Selvitykset kertovat, että peruskoululaisten määrä laskee tällä alueella viidessä vuodessa noin 7000 oppilaasta 6000 oppilaaseen.

Samalla eläkeläisten osuus kasvaa neljännekseen koko väestöstä, ja maahanmuuttajien osuus nousee viidestä prosentista jo kymmeneen. Kaupungin vuosittainen yhden prosentin väestönkasvu perustuukin käytännössä kokonaan maahanmuuttoon.

Tällaista taustaa vasten olemme parhaillaan laatimassa Seinäjoen uutta kaupunkistrategiaa. Edellinen strategia tehtiin ennen Ukrainan sotaa – aikana, jolloin maahanmuuttajien osuus oli vasta noin kaksi prosenttia, eikä lapsiluvun lasku ollut vielä yhtä rajua. Nyt lähtökohdat ovat toisenlaiset, ja tulevaisuuden väestöpohja on muuttumassa nopeasti.

SAMA HAASTE koskee myös nykyistä – ja varsinkin seuraavaa – maan hallitusta. Suomessa väestö ikääntyy, lapsia syntyy entistä vähemmän ja työperäinen maahanmuutto kasvaa.

Silti meidän on pystyttävä turvaamaan palvelutaso ja huolehtimaan siitä, että työvoimaa on jatkossakin riittävästi. Lasten määrän lasku on ollut faktaa jo pitkään, vaikka viimeisimmät ennusteet vihjaavatkin, että aivan pohjimmaiset vuodet ovat ehkä takana.

Suomeen riittää vetovoimaa, mutta pitovoimaa meidän on rakennettava yhdessä – kaupunki kerrallaan. Miten tavallinen kuntalainen voi siihen vaikuttaa?

Seinäjoen nepalilaistaustainen kaupunginvaltuutettu Gavin Rijal (sd) tiivisti asian taannoin valtuustossa täysin yksinkertaisesti, mutta kauniisti:

“Kun näette kaupungilla maahanmuuttajan, tervehtikää häntä. Se luo tunteen, että hän on täällä tervetullut. Pieni ele, jolla on suuri merkitys.”

Gavinin neuvo on helppo ottaa käyttöön. Pitovoima ei synny pelkistä strategioista tai investoinneista – se syntyy arjesta, katseista ja tervehdyksistä.

Meistä jokainen voi omalla pienellä teollaan tehdä Seinäjoesta ja Suomesta paikan, johon halutaan jäädä.

Pienistä eleistä se alkaa.

Kirjoittaja on SDP:n puoluevaltuutettu, kuntapäättäjä sekä rakennusinsinööri Seinäjoelta.