Visasyksyn avaussyötön antaa kokenut konkari, Veikko Huuska, jonka oma visahistoria lienee yhtä pitkä kuin itse kirjaleikkikin. Siksi lähestymistapa on mukavan tuttavallinen.

”Moi, visaisäntä rb. Kirjasyksyn avauksessa on kesän värejä, päilähdyksiä ja heijastuksia. Runoilijankin nimi on kuin itsessään silkkaa runoa, Sinivaara. Olli Sinivaara.

Onneksi Olli on tuttu mies, täältä Tampereen suunnalta, nääs: kirjoittanut (koonnut) A. Arnkillin kanssa Kirjoituksia Väinö Linnasta. Kukaan, joka kirjoittaa Linnasta ei voi olla paha!

Tärkeintä värit, hapekkaat aistihavainnot, heijastukset, valo joka laskeutuu ‘sinestä ja vihreästä’.

Kesä sentään jatkuu, kesä.”

KOKENEINTA VASTAAJAKAARTIA on myös Sirpa Taskinen, joka myös tarkentaa oikean kokoelman runon lähteenä.

”Tämänkertainen visakirjailija ei mitenkään vastaa stereotyyppistä runoilijan kuvaa. Olli Sinivaara (s. 1980) on trial-pyöräilyn moninkertainen Suomen mestari, hänen monet runonsa ovatkin syntyneet metsässä trial-pyörän selässä.

Visaruno on Sinivaaran toisesta runokokoelmasta Palava maa (2007). Hänelle myönnettiin siitä Kalevi Jäntin palkinto. Runo on myös sävelletty. Erään arvion mukaan Sinivaaran ’runokuvat ovat värikylläisiä, runokieli suoraa ja konstailematonta.’ Tunnustan nöyrästi, etten pääse lainkaan sisälle hänen runoihinsa. Ne vaikuttavat kylläkin sympaattisilta puiden ja metsän ymmärtämisineen.”

Maijaliisa Mattilalla puolestaan lienee visakokemusta noin tämän vuosituhannen verran.

”Olli Sinivaara kipuaa joissakin runoissaan Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan tasolle. Tämä on paljon sanottu nuoresta miehestä (s. 1980). Hän osaa kuunnella luontoa ja hiljaisuutta, mikä on epätavallista nykyään.

Kun hiljattain etsin hänen kokoelmiaan maan ykkösketjun kirjakaupasta, ei löytynyt ainoatakaan. Harvat (kaupalliset) runokokoelmat oli piilotettu pieneen häpeänurkkaan yhdessä uskonnollisen kirjallisuuden kanssa. Sinne löytääkseni minun piti ohittaa villalankojen, tarjottimien, pyyhe- ja pöytäliinojen, kaikenlaisen sisustuskrääsän runsaat osastot. Tällaista aikaa elämme.”

Ossi Lehtiöllä on lingvistiset motiivit kirjailijan tuntemiseen.

“Nyt sattui visan kohteeksi eräänlainen kollegani, sillä kirjoittaja on melkoinen frankofiili, niin kuin itsekin olen. Hänen tuotantoonsa kuuluu mm. kahden mielenkiintoisen teoksen – René Girardin Väkivalta ja pyhä (2004) ja Jean Baurdrillardin Terrorismin henki (2010) – kääntäminen ranskasta suomeksi. Näin minun pitäisi ainakin tietää pääkohdat hänen tuotannostaan.

Hän on monipuolisesti palkittu tuotannostaan ja saanut mm. seuraavat kunnianosoitukset ja palkinnot: Pikku-Finlandia 2000, J.H. Erkon kirjoituskilpailun toinen sija 2001, Kalevin Jäntin palkinto 2007, Ylen Tanssiva karhu -palkinto 2022.”

Juhani Niemi näki vaivaa jäljitystyössä, ja tilasi Sinivaaran runotuotannon kirjastosta. Tarkka oikea vastaus putosi Juhanin kakkosviestissä, siis pienellä viiveellä, mutta se nyt tässä tapauksessa sallittakoon.

“Varaamani kirjat saapuivat vasta tänään, joten yritän kuitenkin päivittää vastaustani vuorokauden myöhässä. Kokoelman nimi on Palava maa, eikä arvaamani Valonhetki. Sama trilogia tosin.”

Sinivaaran tunnistivat myös ilmeisesti ensikertalainen Sirkka Karsisto sekä Tarmo Tikka, Unto Vesa ja Helena Nurmio joka toteaa mukavaksi loppukaneetiksi: ” Oli todella mielenkiintoista tutustua 2000-luvun runoilijoihin, kun melkein vain Eino Leinoa tulee näin ‘heinäkuun lapsena’ kertailtua.”

Palkinto Maijaliisa Mattilalle. (rb)

Visasitaatti 11/2023

Vielä on dekkarikesää pikkuisen jäljellä, joten sukelletaan syvälle lajityypin alkujuurille. Kolmen pisteen vihje: kirjailijan toinen nimi oli Keith – ja hän käytti kirjailijanimessään vain etunimiensä alkukirjaimia.

Vain hiukan alle satavuotiaan kirjasuomennoksen takakannessa seisoo, jotta hänen rikosnovellinsa ”ovat älylliseltä ja taiteelliselta tasoltaan korkealla yli tavallisten salapoliisijuttujen. – – – Ken on lukenut nämä merkilliset jännityskertomukset, myöntää, että Sherlock Holmes on saanut XX:stä etevän kilpailijan.”

Tuon ovat oppineet tietämään myös suomalaiset tv-katsojat.

Kuka on tämä lajinsa pioneereihin lukeutuva kirjailija, mikä teos, ja kuka on hänen sankarinsa XX? Vastaukset osoitteella kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 21.8. klo 12. Yhdelle palkinto.

”Hän kuuli perämiehen lausuvan ohjeen:

’Kumpikin silmä jos kirkas on,
suunta on selvä ja vaaraton.
Jos vain toinen vilkuttaa,
laiva se pohjaan matkustaa.’

Hän kuuli Flambeaun sanovan Faushaw’lle, että se nähtävästi tarkoitti sitä, että perämiehen tuli pitää molemmat silmänsä auki ja olla valpas. Ja hän kuuli Faushaw’n sanovan Flambeaulle että se, omituista kyllä, ei tarkoittanut sitä: se tarkoitti, että kun he näkivät kaksi majakkaa, toisen lähempänä ja toisen kaukana, aivan vieretysten, kulkivat he oikeaan suuntaan, virran suuta kohti, mutta jos toinen valo peittyi toisen taa, kulkivat he kalliota kohti.”