Yhden jääkiekkoilijan pelipaidasta.

Siitä, että TPS:aa edustava konkarihyökkääjä Veli-Matti Savinainen kieltäytyi lauantain ottelussa Ilvestä vastaan pukemasta päälleen joukkueen paitaa koska Pride, on sinänsä sanottu jo kaikki tarpeellinen – ja rutkasti tarpeetonta.

Eduskunnassa on muutamakin kansanedustaja, jolla on joko pelaajataustaa tai muuten vain asiantuntijasuhde lajiin.

Siinä, että politiikan asialistan sijaan keskitytään huutamaan sosiaalisessa mediassa tunnepitoista tauhkaa myyttisten kulttuurisotien hengessä aiheesta, jolla ei ole mitään tekoa esimerkiksi ihmisten elämään erittäin konkreettisesti vaikuttavan eduskuntatyön ja päätöksenteon kanssa, ei toki ole mitään uutta.

UUTTA EI ole siinäkään, missä liigaseurassa saadaan aikaan tällainen julkinen kriisi aiheesta, joka olisi ollut ratkaistavissa hyvin yksinkertaisesti kahdella tavalla.

Yksi: nämä on tänään meidän paidat, ne niskaan ja kaukaloon. Tähän ei tarvita edes työnantajan direktio-oikeutta eikä hyvin palkattua ammattilaisuutta, vaan kyse on normaalista, sisäänrakennetusta ja alkeistason toiminnasta jääkiekkojoukkueessa.

Jos jokainen touhuaa siellä omiaan ja alkaa vinkua, että en haluu, en suostu, ei käy, mistään ei tule mitään (tästä lisää myöhemmin).

Kaksi: jos Savinainen halusi välttämättä profiloitua vinkkelistä riippuen joko porilaisena (joskin espoolaislähtöisenä) homovastaisena junttina tai suoraselkäisenä periaatteen miehenä, sen kun.

Mutta sen jälkeen joukkueesta olisi voitu todeta kyselijöille, että koska kyse on henkilökohtaiseen vakaumukseen kuuluvasta asiasta, tämä oli hänen päätöksensä, johon suostuttiin.

Enempää ei kommentoida, lisäkysymykset miehelle itselleen.

Sen sijaan seura ja yleisö päätyivät käsittämättömään näytelmään, jossa vihreiden puheenjohtaja ja TPS:n hallituksen jäsen Sofia Virta intoutui samaan somesotaan – ja sen jälkeen erosi hallituksesta. Totta kai erosi, muuten olisi erotettu tai varsinkin savustettu ulos.

Kiekkoseuran yksittäiselle hallitusjäsenelle tai edes hallitukselle kun ei kuulu hevon kukkua se, mitä päätöksiä joukkueen operatiivisessa toiminnassa eli jään tason arjessa tehdään – ellei kyse ole rikollisuudesta tai todella vakavasta mainehaitasta.

TOISAALTA JUURI TPS on tunnettu siitä, että seurassa myrskyää koko ajan.

Joukkueessa vaihtuvat lähes vuosittain joko päävalmentajat, urheilujohto tai molemmat. Pelaajia lähtee kesken kauden, kapteeneita myydään ja vaikka enää ei ehkä tapella nakkikioskeilla, menossa on jatkuvasti jokin kähinä, turbulenssi ja/tai huhumylly.

Tällä kaudella ulos lensi kapteeni Tarmo Reunanen, joka ensin hyllytettiin kokoonpanosta. Jo se on aina raskaan sarjan toimenpide. Reunanen(kaan) ei ehkä onnistunut Turussa optimaalisesti, mutta hän on myös kaukana niin sanotusta ongelmapelaajasta.

Ongelma näytti tulleen siitä, että hän taklasi harjoituksissa nuorta lupausta Aatos ”Sakunpoika” Koivua, jonka loukkaantumisesta valmennustiimiin kuuluva Mikko-setä suivaantui.

Tepsi on monessa mielessä entinen suurseura, jonka organisaatio on ollut vaihtelevien valtataistelujen, kuppikuntien ja eri suuntaan vetämisen pesäke käytännössä siitä lähtien, kun vanhan liiton jyrä Hannu Ansas jätti puheenjohtajan tehtävät ja kultainen 1990-luku jäi taakse.

Pysyvää on vain Koivujen klaanin valta, joka sitten saa erinäisiä… eh, ilmenemismuotoja.

Resursseistaan huolimatta TPS on ollut viimeksi mestari vuonna 2010. Nyt joukkue on sarjataulukossa sijalla 13 ja sen pääsy ”säälipleijareihinkin” on epätodennäköistä.

MITÄ Veli-Matti Savinaiseen tulee, hänen tehotilastonsa on tällä kaudella -11. Lauantain Ilves-ottelussa tuli kolme miinusta lisää. Niin sanottuja tyhmiä jäähyjä niissä vaiheissa, kun viimeinen asia, mitä oma joukkue tarvitsee on alivoima, on kertynyt.

Instagramissa miehen aktiivisuus on sen sijaan ollut nyt suurempaa kuin aiempina kausina yhteensä.

Savinainen, 40, on tehnyt komean uran ja elänyt koko ikänsä jääkiekkoa pelaamalla. Voimahyökkääjä on itsekin myöntänyt, että ilman lätkää elämä olisi voinut mennä pahasti vinoon. Mikäli hän petaa uudella someaktiivisuudellaan jotain kaukalon jälkeistä suunnitelmaa, sekin on tietysti OK ja hänen oma asiansa.

Mutta niin kauan kuin siellä kaukalossa on, kannattaisi yleensä keskittyä enemmän siihen. Muuten tuppaa tulemaan pulmia.

Niin kuin on tullut siitäkin, että yhteiskuntapoliittinen keskustelu on mennyt oravista tai vääränvärisistä paidoista huutamiseksi.

Juttua muokattu klo 18.39: lisätty tieto V-M Savinaisen kotipaikasta.