Paavola kertaa tiedotteessa, että useat työnantajien edustajat ovat vaatineet lainsäädännön muuttamista ja henkilöstömitoituksien pienentämistä tai lain määräysten soveltamiseen lykkäysaikoja. Paavolan mukaan asian kommentoijat eivät näytä muistavan sitä, miksi henkilöstömitoituksista oli laissa säädettävä.

Vuonna 2013 voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa määrättiin, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat yksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Paavolan mukaan säädöksiä ei riittävästi noudatettu ja vanhusten oikeuksia rikottiin törkeästi.

Vuonna 2018 vanhustenhuollon kriisi nousi voimakkaammin julkisuuteen alan työntekijöiden ja vanhusten omaisten runsaiden yhteydenottojen jälkeen.

Paavolan mukaan vanhustenhoidon henkilöstöpula sekä vanhuksille sopivien hoitopaikkojen puute aiheuttavat koko sosiaali- ja terveydenhuollossa vakavan häiriötilan. Hän varoittaa, että tulevina vuosina sairaaloiden sekä sote-keskusten päivystykset sekä vuodeosastot tulevat olemaan nykyistäkin ruuhkaisempia, jos tätä ei tiedosteta. Tilannetta pahentavat vielä voimakkaasti lisääntyvä vanhusten palvelutarpeiden kasvu sekä hoitoalan vetovoiman puute, hän muistuttaa.

Paavolan mukaan hoitajapulaan on mahdollista löytää ratkaisu. Hänen huomauttaa, että ongelmaa eivät ratkaise kauniit puheet ja hyvät aikomukset, vaan se vaatii päättäjiltä todellista tahtoa sekä lisärahoitusta.

– Vetovoimaan pystytään vaikuttamaan huolehtimalla hoitohenkilöstön riittävästä määrästä sekä asianmukaisista työoloista sekä palkkauksesta. Ne eivät ratkea itsestään, vaan niihin tarvitaan ihan oikeaa rahaa sekä poliittisten päättäjien todellista tahtotilaa, Paavola toteaa.