Tauno Telaranta lyö syyskuisen teatterinumeron visatehtävästä tiskiin olennaisimmat faktat.

“Tulipa pitkästä aikaa varsin tuttu visasitaatti näin syksyn alkuun.

Sitaatti on norjalaisen Henrik Ibsenin vuonna 1879 kirjoittaman kolminäytöksisen näytelmän Nukkekoti kolmannesta näytöksestä, jossa Nora ja aviomiehensä Thorvald keskustelevat (Y=Thorvald ja X= Nora).

Näytelmä oli ilmestyessään kiistanalainen viktoriaanisia avioliittonormeja kohtaan sisältämänsä terävän kritiikin vuoksi. Aikanaan Nukkekoti koettiin hyvin radikaalina ja nimenomaan naisen asemaa puolustavana näytelmänä. Se oli uuden ajan ja realistisen draaman keskeinen teos. Henrik Ibsenin vaikutus suomalaiseen teatteriin ja kirjallisuuteen on ollut suuri.

Nukkekoti esitettiin Suomalaisessa Teatterissa jo vuonna 1880. Ensi-ilta muodostui merkittäväksi. Se oli silloin 22-vuotiaan Ida Aalbergin läpimurtorooli. Näytelmä aiheutti myös sisältönsä takia paljon julkista keskustelua, toimiko päähenkilö Nora oikein. Hänen käyttäytymistään, kuten lasten hylkäämistä, pidettiin tuohon aikaan täysin sopimattomana.”

Veli-Pekka Salminen muistelee menneiden aikojen teatterielämyksiä.

“Näin Nukkekodin Kansallisessa vuonna 2002: Katariina Lahden ohjaus, pääosissa Jukka Puotila ja hurmaavan energinen Minttu Mustakallio.

Mutta on myös hämärämpi muistikuva TV:n Nukkekodista. Ja voi ihme, siellähän se on parhaillaankin katsottavissa Yle Areenassa. Vuosi oli 1968 ja ohjaajana Tuija-Maija Niskanen. Norana Pirkko Peltomäki, Torvaldina Risto Aaltonen. Muista rooleista löytyvät mm. Matti Oravisto ja itse Emma Väänänen. Vau!

Ah aikoja, jolloin oli olemassa Televisioteatteri; nuoruusvuosinani se oli minulle tärkein johdatus teatterin maailmaan.
Ibsenistä noin muuten voi sanoa, että hänen näytelmänsä eivät ole aina kaikkia ohjaajia innoittaneet. Esimerkiksi Ralf Långbacka vierasti juonien asetelmallisuutta. Suurena poikkeuksena sitten Peer Gynt, josta Långbacka teki yhden uransa kohokohdista Helsingin Kaupunginteatteriin 1981.”

Kiitos vinkistä, V-P., enpä olekaan huomannut Nukekodin löytyvän myös Areenasta. Risto Aaltonen Torvaldina tuntuu täsmävalinnalta – pakko katsoa!

JUHANI NIEMI tietää toki teoksen oikein, mutta veikkaa “satoarvion” pieleen.

“Ja vastaustulva jatkunee. On tämä näytelmä nähty, ja kuuluu melkeinpä yleissivistykseen. Siis Henrik Ibsenin eniten esitetty näytelmä Nukkekoti, joka on kertomus naisen roolin muuttumisesta 1800- luvun lopulla. Näytelmä perustuu tositapahtumiin. Ibsenin tuttava Laura Kieler hylkäsi perheensä ja vaati avioeroa sillä seurauksella, että hänet suljettiin mielisairaalaan. Myös näytelmän päähenkilö Nora jättää perheensä ja lähtee elämään omaa elämäänsä.

Henrik Ibsen (1828-1906) on pohjoismaisen draamakirjallisuuden suuria nimiä, Shakespearen ohella yksi merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Joka päivä jossain päin maailmaa pyörii joku hänen näytelmistään, vain Shakespeare on suositumpi.

Nukkekoti herätti Euroopassa keskustelua naisen asemasta ja tasa- arvosta niin perheissä kuin yhteiskunnassakin. Ja keskustelu jatkuu edelleen, muutos kun tapahtuu kovin hitaasti. Nykyhallituskin leikkauksineen vaikuttaa tasa- arvokysymykseen heikentävästi. Ehkä Nukkekotia pitäisi päivittää nykyhetkeen.”

Joel Kuortti taitaa olla visan ensikertalaisia – tervetuloa mukaan keikkiin.

“Ensivaikutelma oli Minna Canth, mutta teos on varhaisempi ja lainaus on Henrik Ibsenin Nukkekodista (1879). Suomenkielinen käännös on teoksen kolmas käännös, jonka on tehnyt Eino Palola (1999). Ote on kolmannesta, viimeisestä näytöksestä, sen loppupuolelta, jossa Nora ja Torvald keskustelevat viimeistä kertaa. Keskustelu jatkuu sillä, että Nora toteaa, ettei enää rakasta Torvaldia, ja että tämä oli kohdellut häntä kuin haurasta nukkea.”

Varmemmaksi vakuudeksi Kuortti liittää vastaukseensa sitaatin kohtauksen alkukielellä.

Canthia ajatteli ensin myös Sirpa Taskinen.

“Naisen oikeudet viittaavat tietysti Minna Canthiin, mutta häneltä ei tällaista tekstiä löydy. Niinpä on käännyttävä miehen puoleen; Henrik Ibsen (1828-1906) oli eräs hänen esikuvistaan. Nukkekodin Nora se uskalsi uhmata miestään Torvald Helmeriä ja lähteä tiehensä kodistaan elääkseen itsellistä naisen elämää.”

Ossi Lehtiö pääsee vastauksensa sivupoluilla suuriin suomalaisiin sosialidemokraatteihin asti.

“Joskus me suomalaiset olemme hitaita, usein todella hitaita. Varsinkin jos kyse on eri taidemuodoista tai joskus jopa tieteestä. Visakohteen tapauksessa on käynyt toisin. Alkuteos kirjoitettiin 1879 ja suomennettiin jo vuonna 1880. Harvoin saadaan todellista taidetta näin nopeasti suomennettua. Tietenkin kaikki hömppä kääntyy suomeksi todella nopeasti, siihen ei varmaankaan suurta perehtymistä vaadita.

Päähenkilö on aviossa oleva kolmen lapsen äiti. Onneksi elämme nyt toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin tuohon aikaan oli vallalla, jopa pohjoismaissa. Saatiinhan suomenkin naisten äänioikeus vuonna 1906 ja vielä enemmän kuin muualla, eli naiset saivat mahdollisuuden olla ehdokkainen eduskuntavaaleissa ja heitä tuli 10 prosenttia uuden eduskunnan jäseniksi. Ja sitten Miina Sillanpää oli jopa ministerinä Tannerin hallituksessa. Siinä muuten kaksi suomalaisen yhteiskunnan todella suurta rakentajaa!

Kirjalla on useita suomentaja. Heistä ainakin Maila Talvio ja Eino ovat saaneet suomennoksilleen painoasun.

Ensimmäisen kerran, kun tämä näytelmä suomennettiin, niin sen nimi oli Nora, tämä on tietenkin päähenkilön nimi, eli näin siis vuonna 1880. Nykyisin siitä käytetään nimitystä Nukkekoti, joka paremmin vastaa alkuperäistä norjalaista nimeä Et dukkehjem.”

NUKKEKODIN iättömyyteen eli tehtävän ajankohtaiskytkyyn tarttuu Jari-Pekka Vuorela .

“Jaa, kukas nyt taas tänä syksynä Ibseniä esittää… Taitaa olla KOM. Ehkä nyt ei sen tähden viitsi Tampereelta lähteä. Onhan tuo yllättävää, ettei Henrik Ibsen ole tähän asti visaan ehtinyt.

Mieleen tulee kaksi Ibsenin Nukkekotia, joiden julkaisemisesta on melko tarkkaan puoli vuosisataa: Patrick Garlandin ohjauksessa Norana oli Claire Bloom, Thorvaldina Anthony Hopkins, Rankina Ralph Richardson ja Krogstadina Denholm Elliott; Joseph Loseyn tulkinnassa Norana Jane Fonda, Thorvaldina David Warner, Rankina Trevor Howard ja Krogstadina Edward Fox.

Jotain sosiaalipsykologisesti aina ajankotaista Ibsenissä on, vaikka se ei varmaankaan liity nimenomaan perheisiin tai yhteiskuntaluokkiin. Ilmeisesti Mikko Roiha on siirtänyt Nukkekodin tapahtumaympäristön 2000-luvun Suomeen.”

Roihan tuoreen tulkinnan on huomioinut myös Veikko Huuska.

“Kerrankin (jälleen) tärppäsi lennosta. Olin tässä vähän ennen Baltian turneeta silmäillyt syksyn teatteri-antia ‘sillä silmällä’. Eräs varteenotettava vaihtoehto on juuri matkani alkuun ajoittuva KOM-teatterin ensi-ilta: Henrik Ibsenin ja Mikko Roihan Nukkekoti – kohtauksia eräästä avioerosta. Eli esitys ikuisista aiheista: rahasta ja rakkaudesta, perheestä ja petoksesta.

Ohjaaja Mikko Roiha viittaa Leo Tolstoin Anna Kareninan alkusanoihin: ‘Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan’. Siispä teemaan kuuluva kysymys kuuluu: ‘Kenellä on oikeus onnettomaan avioliittoon’.

Tähän voisi psykoterapeutti Ben Furmanin kirjannimeä Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus nokkelasti soveltaen todeta: “Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onneton avioliitto”.

Siinäpä kaikki sitten olikin. Palkinto Tauno Telarannalle.

Visasitaatti 13

Visaäijän vetäydyttyä toviksi syyskesälomalle poimittiin vähän pidemmän vastausajan tehtäväksi syksyä huokuva runo.

Viime joulun tienoilla 70 täyttäneen runoilijan teoslistaan kuuluu myös vähän proosaa. 33 vuotta sitten ilmestynyt esikoisromaaninsa voisi nimensä puolesta olla vastateos 1600-luvulla ilmestyneelle puritanismin perusteokselle.

Kuka on hän, mikä kokoelma? Vastaukset vasta pe 29.9. klo 12 mennessä kirjavisa@demokraatti.fi.

”Vaahterat ja omenapuut paleltuvat
sähköt katkeilevat joka yö,
äiti itkee, kynttilät lepattavat
mustia miehiä seinille, äiti itkee sukulaisille