Samalla on herännyt kysymyksiä siitä, onko sosialismin romahduksesta 1980-luvun lopussa alkanut kylmän sodan jälkeinen, länsimaiden dominoima ajanjakso tullut päätökseensä ja onko historia astumassa kokonaan uudenlaiseen vaiheeseen.

Akateemikko ja kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi pitää puheita historian uudenlaisesta vaiheesta toistaiseksi vielä liioiteltuina.

Koskenniemen mukaan länsimaiden keskinäisissä suhteissa on meneillään suuri kriisi, mutta se ei ole ensimmäinen laatuaan. Hän viittaa esimerkiksi Ranskan vetäytymiseen Naton sotilaallisesta toiminnasta presidentti Charles De Gaullen aikana 1960-luvulla. Se iski suuren loven länsimaiden rintamaan vuosien ajaksi.

Eurooppa-tutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta on Koskenniemen kanssa samoilla linjoilla.

- Ihmisillä on yleisesti taipumuksena yliarvioida sen aikakauden merkitystä, jossa he itse elävät. Kyllä se on vasta tulevaisuus, joka osoittaa sen, miten suuresta murroksesta tällä hetkellä loppujen lopuksi puhutaan, Miettinen puntaroi.

Hän muistuttaa, että Euroopan ja Yhdysvaltojen väliset näkemyserot eivät ole vielä johtaneet Euroopassa uudenlaisiin poliittisen järjestäytymisen muotoihin esimerkiksi puolustuspolitiikassa.

KOSKENNIEMEN mukaan länsimaiden keskinäisen kriisin taustalla on Yhdysvaltain ennennäkemätön sisäinen kriisi, kun liittovaltion rakenteet ovat luhistumassa, vallan tasapaino on järkkynyt, poliittinen puhe on brutalisoitunut ja ystävä/vihollinen-kahtiajako on tuotu maan sisälle.

Koskenniemen mukaan tämänhetkinen kriisi saattaa muodostua historialliseksi käännekohdaksi, jos tulevien vaalien yhteydessä käy ilmi, ettei Yhdysvalloissa enää kyetä järjestämään vapaita ja reiluja vaaleja.

Ensi marraskuun välivaalit ovat Koskenniemen mukaan tässä suhteessa suuri testi Yhdysvaltain poliittiselle järjestelmälle. Esillä on ollut monenlaisia uhkakuvia, kuten esimerkiksi vaalipiirimuutoksilla kikkailu, äänestämisen vaikeuttaminen ja suoranainen vaalivilppi puolueellisten vaalivirkailijoiden toimesta.

- Olen ollut sitä mieltä jo Trumpin kauden alusta saakka, että ei ole mitään takeita siitä, että nämä vaalit ovat vapaat ja reilut. Ja jos ne eivät ole, niin se voi merkitä sitä, että tämä autoritaarinen järjestelmä lukittuu, ja se olisi amerikkalaisen demokratian loppu, Koskenniemi sanoo.

- Historiallisesta käännekohdasta voidaan puhua, jos välivaaleissa osoittautuu, että Yhdysvallat ei enää ole demokraattinen, vaan pysyvästi autoritaarinen valtio, Koskenniemi tiivistää.

KOSKENNIEMESTÄ ja Miettisestä poiketen Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg katsoo, että kansainvälinen järjestelmä on jo keskellä sosialismin romahdukseen verrattavaa murrosta.

- Trumpin uudelleenvalinnasta käynnistynyt jakso viimeistäänkin naulaa nyt kiinni sen, että enää ei voida puhua kylmän sodan jälkeisestä ajasta, Forsberg sanoo STT:lle.

Forsbergin mukaan kansainvälinen järjestelmä on tällä hetkellä välitilassa, jonka lopputulema määrää tulevia vuosikymmeniä.

Forsbergin ajatus kytkeytyy hänen synkähköön näkemykseensä amerikkalaisen demokratian tulevaisuudesta.

- Olisin positiivisesti yllättynyt, jos Trump ja hänen Maga-liikkeensä luopuisivat vallasta normaalien vaalien ja vaalituloksen seurauksena. Se oli niin vaikeaa jo viisi vuotta sitten. Nyt he ovat paremmin valmistautuneita, Forsberg pohtii.

Forsbergin mukaan vapaiden ja reilujen vaalien järjestäminen ja vaalituloksen hyväksyminen saattavat joutua koetukselle jo ensi marraskuun välivaaleissa.

- On liian optimistista ajatella, että trumpismi olisi niin kuin mccarthyismi, että se menisi pois, kun se on aikansa elänyt. Luulen, että tässä on nyt kyseessä paljon voimakkaammat voimat, Forsberg sanoo viitaten Yhdysvaltojen 1950-luvun alun kommunistivainoihin.

- Yhdysvalloissa tarvitaan jonkinlainen järjestelmän selkeä kriisiytyminen ja vastavoima, jotta se palautuisi sellaiseksi demokratiaksi, jonka tunnusmerkkinä on se, että valta voi vaihtua vapaissa ja rehellisissä vaaleissa.

YHDYSVALTAIN kohdalla monia on yllättänyt se nopeus, jolla Trump on kyennyt viemään maata jopa itsevaltaiseen suuntaan. Ilmiö on herättänyt keskustelua vallan keskittymistä yhdelle taholle estävien vastapunnusten – englanniksi checks and balances – heikkoudesta Yhdysvalloissa.

Koskenniemi ei usko, että Suomessa voitaisiin nähdä vastaavanlaista vallan keskittymiskehitystä.

- Koskaan ei tietysti pidä sanoa ei koskaan, mutta kyllä meidän kansalaisyhteiskuntamme ja poliittinen kulttuurimme ovat aivan toisenlaisia kuin Yhdysvalloissa, että en näe mitään realistista mahdollisuutta, että tällaista tapahtuisi, Koskenniemi sanoo.

Myös Forsberg uskoo, että Suomessa vallan keskittymistä estävät vastatekijät ovat Yhdysvaltoja paremmassa kunnossa, mutta hän ei pidä täysin poissuljettuna, etteikö pyrkimystä vastaavanlaiseen kehitykseen voitaisi nähdä Suomessakin.

Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että 1900-luvulla Suomessa Lapuan liikkeen ja 1970-luvun taistolaisten kaltaiset demokratiaa haastaneet ääri-ilmiöt jäivät viime kädessä politiikan marginaaliin.

- Samalla tavalla voidaan toivoa, että meillä tässä oikeistopopulismissa vallankumouksellinen tuontitavara jäisi ikään kuin marginaaliin ja vaikka tietyillä arvoilla olisikin kaikupohjaa, niin ne kuitenkin suhteutettaisiin tähän meidän omaan järjestelmäämme ja kansalliseen historiaamme, eikä vain kopioitaisi ulkomailta näiden liikkeiden teemoja, tavoitteita ja toimintatapoja, Forsberg pohtii.

Tuomas Savonen / STT