Perussuomalaisten (8,6%) lievästä pudotuksestakaan ei ollut enää apua, kun puoluekokouksiaan kesäkuussa pitäneet keskusta, kokoomus ja vasemmistoliitto nostivat suosiotaan.

Muutama lisähuomio vielä SDP:n numeroista:

SDP:n kannatus on nyt alempana kuin kertaakaan viime elokuun jälkeen.

SDP:n kannatus on edelleen 1,7 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin kevään 2015 eduskuntavaaleissa.

Entä nyt sitten? Mitä politiikassa tapahtui kesäkuun aikana, kun haastattelut tehtiin 8.6.–5.7.2016?

Niin sanottu kilpailukykysopimus tuli maaliin. Hallitus sai sulan hattuunsa saatuaan suurin piirtein haluamansa.

Neljä puoluetta piti puoluekokouksen, ja kolme (kokoomus, vasemmistoliitto, RKP) valitsi itselleen uuden puheenjohtajan. SDP oli paitsiossa ainakin mediahuomiossa, kun muiden puolueiden asiat ja henkilövalinnat nousivat huomion keskiöön. 

Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen loikkasi SDP:n eduskuntaryhmään. Siirto herätti voimakasta keskustelua demarien sisällä, mikä nousi otsikoihin muuallakin.

Eero Heinäluoma ilmoitti, ettei pyri SDP:n ehdokkaaksi seuraavissa presidentinvaaleissa. Jutta Urpilainen kertoi Demokraatissa harkitsevansa vakavasti ehdolle pyrkimistä. Heinäluoma ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoivat kannattavansa Urpilaisen ehdokkuutta.

Britannia äänesti EU-eron puolesta. Siitä Suomessakin virinnyt keskustelu nosti perussuomalaisten kannatusta mittausjakson lopulla.

Kuukausi sitten kirjoitin, että vaalikauden trendejä ovat olleet suuruusjärjestyksessä perussuomalaisten romahdus, vihreiden nousu ja SDP:n paluu kärkikahinoihin. Juuri nyt näyttää siltä, että SDP:n ja perussuomalaisten “kohtalonyhteys” pätkii.

Perussuomalaisten kannatus on noin 9 prosenttiyksikköä alempi kuin eduskuntavaaleissa, mutta SDP:n kannatus on “vain” pari prosenttiyksikköä korkeammalla. Vain pieni osa perussuomalaisia äänestäneistä mutta heidät hylänneistä ilmoittaa nyt kannattavansa SDP:tä. 

Kannattaa myös huomata, että nurinasta huolimatta pääministeripuolue keskustan suosio on nyt täsmälleen sama kuin eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen kannatus on jopa korkeammalla kuin vaaleissa. Heidän kannattajansa eivät siis ole ainakaan suuresti tyytymättömiä tehtyyn politiikkaan, liki päinvastoin.

Demarit tarjoavat suosionsa sukelluksen syiksi tutulta kuulostavia seikkoja: muun muassa median oikeistolaisuutta, pelkän oppositio-arvostelun tuoman hyödyn lakipisteen saavuttamista ja jo ohittamista, omien aloitteiden puutetta ja viime kesien gallupien trendinomaista kannatuksen laskua (SDP:n kannatus oli tasan vuosi sitten Ylen kyselyssä 14,6% ja vuotta aiemmin alimmillaan 13,8%).

Samaa mieltä siinä, että SDP:n näkyvyys nimenomaan omien aloitteiden esittelyssä ja ajamisessa on jäänyt muiden puolueiden jalkoihin. Ikuisuusongelmia ovat puolestaan tulevaisuuden suuret kysymykset, joihin SDP:ltäkin tulisi löytyä ratkaisuja. Etenkin vihreät hyötyvät aktiivisuudestaan. Myös SDP voi hyötyä positiivisesta aktiivisuudesta.

Sen sijaan sen varaan en laskisi liikaa, että kannatus nousisi syksyllä jotenkin itsestään ja että kannatus ikään kuin vastustamattomasti laskisi aina kesäisin. SDP:n kannatus oli 20,8% kesäkuussa 2012, kun se oli saman vuoden helmikuussa tasan 16 ja joulukuussa 17,9%.