Patti Smithin Huvila-keikka Helsingin juhlaviikoilla kesän 2005 viimeisenä päivänä on ankkuroitunut mieleeni yhtenä parhaista rock-konserteista, joihin on ollut tuuria osallistua.

Sen jälkeen Smith on vieraillut Suomessa useammankin kerran, ainakin Provinssirockissa, Musiikkitalossa, Tampere-talossa, Pori Jazzissa, Ruisrockissa ja Flow-festivaalilla, mutta kaikki nuo keikat ovat jääneet eri syistä allekirjoittaneelta väliin.

– Meistä tuntui silloin kun olisimme lähdössä Kuuhun, Smith paljasti täpötäydelle Kulttuuritalolle, jonka yleisöstä äkkituntumalta ainakaan puolet, itseni mukaanlukien, ei tuolloin 47 vuotta sitten ollut Kuuta nähnytkään.

Smith muisteli, että kyse olisi ollut helmikuusta, mutta keikka oli kuitenkin syksyllä 1976.

Esikoislevy, jälkeenpäin yhtenä punkin henkisistä lähtölaukauksista pidetty Horses, oli ilmestynyt edellisenä vuonna.

Hajamielisyyttään Smith osoitti vielä charmantimminkin. Ensimmäisen biisin Waiting Undergroundin (1997) jälkeen hän katosi hetkeksi lavan takanurkkaan setvimään asioita ja palasi kertomaan, että oli unohtanut laittaa jalkoihinsa samat kengät jotka hänellä oli soundcheckissa. Kultsan lattia kun on niin liukas.

Patti Smithin jalkineshow on ohi, basisti Tony Shanahan auttaa ylös ja keikka voi palata normaaliin. (Kuva Jukka Sammalisto)

SMITH JAKSOI odotella oikeita kenkiään vielä My Blakean Yearin (2004) verran, minkä jälkeen seurasi hupaisa vaihto-operaatio. Se vaikutti suunnittelemattomalta, sen verran haparoiden muu bändi hoksasi ruveta soittamaan taustalla These Bootsia.

Konstailemattomaan, mutta välillä, esimerkiksi komeassa Beneath the Southern Cross -kappaleessa (1996), The Doors -henkiseen hämyiseen yhteissoittoon innostuneeseen bändiin kuuluivat basisti Tony Shanahan, rumpali Seb Rochford ja kitaristi Jackson Smith.

Setin jälkeen Smith tuli poikansa Jacksonin kehottamana vielä pahoittelemaan, että oli puhunut Reykjavíkista Helsingin sijaan. Itse en sellaista virhettä kuullut.

Kokonaisuutena en totta puhuen uskaltanut odottaa Smithilta aivan 18 vuoden takaista korkeimman mahdollisen energiatason täyslaidallista. Smith oli silloin kuitenkin vielä vetreä 58-vuotias, nyt jo varsin seesteinen, jopa vähän pöllämystynyt 76-vuotias.

Hän hallitsi perinteisen draaman kaaren taiten edeten rauhallisesta ja etäisemmästä alusta kohti rutistavampaa, läpitunkevaa loppua.

Runouden pohjalta alun perin rockiin heittäytynyt artisti aloitti illan runollaan The New World, joka oli varsin viatonta optimismia lietsova muistutus perinteisestä ”autiomaa muuttuu puutarhaksi” -kaavasta.

Hyvästien henki kuitenkin hallitsi konserttia. Illan aikana kuultiin tribuutteja hiljattain edesmenneille kollegoille. Edellä mainittu Beneath the Southern Cross kunnioitti vielä vajaa vuosi sitten Suomessakin esiintynyttä Jeff Beckiä. Niin ikään tammikuussa kuollutta entistä kumppaniaan Tom Verlainea Patti taas muisti tämän Television-yhtyeen biisillä Guiding Light.

Pissing in a Riverin (1976) Patti omisti Tina Turnerille, josta viime viikkoina viljellyt, aidosti hurmioituneet adjektiiviryöpyt soveltuisivat monin osin myös Pattiin, vaikka kulttuurinen ja esteettinen viiteryhmä onkin vähän reunemmalta.

HARMAAHIUKSISESSA Smithissa on vähän noitaa, maahista ja kivierämaan karismaattisen karua kadun kulkijaa, mutta ennen kaikkea hän on taiteellinen kanssasielusi, joka muistuttaa ja huutaa kohtuullisen vihaisena ja palavana oikeuksiesi puolesta vielä silloinkin, jos itse uuvut. ”Käyttäkää ääntänne”, oli hänen viimeinen viestinsä konsertissa.

Sitä ennen oli kuultu avoimen poliittinen paluuhitti People Have the Power (1988), joka oli aikanaan sytyttävine uptempoineen mitä innoittavin, mutta myös aika erilainen ensitutustuminen Pattiin monille meistä, jotka olimme myöhästyneet punkista. Konsertissa kerrostuivat tasapainoisesti kaikki Gloriasta (1975) miltei puolen vuosisadan ajan kiihkeinä versoneet raivot ja raukeudet.

Mieleenpainuvimman vaikutuksen teki Nine (2012), johon Smith johdatti tarinallaan kapteenista, jonka laiva ei suostunut seilaamaan merellä vaan nousi varpusten mukana yläilmoihin, pilviin ja yötaivaalle, linnunradalle, jolle saavuttuaan kapteeni näki äitinsä kasvot aluksensa päällä.

Patti Smith esiintyy bändinsä kanssa Kulttuuritalossa vielä tänään 12.6. ja Tampere-talossa huomenna 13.6. Lisäksi hän ehti maanantaipäivänä signeeraamaan kirjaansa Oodi-kirjastossa Helsingissä.