kolmen herrasmiehen kaarti houkutti kyllä: Markku Maalismaa, H-P. Björkman, Hannu Kivioja, mutta ehkä teosesittelyn puhe filosofiasta ja ties mistä menneestä karkotti. 2018 olin itsekin jo eläkeläinen, mutta vanhojen äijien jaarittelu ei jaksanut kutsua katsomoon.”

* * *

Taru Vuorimaa huokailee jo “keväthellettä”:

“Huh, huh, haastetta! Olipa kinkkinen sitaatti minulle!

Aluksi tuli tietenkin mieleen saksalainen kirjailija ja tuo vihje kokonaisesta kirjan pituisesta kappaleesta… olisiko kyseessä Sebald? Mutta hän kuoli vasta 2001. Siis ei. Teatteriesitys?

Hahaa! Vanhat mestarit ja Thomas Bernhard! Kansallisteatterissa esitettiin teos partaisine miehineen! Googlaamalla sain lisätietoa musiikkikriitikko Regeristä joka istui Tintoreton maalauksen edessä päivittäin.

En ole kirjaa lukenut, mutta ryntään heti kirjastoon ja lainaan sen.”

Juhani Niemi esittelee kirjailijaa ja teosta mainiosti tiivistäen.

“Kirjailija on itävaltalainen (tosin Alankomaissa syntynyt) jo 58 vuotiaana kuollut Thomas Bernhard. Häntä pidetään, varsinkin Ranskassa ja Yhdysvalloissa, yhtenä tärkeimmistä eurooppalaisista kirjallisuuden modernisteista, tosin kotimaassaan hän on varsin kiistelty, jos kohta myös palkittu kirjailija.

Bernhardin kirjoitustyyli on spiraalimaista, itseään toistavaa, lauseet ovat hyvin pitkiä, joskus yli sivun mittaisia, tajunnanvirranomaista kerrontaa. Nykyisin hänen tekstinsä on taas ajankohtaista, vihapuheen lisääntyessä. – – –

Vanhat mestarit kertoo Bernhardin mustan satiirin saattelemana elämästä ja kuolemasta, itävaltalaisista ja Wienistä, Wienin haisevista vessoista sekä taiteesta ja taiteen eri muodoista.”

Jari-Pekka Vuorela noteeraa visaukkelin matemaattisen, kymmenen vuoden mittaisen hairahduksen.

“Hiukan hämäännyin huomiosta, että kirjailija kuoli “alle seitsemänkymppisenä”. Totta tietysti, mutta eihän Thomas Bernhard ehtinyt kolkutella edes kuuttakymmentä.

Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa hän joka tapauksessa julkaisi proosateoksen Vanhat mestarit, alkukielellä Alte meister: Komödie. Henkilöhahmojen lisäksi nimi viittaa koko eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan, joka taitaa tekijän mielestä olla dementoitumassa.”

Kirjan suomensi Tarja Roinila ja sovitti Kansallisteatterin näytelmäksi Minna Leino.”

Muut tehtävästä onnistuneesti suoriutuneet oliva Terhi Tuomikoski, Helena Nurmio, Unto Vesa, Tarmo Tikka sekä Matti Kärkkäinen, joka toteaa: “Raskaasta muodostaan ja sisällöstäänkin huolimatta romaani oli pääosin nautittavaa luettavaa, varmaan myös Tarja Roinilan onnistuneen käännöksen ansiosta.”

Tästäpä on hyvä antaa loppupuheenvuoro Eero Reijoselle, joka muistelee lopuksi komeasti Roinilaa ja kertoo tämän elämän katkaisseesta traagisesta, kaksi vuotta sitten tapahtuneesta onnettomuudesta.

“Ajamme useitakin kertoja viikossa Espoon perukoilta Laajasalon suuntaan. Herttoniemen liikenneympyrään oli vuonna 2020, toukokuun 20 päivän aikana, ilmestynyt kymmeniä muistokynttilöitä ja kukkakimppuja. Sitten paikalle tuotiin vitivalkoiseksi maalattu pyörä. Tiesimme tässä vaiheessa, että tuossa paikassa oli pyöräilevä nainen kuollut liikenneonnettomuudessa.

Kotona asia sitten selvisi. Risteyksessä törttöilleen rekan alle oli jäänyt Tarja Roinila.

Toki nimi oli visakallollekin tuttu, mutta vasta tämän onnettomuuspaikan kukkameri ja Tarja Roinilasta kirjoitetut muistokirjoitukset kertoivat, kuinka valtavan arvostettu ja suosittu tämä huippuammattilainen oli ollut. Koskaan aikaisemmin en ole tavannut yhtä suurta ystävien, oppilaiden, kollegojen ja tavallisten lukijoiden osanottoa. Eikä Roinila ollut koskaan pyrkinyt parrasvaloihin. Hänen intohimonsa oli käännöstyö ja opettaminen.

Roinila oli perusteellisella taustatyöllään, jonka hän teki kahdeksan visakirjailijan hyvin haasteellisen opuksen suomentajana, noussut tämän kirjailijan tuntijoiden kärkikaartiin. Kohtuullisen pienellä otannalla – mm. saksalaisten ja englantilaislehtien kirjallisuusarvostelijoiden tekstien tasoa vertaamalla – visakallo teki sen johtopäätöksen, että espanjan, saksan, ranskan ja englannin hallitseva kääntäjä, joka kirjallisuuden lisäksi oli opiskellut filosofiaa Helsingin yliopistossa, oli visakirjailijan teosten huippuasiantuntija myös kansainvälisesti. – – –

Tarja Roinila, joka on siis Thomas Bernhardin kääntäjä ja myös tekstien vahva analysoija, on lähde, jota kirjojen arvostelijat surutta lainailevat. Niin tekee tässäkin lajissa noviisi visakallokin: Bernhardia pidetään täysverisenä nihilistinä, mutta Roinila ei yhtynyt tähän arvioon ja visakallo peesaa tätä tietäjää: ‘Kuolemaa vastaan, kuolemaa viivyttääkseen Bernhard sanoi kyllä elämälle. Vaikka hänen tekstinsä ovat schopenhauerilaisen pessimismin ja negatiivisten tunteiden läpitunkemia, niissä tapahtuum- usein vaivihkaam – merkillinen asioiden kääntyminen päälaelleen, sen ylittyminen mitä teksti itsepintaisesti jankuttaa’

Komediaa Thomas Bernhardin Vanhat mestarit on. Eikä edes sitä maailmankirjallisuuden mustinta, ei läheskään.”

Visasitaatti 14

Visan kotimaisten kevät jatkuu. Kirjoittaja on taas näitä 2000-luvulla debytoineita, keskipohjalainen ja toistaiseksi aika suppeasta julkaisuhistoriastaan huolimatta hyvin palkittu. Kuka, mikä hienosti nimetty kokoelma?

Vastaukset viimeistään 21.3. s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Sinä uit järven keskellä, kuusten heijastamassa kehässä
olet ainoa joka esittää itseään ja valuu vettä.

On puhe rakkaudesta, siitä mitä olen sinulle tehnyt,
miten nouset ja katoat ja vain kuva jää”