Tuula Hynynen lähtee pitkästä aikaa mukaan visaleikkiin.

”Kyseessä on Arne Nevanlinnan Marie. Siitä, kun olen kirjan lukenut, on aikaa, mutta mieleeni on jäänyt erikoisesti Alcacen/Elsassin asukkaiden kokemusten kuvaus maakunnan siirtyessä edestakaisin Saksan ja Ranskan välillä.

Marie tuli Suomeen avioliiton kautta ja täällä suomenruotsalaiseen sukuun. Suomen yhteiskunta oli hänelle outo, esimerkiksi kun miehet lähtivät Aunuksen retkelle, hän luuli näiden lähtevän metsästysretkelle.

Veikko Huuska vastaa lyhyesti ”tässä flunssan ja matkan välissä” .

”Tuskin on mahdollista, että olisi mikään muu kuin Arne Nevanlinna (1925-2016). Hän, joka esitteli itsensä tyhjentävästi: ’Olen aktiivisesti helsinkiläinen kirjoittaja, kirjailija ja osa-aikainen arkkitehti, passiivisesti professori (h.c.), tekniikan lisensiaatti, sotaveteraani ja eläkeläinen.’

Taitokirjallisen (vert. taitoluistelu) uran avasi Marie, 2008, ja samalla heti Finlandia -ehdokkuuden. Muistan sen epäsuomalaisen keveyden, elegenssin, vireen.”

Mauri Niemi huomioi vähän tarkemmin tuota visapersoonan uraa arkkitehtuurin puolella.

”Arne Nevanlinna teki mielenkiintoisen uran arkkitehtina ja kirjailijana. Hän oli arkkitehtuurin aktiivinen ja kriittinen keskustelija. Professuureja hänellä oli yliopistoissa Suomessa ja Nairobissa Keniassa. Arvostuksesta kertoo Nevanlinnalle myönnetty professorin arvo. Kirjallinen ura alkoi hänen eläköitymisensä jälkeen.”

Myös Sirpa Taskinen on mieltynyt Nevanlinnan tyyliin.

”Olen erityisesti pitänyt Arne Nevanlinnan (1925-2016) itseironisista kolumneista kirjassa Vallan reunassa. Ynnä muita väärinkäsityksiä. Varmaan olen aikoinaan lukenut myös visakirjan Marie (2008), mutta siitä ei ole jäänyt mieleen muuta kuin ihastelu, että mies kuvaa naista eläytyvästi. En ollut siinä varmaankaan yksin. Teos oli Finlandia-palkintoehdokkaana sinä vuonna, jolloin Sofi Oksasen Puhdistus putsasi pöydän.”

LEHTIVERSION ”äänestysajankohdasta” vähän myöhästynyt Anja Valtanen arvioi Marieta näin:

”Mieleen jäi Strasbourgin vaiheet milloin saksalaisena, milloin ranskalaisena kaupunkina ja asukkaiden sopeutuminen vaihtuvaan kansallisuuteen. Iäkkään naisen ajatukset ja yksinäisyys mietitytti. Ihan mestariteos se ei taida olla, mutta virkistävä poikkeus.”

Juhani Niemi on aika lailla samoilla linjoilla.

”Romaani on tajunnanvirralla esitetty Marien elämän nykyisyyttä, menneisyyttä ja unia käsittelevä yhden päivän tarina. Marie on kiehtova kirja naisista, suvuista ja vanhuudesta. Ei ehkä suurenmoinen, mutta kuitenkin eurooppalaisen ilmava ja näkemyksellinen teos.”

Stefan Ekiltä saadaan hyvä loppukuittaus:

”Arne Nevanlinnan Mariessa (2008) yhden iäkkään ihmisen viimeisen päivän tajunnanvirtaan on mahtunut eurooppalaisen 1900-luvun useita olennaisia palasia.”

Teoksen tunnistivat myös Helena Nurmio, Tarmo Tikka ja Unto Vesa. Palkinto Tuula Hynyselle.

Visasitaatti 7

Pääsiäisestä johtuvien hankalien painoaikataulujemme vuoksi visa piti jättää edellisestä printtilehdestämme pois, joten tällä seiskatehtävällä vastausaikaa on aina torstaihin 24.4. asti. Siksi vähän niukemmin vihjeitä – vain avainsanat Havaiji, New York, matkailu, globaali bestseller 2015 – ja vähän enemmän sitaattia. Palauteosoite tuttu kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Hänen tunteensa Judea kohtaan olivat monimutkaiset. Jude oli hänelle rakas – se puoli oli yksinkertainen – ja hän pelkäsi Juden puolesta ja tunsi itsensä toisinaan pikemminkin vanhemmaksi veljeksi ja suojelijaksi kuin ystäväksi. Hän tiesi, että Jude pärjäisi ja oli aiemminkin pärjännyt ilman häntä, mutta toisinaan hän näki Judessa piirteitä, jotka tekivät hänet levottomaksi ja saivat hänet tuntemaan itsensä sekä avuttomaksi että paradoksaalista kyllä entistä päättäväisemmäksi auttamishalussaan (vaikka Jude harvoin pyysi minkäänlaista apua).”