Jokin aika sitten selvisi, ettei sote-uudistuksen suureksi säästöjen lähteeksi brändätty sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistäminen käytännössä toteudukaan. Sosiaalipalvelut jäävät perustuslaillisten ongelmien vuoksi pois perustettavista sote-keskuksista, joten niitä ei koske myöskään kokoomuksen taikasauvasta irronnut asiakkaan valinnanvapaus.

Taustalla vaanii myös paljon puhuttu lobbarirekisteri. Miten sote liittyy lobbareihin? No siten, että terveysfirmat saavat sen mitä ovat hakeneet eli rahaa. Julkisista terveyspalveluista aimo siivu ajetaan markkinoille ja poliitikkoja lobanneiden firmojen asiakkaat voittavat lotossa. Soten tavoitteet ehkä vesittyvät mutta rahantulon näkökulmasta se on aika kehällinen asia.

Tiedämme politiikasta terveysbisnekseen loikanneiden kokoomuslaisten nimet, mutta emme tiedä kuinka paljon ja keitä on asiassa lobattu.

Alkoholia myyvät firmat ovat maksaneet vaalirahaa muun muassa kansanedustaja Jaana Pelkoselle (kok.). Sisässä on lakiesitys joka veisi toteutuessaan metsään Suomen poliisin ja räjäyttäisi sote-kustannukset. Itsensä ennenaikaiseen hautaan, työkyvyttömyyteen ja perhehelvettiin juovien suomalaisten määrä kasvaisi. Alkoholi on myönteinen juttu, samoin eurooppalaisuus, terassit, valkoviini ja auringonpaiste. Mikään edellämainituista ei ole.

Sote, alkoholilaki ja taistelu poliisien resursseista ovat esimerkkejä hallituksen poliittisesta puuhastelusta, jossa oikea käsi hapuilee turhaan vasemman jalan saapasta pimeässä eteisessä.

Myös alkoholilakia on lobattu. Miten paljon ja keiden muiden kuin panimoteollisuuden toimesta? Emme tiedä.

Lobbarirekisteristä voisi olla apua. Samoin eduskunnan vierailijalistoista.