D-analyysit

Konkarilta tyly ennuste Suomen olympiatoiveille: ”2–3 mitalia”

Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Pyeongchangin talvikisojen avaus on vain torvien töräystä paitsi. Kisalajeja on 11. Suomi lähettää kisoihin 102 urheilijaa mitalimetsästykseen. Ja saman mokoman verran muuta kisaväkeä.

Kerrataanpa hieman menneitä julkituotuja ajatuksia.

Lähtökohtamme ovat kepeät. Maastohiihdossa vain Krista Pärmäkoski on yhtenä ylitse muiden. Suomen paras urheilija Iivo Niskanen viime vuodelta ailahtelee. Samoin Matti Heikkinen kuten myöskin Ristomatti Hakola. Yhdistetyn Eero Hirvonen ja Ilkka Herola kolkuttelevat kärjen tuntumassa, mutta vain oven pielessä.

Mäkimiehet ja yksi nainen ovat iloisia päästessään 30 parhaan joukkoon. Hurjapäiset lumilautailuedustajamme Enni Rukajärvi, Eetu Piiroinen ja Roope Tonteri tekevät volttejaan kyllä maailman huipulla ja siksi mekin kohdistamme valokeilan heihin. Alppilajeissakin ollaan mukana, ja se on jo sinällään saavutus.

Pikakiitäjä Mika Poutala on kovilla, kun rapakon takaiset miehet saapuvat mitanottoon. Taitoluistelija Emmi Peltonen on oppimatkalla. Hän ottaa tuntumaa olympiakisoihin, joiden tunnelma on tuttu isä Villelle ja isoisä Esalle jo menneiltä vuosilta.

Mitaliodotuslistalle nousevat niin miesten kuin naistenkin lätkäjengit. Sekä tietysti hyvä hiihtäjä, mutta ampumisessa epätarkka Kaisa Mäkäräinen. Mäkäräinen Suomen valttikortti useammallakin mitalilla, mikäli luotien sihti on kohdallaan.

Olen jo aikaisemmin povannut Suomelle 2–3 mitalia, ja näissä luvuissa pysyn edelleenkin. Kisat ovat Norjan juhlaa sukset jalassa.

Politiikka kuuluu urheiluun, mutta kyllä siinäkin joku tolkku tulee olla.

KOK:n jäsenet ovat useilta osin korruptoituneita eli lahjottuja myöntäessään kisapaikkoja eri puolille maailmaa. Nyt nämä samat henkilöt ovat ryhtyneet jakamaan dopingtuomioita varsin hämmästyttävällä tavalla.

Erikoisesti Venäjä on maalitauluna. On syntynyt jopa sellainenkin tilanne, että kansainvälinen hiihtoliitto ei näe venäläisen Sergei Ustjugovin mc-kisaamiselle mitään esteitä, mutta KOK ei päästä häntä olympialadulle.

Viimeisin käänne oli urheilijan oikeusturvaliokunnan kannanotto kelpuuttaa 28 pannaan julistettua venäläishiihtäjää osanottokelvollisiksi. KOK taipui tämän jälkeen hyväksymään heistä 13 mukaan. Sirkus jatkuu.

Yhtä epäasiallista on Venäjän lipun käyttökielto. Politiikka kuuluu urheiluun, mutta kyllä siinäkin joku tolkku tulee olla.

On hyvä, että dopingin käyttöä valvotaan, mutta sen tulee kohdistua nimenomaan tulevaisuuteen. Ei ole mitään järkeä ryhtyä rankaisemaan ennakkoon nykyurheilijoita jos maa on aikanaan rikkonut sääntöjä.

Pitäisikö vaikkapa Kiina sulkea MM-kisoista siksi, kun sen naisuimarien epäiltiin voittaneen Roomassa 1994 uinnin kaikki maailmanmestaruudet dopingin avulla. Tai Saksa ulos kaikista kisoista DDR:n rikkomusten takia?

KOK:n nykypäätöksissä leijuu vahvana koston ja oman edun tavoittelu.

Olemme urheilussakin usein jälkijunassa hitaina hämäläisinä jääräpäinä.

Väliaika- vaiko yhteislähtö? Pertsa vaiko vapaa? Yleisö on kiinnostunut molemmista. Siksi niissä kisaillaan tasapuolisesti.

Suomalainen pitkän matkan hiihtäjä Pauli Siitonen toi vapaan luistelutyylin valikoimaan, mutta sen omivat norjalaiset ja voikin sanoa, että siitä lähtien Norjan hiihtäjät ovat olleetkin latujen kuningasluokkaa. Muistettakoon myös viime vuosisadalta Falun. Mietaa hiihteli silloin vielä puusuksilla kun muut survaisivat muoveilla ja muilla kuiduilla.

Me olemme urheilussakin usein jälkijunassa hitaina hämäläisinä jääräpäinä.

Taitaisi muuten yleisurheilussa olla perin hullua kilpailuttaa juoksijat yhteisstartin sijaan väliaikastarteilla tasa-arvon vuoksi! Eipä silti, starttaavathan maratoonarit ja kävelijätkin jo nyt samalta viivalta.

Lääkäri tiesi parannuskeinoksi uinnin.

Katoavaista on mainen kunnia. Kun 1990-luvun maailmanennätysuimari, maailmanmestari ja olympiahopeaa sekä muita mestaruusmetkuja kauhonut maailman huippu-uimari Jani Sievinen poti hiljattain lonkkakipuja, niin hän meni lääkärin pakeille.

Lääkäri tiesi yhdeksi parannuskeinoksi uinnin. Siksi hän kysyikin, tietämättömänä potilaansa urheilusaavutuksista, että ”osaatteko uida”?

Taisivatpa Janin leuat loksahtaa.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat