Demokraatti sai yhteydenoton kansalaiselta, joka oli huolissaan kovassa pakkasessa telineitä rakennustyömaalla purkaneista työmiehistä. Hän oli huolissaan työntekijöiden hyvinvoinnista, koska pakkaslukemat näyttivät yhteydenoton aikaan Tampereella 26 astetta ja aamulla pakkanen oli paukkunut vielä kireämmin.

Telineitä kirpeässä säässä purkamassa on Telinemestari-yrityksen työntekijöitä, asennustyönjohtaja Kari Haapalehto kertoo. Haapalehdon mukaan yritys ei ole asettanut työnteolle erityisiä pakkasrajoja, mutta työntekijöillä on mahdollisuus myös kieltäytyä työstä.

– Talvivaatteet ja pakkaskintaat on tarjottu kaikille. Sormet on meillä se, mikä meinaa jäätää, jos jäätää, mutta nyt on hyvät kintaat pojilla, Haapalehto kertoo.

– Meillä on tuossa myös sosiaalitilat, mihin pääsee lämmittelemään ja taukoja voi pitää tiheämmin. Kukaan ei ole nyt valittanut, että palelee.

Rakennuksilla on kesäisin tarjolla toisenlaisia ääriolosuhteita, niihinkin pitää varautua. Helteilläkin taukoja pidetään useammin.

– Helteellä ei pysty yksinkertaisesti työskentelemään, tämä on raskasta työtä. Toisaalta tämä on pakkasella kivempaa, kunhan katsoo, että sormet pysyvät sulana.

LAKISÄÄTEISIÄ pakkasrajoja ei ole, mutta työturvallisuuslaissa on säädetty työnantajan velvollisuuksista. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, että työn tekeminen on turvallista ja terveellistä.

– Työnantajan pitää tehdä riskinarviointi ja huomioida muiden vaaratekijöiden lisäksi myös esimerkiksi työympäristön lämpöolot, Työnterveyslaitoksen erikoistutkija Kirsi Jussila kertoo.

Jos työhön liittyy alhaisessa lämpötilassa työskentelyyn liittyviä riskejä, työnantajan pitää huolehtia asianmukaisesta suojauksesta, kuten standardien mukaisesta kylmänsuojavaatetuksesta, hän sanoo.

– Mitään eksakteja pakkasrajoja ei voida sanoa, koska siihen vaikuttaa hyvin monikin muu tekijä kuin pelkästään lämpötila. Työn fyysisyys vaikuttaa paljon. Esimerkiksi elintarviketeollisuudessa saatetaan tehdä hyvin kevyttä työtä, jossa seisotaan paljon tai tehdään hyvin kevyttä työtä. Silloin keho ei tuota lämpöä ja se tarvitsee enemmän suojaa kylmää vastaan.

Rakennusalan työehtosopimusten mukaan työmailla tulee määrittää pakkasraja, jolloin työmaalle ei tarvitse mennä. Työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen kertoo, että pakkasrajoista sovitaan tyypillisesti työmailla hyvissä ajoin ennen talvikauden alkua.

– Ne ovat asettuneet 15-20 pakkasasteen haarukkaan. Jossain voi olla vähän kovempiakin rajoja riippuen alueesta. Niissä huomioidaan esimerkiksi täällä Etelä-Suomessa meren kosteus ja tuulen vaikutus, joka lisää pakkasen purevuutta.

Pakkasraja voi olla joissain tapauksissa huomattavasti alhaisempi, kun esimerkiksi julkisivurappauksessa ja muurauksessa käytettävät materiaalit asettavat lämpötilan vähimmäisrajat.

– Vaatimuksia asettavat myös koneiden ja laitteiden valmistajat. Esimerkiksi nostureiden tai muiden koneiden käyttö ei tietyn pakkasrajan ylittyessä ole enää turvallista, Jääskeläinen kertoo.

Hän korostaa, että työnantajalla on tosiasiallinen vastuu päättää, milloin töitä tehdään.

– Työnantajan täytyy osata sanoa, myös että hold your horses nyt, että nyt ei tehdä töitä. Vastapuoli tässä varmaan on se, että aikataulut ovat niin kiireelliset, mutta kyllä siinä saa antaa piut paut aikatauluille – turvallinen työskentely on prioriteetti ykkönen, hän sanoo.

Jääskeläinen huomauttaa, että ongelma pakkasen aiheuttamista rokulipäivissä on työntekijän näkökulmasta huoli toimeentulosta.

– Toivottavasti siinä ei tule semmoista, että sen toimeentulon varjolla on pakko tehdä töitä, Jääskeläinen sanoo.

Pakkasen aiheuttamilta sääestepäiviltä talonrakennusalalla tai metsäalalla työskenteleville rakentajille maksetaan täyttä työttömyyspäivärahaa, A-kassa kertoo. Tällöin työmaalle pitää olla sovittuna ennalta asetettu pakkasraja. Jos sääesteen sattuessa hakee päivärahaa ensimmäistä kertaa tai työssäoloehto on täyttynyt uudelleen, on luvassa seitsemän päivän omavastuuaika eli karenssi. Käytännössä parilta pakkaspäivältä ei siis välttämättä päivärahaa saa.

