Juha Hurmeen voitokkaasta ”Niemi”-teoksesta toki tuli – vähän yllättäen, mutta ilahduttavasti – koko vuoden 2017 myydyin kotimainen kaunokirja, mutta muuten Jaakko Yli-Juonikkaan tai Miki Liukkosen perinteisiä kerrontamuotoja pirstaleiksi lyövät tiiliskiviromaanit tai Hanna Haurun alle 120-sivuinen tiheäksi pakattu pienoisromaani eivät ehkä olleet niitä Finlandia-nominaatteja, jotka libristien toivelistoilla keikkuivat  kärjessä. Muista Finlandia-ehdokkaista yksikään ei yltänyt kotimaisten kaunokirjamyynnin top-20:een.

Kirjavuosi 2017 oli myynnillisesti silti  valoisa, sillä kirjojen kokonaismyynti kasvoi reilut viisi prosenttia. Mikä mahtaa olla tulos tältä vuodelta, sillä juuri julkistetun Finlandia-listan voisi uskoa kirvoittavan kirjakauppiailta äänekkäät ja pitkään (ainakin joulumyyntiin saakka) kestävät suosionosoitukset?  Nyt ei ehdokaskirjoissa kokeilla, ei kikkailla, vaan oikeastaan kaikki kuusi ehdokasta ovat ehtoja lukuromaaneita. On tarttuvia tarinoita, vahvoja päähenkilöitä. Sivujakin on sopivasti: teoksista tuhdein  taitaa olla noin  550-sivuinen – puolet vähemmän kuin Liukkosella vuosi sitten.

Kustantajillekin ne ovat oletettavasti kiitollisia markkinoitavia. Katja Kettu ja Pauliina Rauhala ovat olleet teostensa (myös edellisten) tiimoilta mediassa runsaasti esillä,  Lars Sund ja Jari Järvelä ovat molemmat jo useampikertaisia Finlandia-ehdokkaita samoin kuin Olli Jalonen, joka palkinnon on kertaallen(”Isäksi ja tyttäreksi, 1990) myös jo voittanut. J. Pekka Mäkelä on suurelle yleisölle tästä joukosta se tuntemattomin tapaus, mutta kun hänen ”Hunan”-teoksensa historiallisena ja vähän sukuromaaninakin lukijoille sopivasti markkinoidaan, niin avot, kyllä lähtee.

Finlandia-mittelön ”semifinaali” (alkukarsinnoista vastaavat kustantajat itse) oli tänä vuonna täysin naisten juttu, sillä valintalautakunnan muodostivat kirjallisuustieteen professori Heta Pyrhönen (puheenjohtaja), toiminnanjohtaja Anne Helttunen sekä maajohtaja Marjo Tuomikoski.  Ahtaan sukupuolittuneesti maailmaa katsova saattaisi raadin kokoonpanoon tuijottaessaan pitää pienenä yllätyksenä, että ehdokaskirjasatsissa miehet ovat kuitenkin määrällisesti enemmistössä. Mutta minä en, ja koska vastakkainasettelun aika on ohi, niin mitäpä siitä.

Sitä paitsi nyt vallassa oleva Finlandia-diktaattori Seppo Puttonen voi hyvinkin syöttää pallon takaisin, ja valita jomman kumman naisista palkinnonsaajaksi. Jos tämänaamuisen ehdokkaiden julkistustilaisuuden fanituksesta tekisi korvamääräisellä desibelimittauksella päätelmiä, Katja Kettu voisikin olla vahvoilla. Kaikkein eniten hihkuntaa nostatti kuitenkin – yllätys yllätys – joukon nestori Lars Sund.

Spekulaatioille on kaikissa Finlandia-kategorioissa nyt vajaa kolme viikkoa aikaa. Tässä turnauksessa ei oikeasti ole ennakkosuosikkeja, sen ovat aiemmat vuodet osoittaneet. Palkinnoista päättävä diktaattorikolmikko Virpi Suutari, Riku Rantala ja Seppo  Puttonen on tänä vuonna mukavasti ennalta-arvaamaton.  En minä ylläty, vaikka elokuvaohjaaja Suutari valitsisi loisten elämää käsittelevän kirjan Tieto-Finlandian saajaksi, seikkailuhullu Rantalan suosikki lasten ja nuortenkirjallisuuden  kategoriassa olisi suomenruotsalaisten Sanna-Sofia Vuoren ja Linda Bondestam Ägget-kuvakirja ja Puttosen…