Perussuomalaiset on keskiviikkoisen Helsingin Sanomien kyselyn mukaan nostanut kannatustaan vuodessa liki 5 prosenttiyksikköä.

Takamatka pääministeripuolue kokoomukseen on kaventunut 1,9 prosenttiyksikköön. Kyselyn virhemarginaali on 1,8 prosenttiyksikköä.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa kokoomus ja perussuomalaiset taistelevat tällä vauhdilla oikeiston herruudesta.

Kannatus tuli tuolloin rajusti alas ja puolue hajosi. Hallitukseen jäänyt ministerisiipi siniset lakkasi vaaleissa olemasta.

Jussi Halla-ahon johdolla oppositioon siirtynyt perussuomalaiset nousi suosta ja on sen jälkeen vakiinnuttanut asemansa suurena puolueena.

Puolueet ovat hyvin erilaisia. Kokoomuksen tarina on vanhempi kuin itsenäinen Suomi, perussuomalaisten poliittinen nousu kytkeytyy suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen 2000-luvulla.

TUO UUSI vuosituhat alkoi Nokia-Suomessa, joka tulvi rahaa ja optimismia. Parhaiten fantastisen yleistunnelman sanoitti poliittisen mainonnan ”kvanttihypyn” yhdessä mainostoimisto Bob Helsingin kanssa tehnyt kokoomus, joka lanseerasi Toivo-kampanjansa eduskuntavaaleissa vuonna 2007.

Bobin kirjaamien teesien mukaan kokoomuslainen ei puolueen viestinnässä hävennyt olla innostunut.
Hän tiesi, ettei toivoa ole ilman positiivisuutta.
Hän ei heittänyt lokaa, vaan pyrki sanomaan jotain kivaa niistä, jotka olivat häntä vastaan.
Hän ymmärsi, että vastakkainasettelun aika on ohi.
Jos häntä vastaan hyökättiin, hän ei provosoitunut.

Toivo kuivui nopeasti kokoon. Kun kokoomus nousi pääministeripuolueeksi keväällä 2011, vaalivoitosta sikisi kokoonpanoltaan yltiöoptimistinen Jyrki Kataisen sateenkaarihallitus, joka niitti satoa Yhdysvaltain asuntomarkkinoilta alkaneesta talouskriisistä ja Nokia-Suomen alasajosta.

Toivo-kampanjasta tulee keväällä kuluneeksi 20 vuotta, entiseen kasvuvauhtiin ei ole palattu vieläkään.

PERUSSUOMALAISTEN iso jytky keväällä 2011 syntyi talouden alamäen luomasta toivottomuudesta.

Puolue on alusta saakka hyödyntänyt kampanjoissaan toivon sijaan kaunaa ja pelkoa. Kohde on vaihdellut EU:sta ja eliitistä Suomeen saapuviin maahanmuuttajiin.

Toivon horisontti on perussuomalaisessa visiossa siintänyt kaukana kuvitellussa menneisyydessä, jonka puolue haluaa palauttaa.

Petteri Orpo on kokoomuksen puheenjohtajana toivo-aikakauden kasvatti. Edeltäjiensä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin tavoin Orpo ryöstöviljelee yltiömyönteisiä ilmaisuja.

Suomen talouden käänne on ollut Orpon mukaan viimeiset kaksi vuotta nurkan takana.

Puheet ovat uusinta suhdannekehitystä lukuun ottamatta olleet enimmäkseen katteettomia.

ORPON toivoaiheinen hehkutus on saanut hallituksen narratiivissa rinnalleen perussuomalaisten rasistiset möläytykset.

Myönteisyyden sijaan hallituskumppani on ollut avoimen vahingoniloinen pääministeripuolueen tämän kesän Garden-tukikohuista sekä ponnettomista törkypuheiden kurinpalautusyrityksistä.

Orpon hallituskaudella perussuomalaiset on ottanut haltuunsa myös kokoomuksen perinteistä tonttia ylimmäisenä talouspuolueena.

Taistelu oikeiston äänistä voi muodostua kovaksi myös kokoomuksen sisällä, varsinkin kun puolueen oikea laita toivoo omiltaan avoimesti perussuomalaisempaa otetta.

Jos gallup-johtaja SDP pitää vaaleissa pintansa, hallitusneuvotteluista tulee näistä lähtökohdista vaikeat. Mikäli oikeistohallitus jatkaa, sen linja on todennäköisesti nykyistä perussuomalaisempi.

Korjattu klo 11.44 kokoomuksesta tuli pääministeripuolue keväällä 2011, vuoden 2007 vaalit voitti keskusta.