PAKKASESSA työskentelyyn ja sen huomioimiseen Työterveyslaitoksen ja Rakennusliiton vinkit ovat samanlaisia. Olennaista on suhteuttaa vaatetus työhön ja ympäristöön sopivaksi. Ulkotyössä, kuten rakennuksilla, työ on usein fyysisesti raskaampaa, jolloin keho lämpenee liikkeen ansiosta eri tavalla.

– Toisaalta hikoilua ja vaatteiden kastumista työssä tulisi välttää pakkasella. Märät vaatteet haihduttavat runsaasti lämpöä eli jäähtyminen nopeutuu kosteuden vuoksi, Jussila kuvailee.

Jussila muistuttaa, että työnantajan on tärkeää huomioida myös työntekijät yksilöinä – toiset voivat olla kylmälle herkempiä esimerkiksi eri perussairauksien vuoksi. Samaa painottaa Rakennusliiton Jääskeläinen.

– Kaikkia ei voi panna vaan samalle viivalle, vaan pitäisi myös tarkastella asioita sillä tarkkuudella, että Penalla tai Lissulla on ikää tuon verran, perussairauksia tuon verran ja ehkä niillä on vaikutuksia myös verenkiertoelimiin ja rasitukseen – että voidaanko Penaa tai Lissua laittaa sinne pakkaseen hommiin, Jääskeläinen sanoo.

Jussila muistuttaa, että eri maista tulevilla ihmisillä voi olla erilainen sietokyky kylmässä ja kuumassa työskentelyyn ja työkulttuuri saattaa erota paljonkin suomalaisesta. Hän korostaa, että heidän perehdyttämisensä on tärkeää.

– Vaikka kerrospukeutumisen periaatteista on aina hyvä muistuttaa kaikkia työntekijöitä, mutta erityisesti näistä on kerrottava niille, jotka eivät ole siihen kasvaneet, jotta työtä pystyy tekemään turvallisesti.

Pakkasella työskentelyssä riskinä ei ole vain paleltuminen, vaan se, miten kylmä vaikuttaa työkykyyn.

– Tapaturmat lisääntyvät kylmässä, koska kylmän aiheuttama epämiellyttävyys heikentää huomiokykyä, kehon jäähtyminen muuttaa lihasten koordinaatiota, paksut vaatteet aiheuttavat kömpelyyttä ja liukastumisriksi kasvaa, Työterveyslaitoksen verkkosivuilla kuvaillaan.

Ihmiskehosta ensimmäisenä jäähtyvät ääreisosat – sormet ja varpaat. Jussila liputtaa kerrospukeutumisen puolesta koko kropalle, mutta myös käsissä kerrokset ovat hyväksi.

– Kun lisätään useampia kerroksia, lisätään samalla ilmakerroksia, jotka eristävät paremmin lämpöä kuin yksi paksu käsine- tai vaatekerros. Käsissä voisi olla ohuet aluskäsineet – villa on lämpimämpi kuin puuvilla. Sitten paksumpi käsine päälle. Kinnas on sinänsä sormikasmallista lämpimämpi, mutta ymmärrettävästi se on sorminäppäryyden kannalta heikompi kuin kinnasmallinen.

JUSSILA ja Jääskeläinen korostavat taukojen tärkeyttä – niin kylmässä kuin kuumassakin säässä. Kesällä käydään viilentymässä, kun taas pakkasella lämmitellään.

Jussila kuitenkin muistuttaa, että työmaakoppiin lämmittelemään mennessä on syytä myös riisua vaatetta. Jos tauon aikana hikoilee, tulee työtä jatkaessa märissä vaatteissa nopeasti taas kylmä.

Kesähelteillä työskenteleviä muistutetaan aina riittävästä nesteytyksestä ja syömisestä. Yhtä tärkeää se on Jussilan mukaan myös kylmällä.

– Myös kylmässä työskentely kuluttaa energiaa ja esimerkiksi virtsaneritys nopeutuu, jolloin myös nesteytyksen ja ravinnon tarve lisääntyvät.

Työterveyshuollon näkökulmasta kylmätyöksi katsotaan työ, jota tehdään yhtäjaksoisesti vuoden ympäri. Kylmätyön katsotaan alkavan kymmenessä asteessa. Tällaista työtä voidaan tehdä esimerkiksi elintarviketeollisuudessa.

Vastaavasti jatkuvasti kuumalle voidaan altistua jatkuvasti esimerkiksi tehdas- tai leipomotyössä. Näissä kylmälle ja kuumalle altistumisen riskit ovat erilaiset kuin silloin tällöin äärioloissa tehtävissä töissä. Näissä myös työnantajan velvollisuudet ovat hieman erilaiset.

Rakennusliiton Tapio Jääskeläinen haluaa muistuttaa, että ilmastonmuutoksen myötä tulevaisuudessa tulee entistä enemmän sään ääri-ilmiöitä, joihin pitää varautua myös työelämässä.

– Voi olla kovia pakkasia ja toisaalta kuumia kesiä. Voi olla myös kovia sateita ja tuulia. Miten ne vaikuttavat esimerkiksi telineillä tehtäviin töihin. Aika paljon tehdään sääsuojien alla – miten tuulet tarttuvat niihin, ovatko ne kunnolla ankkuroitu ja tietävätkö telineiden käyttäjät, mitä vaikutuksia tuulella voi olla ja niin edelleen.